Historian opas: Temppeliritarien aika

Nykyään, 800 vuotta temppeliritarien ajan jälkeen, Lähi-idästä ja Euroopasta löytyy yhä merkkejä heidän muinaisesta mahdistaan.

NYT. Al-Aqsa-moskeijassa oli 1100-luvulla temppeliritarien päämaja.

1. Jerusalem

Temppeliritarien ritarikunta perustettiin puolustamaan Pyhää maata, ja järjestön ensimmäinen päämaja sijaitsi Jerusalemin Temppelivuorella.

Ristiretkeläisten armeija onnistui vuonna 1099 valloittamaan ­pyhän Jerusalemin kaupungin.

Voitto ­sinetöityi, kun Jerusalemin kuninkaaksi kruunattiin Balduin I.

Vaikka Jerusalem olikin nyt turvattu, ryövärit piinasivat yhä Pyhää maata.

Niinpä yhdeksän ranska­laista aatelismiestä perusti Hugo Paynsilaisen johdolla vuonna 1119 soturimunkkiveljeskunnan suojelemaan ­pyhiinvaeltajia.

1120-luvulla soturimunkit perustivat pää­majansa Jerusalemin Temppelivuorella sijaitsevaan al-Aqsa-moskeijaan.

Ritarijärjestö sai päämajansa mukaan nimen ­”Salomon temppelin köyhät ritarit", sillä ­ritarit uskoivat, että al-Aqsa oli rakennettu paikkaan, jossa ­kuningas ­Salomon temppeli oli muinoin ­sijainnut.

­Raamatun mukaan kivitauluja, joihin oli hakattu ­Mooseksen kymmenen käskyä, säily­tettiin kuningas Salomon temppe­lissä sijainneessa Liiton arkussa.

Alkuun ritarikuntaan kuului vain sen yhdeksän perustajajäsentä, mikä on ­synnyttänyt arveluja siitä, että ritari­kunnan ­perustamisen varsinainen syy oli ­etsiä Temppeli­vuorelta Liiton arkkia.

Temppelivuoresta löydettiinkin 1800-luvulla tunneleita, ­joiden käyttötarkoi­tusta ei tarkkaan tiedetä.­

Vuodesta 1129 alkaen ritarikunta ­alkoi vähitellen kasvaa. Se koulutti satoja ritareita ­sotilaiksi, raken­nutti Temppelivuorelle ­luostareita ja kirkkoja ja muunnatti al-Aqsa-­moskeijan hallinto­rakennukseksi.

Temppeliritarit taistelivat yleensä peitsillä mutta myös miekoilla, veitsillä sekä ­metallivahvisteisilla nuijilla.

2. Temppeliritarit saavuttivat suurvoiton

Kristittyjen ja muslimien sota­joukot olivat ottaneet yhteen jo useita kertoja, kun muslimien yhdistynyt armeija vuonna 1177 lähti marssimaan kohti Jerusalemia.

Kristittyjen vallan loppu näytti jo olevan lähellä. Matkalla ­muslimit kuitenkin ryhtyivät ryöstelemään lähi­kyliä, mikä osoittautui heille kohtalokkaaksi.

Spitaalisen ­kuningas Balduin IV:n armeijaan liittyneet 80 temppeliritaria käyttivät muslimien epäjärjestystä hyväkseen Montgisardin tasangolla: kokeneet soturimunkit hyökkäsivät tapansa mukaan ennen muuta sotajoukkoa ja yllättivät vihollisen täysin.

Muslimit eivät ehtineet koota rivejään vasta­rintaan.

Kun temppeliritarit lopulta viimeisinä ­vetäytyivät taistelukentältä, yhdeksän kymme­nestä muslimista oli saanut surmansa.

3. Saladin mestautti ­pahimmat vihollisensa

Sulttaani Saladin johdatti muslimit Pyhän maan vallaneita kristittyjä vastaan. Hän oli ristiretkeläisten ja temppeliritarien pahin vihollinen.

Kun kristityt sotilaat aamulla heräsivät 4. heinäkuuta 1187, ilman täytti vihollisen sytyttämien nuotioiden savu.

Savun suojasta muslimien jousimiehet ­ampuivat kristittyjen niskaan nuoliryöpyn toisensa jälkeen. Kristittyjen armeija ­joutui sekasortoon kaikkien yrittäessä turhaan paeta saarretusta leiristä.

Muslimien hyökkäystä johti ­maineikas sulttaani Saladin, joka oli nostattanut muslimit taisteluun kristittyjä vastan.

Seuraavaksi hänen jousimehensä alkoivat ampua kristittyjen ratsuja yksi kerrallaan, niin että ritarit joutuivat taistelemaan jalan.

Kaikkiaan noin 20 000 kristitystä sotilaasta vain 3 000 onnistui pakenemaan, ennen kuin muslimit tunkeutuivat kristittyjen leiriin ja ­vangitsivat Jerusalemin kuninkaan Guy de ­Lusignanin.

Kaksi päivää voittonsa jälkeen Saladin mestautti kaikki vangiksi otetut temppeliritarit, joiden lujaa uskoa ja sotataitoa hän piti pahimpana uhkanaan.

­Saladin surmautti Hattinissa 230 temppeliritaria, ja hieman aikaisemmin Cressonin taiste­lussa oli kuollut 60 ritaria.

Historioit­sijat uskovat ritarikunnan ­menettäneen ­näissä ­kahdessa taistelussa noin puolet Pyhässä maassa olevista jäsenistään.

4. Temppeliritarien pyhäin­jäännösten kätköpaikka

Temppeliritareita arvosteltiin jo 1200-luvulla siitä, että he olivat lyhyessä ajassa haalineet itselleen valtavia rikkauksia.

Euroopan hallitsijat, jotka eivät itse voineet matkustaa Pyhään maahan, lahjoittivat ritarikunnalle valtavia rahasummia, joilla ritarit ostivat pyhäinjäännöksiä, kuten orjantappurakruunun osia sekä Jeesuksen ristin kappaleita ja hänen veripisaroitaan.

Temppeliritarit tallettivat aarteensa Atlitin linnakkeeseen, jossa monet pyhiinvaeltajat vierailivat matkallaan Jerusalemiin.

Ritarien Chastel Peleriniksi nimittämä linnake oli yksi heidän ­vahvimmista tukikohdistaan.

Pyhiinvaeltajat rakensivat sen ritareille kiitokseksi näiden tarjoamasta suojelusta.

Vihollinen ei koskaan ­pystynyt valloittamaan temppeliritarien ­linnoitusta Atlitissa.

5. Ritarit suojelivat pyhiinvaeltajia

Temppeliritarien voidaan sanoa pitäneen yhtä historian ensimmäisistä matkatoimistoista: he suojelivat maksua vastaan Jerusalemiin matkaavia pyhiinvaeltajia.

Ritarit rakensivat Pyhään maahan lukuisia linnoituksia Syyrian vuorilta Jerusalemiin.

Safitan kaupungin keskustaa hallitsee yhä temppeliritarien Chastel Blancin linnakkeen 38 metrin korkuinen torni.

Linnakkeesta ritarit hallitsivat lähialueita sekä sisämaahan johtavia kauppareittejä.

6. Pyhän maan ­viimeinen linnake

Kerrotaan, että temppeliritarit onnistuivat viime hetkellä lähettämään Akkosta matkaan pienen laivan, ennen kuin ­kaupunki joutui antautumaan muslimeille toukokuussa 1291.

Laivan väitetään kuljettaneen turvaan paitsi ritareita, myös ritarikunnan pyhäinjäännöksiä.

Muslimit hyökkäsivät Akkoon armoa tuntematta. Kaupunki oli Pyhän maan kristittyjen ­viimeisiä tukikohtia, ja ­monilla eri ritari­kunnilla oli siellä päämaja.

Veljeskuntien välinen keskinäinen kilpailu oli kuitenkin niin kiivasta, ettei kukaan ottanut temppeli­ritarien suurmestarin varoituksia tulevasta hyökkäyksestä vakavasti.

Akkoon jääneet temppeli­ritarit taiste­livat urheasti loppuun asti, mutta heidät surmattiin.

Vihollinen saartoi Arwadin saaren syyskuussa 1302.

7. Viimeinen tukikohta Lähi-idässä

Syyskuussa 1302 piskuisen Arwadin saaren piiritti 16 egyptiläistä laivaa, jotka katkaisivat saaren kaikki ­huoltoyhteydet.

Menetet­tyään aiemmissa taisteluissa mantereella sijainneet linnakkeensa temppeliritarit olivat sijoittaneet Arwadiin 120 ritaria ja 500 jousimiestä, mutta saari oli liian eristyksissä ja apu tuli liian myöhään.

Temppeliritarit saivat neuvoteltua ­itselleen ja joukoilleen ­turvatun poistumisen saarelta, mutta lupauksista huolimatta jousimiehet ­surmattiin ja useimmat temppeliritarit vangittiin, kun he olivat poistumassa ­linnoituksesta.

Nyttemmin ­linnakkeen ympärille on kasvanut vilkas kaupunki.

8. Temppeliritarit halusivat oman valtion

Temppeliritarit eivät ajaneet partaansa ­kunnioituksesta Jumalaa kohtaan.

Menetettyään viimeisetkin tukikohtansa Pyhällä maalla temppeliritarit perustivat uuden päämajan Kyprokselle, jonne he olivat jo aikaisemmin yrittäneet perustaa oman valtionsa.

Temppeliritarit ostivat Kyproksen saaren vuonna 1192 englannin ­kuninkaalta Rikhard I Leijonamieleltä. He aikoivat perustaa oman valtion saarelle, joka sijaitsi sopivasti Pyhään maahan johtavien purjehdusreittien varrella.

Rita­rien ahneus kuitenkin esti suunnitelman toteutumisen: he verottivat Kyproksen asukkaita niin raskaasti ja kohtelivat ­näitä muutenkin niin kaltoin, että saaren asukkaat nousivat kapinaan.

Kapinalliset saartoivat temppeliritarit Nikosiaan, ja ritarit onnistuivat vain vaivoin urtautumaan ulos saarroksista ja taltuttamaan kapinan.

Kapinan jälkeen veljeskunta ei kuitenkaan halunnut asettaa saarta ­vartioimaan enempään kuin 20 ritaria, ja ajatus omasta valtiosta haudattiin.

Temppeliritarit luovuttivat saaren takaisin Rikhard I:lle, joka myi sen edelleen antamatta ritareille ropoakaan.

Kyproksen uusi hallitsija antoi temppeliritarien pitää osan saarella sijaitsevista linnoituksistaan, kuten nykypäiviin ­säilyneen Kolossin linnan.

Sata vuotta myöhemmin temppeliritarit siirsivät ­päämajansa Kyprokselle joudut­tuaan lopullisesti ­pakenemaan Pyhältä maalta Akkon menetyksen jälkeen.

Päämaja oli Kyroksella ­siihen saakka, kun veljeskunta määrättiin lopetettavaksi vuonna 1312.

9. Temppeliritarit suojelivat nuorta kuningasta

Temppeliritarit taistelivat muslimeja vastaan myös muualla kuin pyhässä maassa.

He auttoivat kristittyjä hallitsijoita valloittamaan Pyreneiden niemimaan takaisin maureilta, ja saivat vaivoistaan ruhtinaallisen korvauksen.

Vuonna 1143 ritarikunta peri Aragonian kuninkaalta­ Alfonso I:ltä Pohjois-Espanjassa sijaitsevan Monzónin linnoituksen.

Vuonna 1213 ritarikunnan johtaja nimitettiin alaikäisen kuninkaan Jaime I:n holhoojaksi.

Nuori hallitsija varttui linnassa, ­kunnes hän pystyi tekemään lopun valtakuntaa raastavasta valtataistelusta.

Temppeliritarit kuuluivat ­kuninkaan lähipiiriin koko hänen ­hallintokautensa ajan.

Temppeliritarit ­suojelivat nuorta Jaime I:tä ­Monzónissa.

10. Temppeliritarit jatkoivat ­uudella nimellä Portugalissa

Kun paavi Klemens V vuonna 1312 määräsi temppeli­ritarikunnan lakkautettavaksi, Portugalin kuningas Dinis pyysi ­Portugalin temppeliritareita liittymään perustamaansa Kristuksen ritarikuntaan.

Vähitellen uusi ritarikunta vaurastui niin, että 1400-luvulla se saattoi avokätisesti tukea kuningas Henrik ­Merenkävijän löytöretkiä.

Kristuksen ritarikunta otti päämajakseen temppeliherrojen entisen Portugalin päämajan Tomarissa, jonka jykevä linna ja luostarikompleksi oli alun perin ­rakennettu maurien valtakunnan rajalle kristittyjen turvaksi.

Tomarissa sijaitsi temppeliritarien ensimmäinen luostari ja ­hallintokeskus Pyhän maan ­ulkopuolella.

11. Ritarit arvostivat hevosiaan

Vaikka ritarit olisivat kuinka kärsineet nälkää, he eivät koskaan teurastaneet hevosiaan ruuaksi.

Koulutetut sotahevoset olivat ritareille elinehto Pyhällä maalla, ja ritarikunta pyrkikin kaikin keinoin ­varmistamaan kalliiden ja Lähi-idässä harvinaisten hevosten saannin.

1100-luvulta alkaen temppeliritarit kasvattivatkin hevosia La Couvertoiraden ­linnakkeessaan, joka sijaitsi ­keskeisten Välimerelle johta­vien ­reittien varrella.

Hevoset vietiin maitse satamakaupunkeihin, joista ne kuljetettiin laivoilla ­Pyhään ­maahan.

12. Temppeliritarit perustivat Lontooseen menestyksekkään rahalaitoksen

Temple Church oli osa temppeliritarien Lontoon päämajaa. Sodassa vaurioitunut kirkko on rakennettu uudelleen.

12. Temppeliritarit perustivat Lontooseen menestyksekkään rahalaitoksen

Temppeliritarien ­Lontoon päämajaa pidettiin 1200-luvulla niin turvallisena, että siellä säilytettiin jopa Englannin kruununjalokiviä.

Ajan ­mittaan temppeliritarit hallinnoivat myös Ranskan valtionkassaa ja vartioivat ­paikallisissa tukikohdissaan arvoesineitä ja arvokkaita asiakirjoja maksua vastaan.

Upporikas ritarikunta lainasi valtavia rahasummia niin kuninkaille kuin paaveillekin.

Asiakas saattoi tallettaa rahaa ritari­kunnan haltuun ja saada siitä vastineeksi salakirjoituksella kirjoitetun asiakirjan.

Esittämällä asiakirjan temppeliritarien tukikohdassa missä ­tahansa Euroopassa tai Lähi-idässä asiakas saattoi nostaa tallettamansa ­summan paikallisessa ­valuutassa.

Nykyaikaisia matkasekkejä muistuttava järjestelmä lisäsi pyhiin­vaeltajien matkanteon turvallisuutta, ­mikä oli ollut temppeliritarikunnan ­alku­peräinen tarkoituskin.

Ritarikunnan päämaja Lontoossa, Temple Church, on rakennettu vanhan roomalaisen temppelin raunioille.

Kirkko vaurioitui pahoin toisessa maailman­sodassa, mutta se rakennettiin uudelleen. Kirkossa on yhä nähtävillä monia merkittävien temppeliritarien patsaita.

13. Temppeliritarien pohjoisin ­tukikohta oli Skotlannissa

Vuonna 1127 temppeliritarien ensimmäinen suurmes­tari Hugo Paynsilainen matkusti ympäri Eurooppaa hankkimassa ritarikunnalleen tukea ennen Troyesin kirkolliskokousta,­ jossa ­paavin oli määrä hyväksyä ritarikunnan perustaminen.

Hän kävi myös Skotlannissa, jonka kuningas David I lahjoitti ritarikunnalle ­maata Balantradochin kylän liepeiltä.

Temppeliritarit perustivat Balantradochiin tukikohdan, jonka paikalla on vielä nykyäänkin Temple-niminen kylä.

Temppeliritarien toiminnasta Skotlannissa ja Templessä kertovat heidän harmaakivisen kirkkonsa rauniot sekä niitä ympäröivä ikivanha hautausmaa.

Temppeliritarien ­pohjoisin kirkko antoi nimensä Templen kylälle.

14. Temppeliritarien viimeinen suurmestari joutui roviolle

Suurmestari Jacques de Molay päätti päivänsä roviolla. Hänen kuolinpaikkansa on nykyään osa Île de la Citén saarta Pariisissa.

Maaliskuun 18. päivän iltana 1314 Île aux Juifsin saarelta kohosi kaksi synkkää savupatsasta.

Ne saivat alkunsa temppeliritarien viimeisen suurmestarin Jacques de Molayn ja ­järjestön kakkosmiehen Geoffroy de ­Charnayn polttorovioista.

Temppeliritarien taru päättyi De Molayn ja de Charnayn kuolemaan.

Suurmestari ­Jacques de Molay kielsi ­ritarikuntaansa vastaan esitetyt syytteet.

Temppeliritarit olivat riitaantuneet Ranskan kuninkaan Filip IV Kauniin ja paavi ­Klemens V:n kanssa, ja lokakuussa 1307 kaikki Ranskan temppeliritarit, de Molay heidän ­joukossaan, oli pidätetty.

Pidätystä seuranneiden kuulustelujen aikana de ­Molay tunnusti syyllistyneensä harha­oppisuuteen, sodomiaan ja kirkon halventamiseen.

Kirkollinen tuomio­istuin tuomitsi hänet elinikäiseen vankeuteen. Tuomion ­kuultuaan de Molay perui ­tunnustuksensa, mikä oli tuohon ­aikaan kuolemalla rangaistava teko.

Kirkon­miehet luovuttivat de ­Molayn Fili­pille, ja kuningas, joka oli ritarikunnalle velkaa suuria summia, määräsi de Molayn poltettavaksi roviolla.

Muistolaatta Île de la citélla ­osoittaa suurmestarin rovion sijainnin.

Italialainen tutkija Barbara Frale toi ­vuonna 2002 julki hiljattain de ­Molayn kuulusteluihin liittyvän paavillisen asiakirjan, jonka mukaan paavi itse ­asiassa vapautti de Molayn kaikista syytteistä.

Filip ­kuitenkin painosti paavia niin, että tämä suostui lakkauttamaan temppeliritarikunnan vuonna 1312 ja salli ­myöhemmin Filipin polttaa de Molayn roviolla.

Lue myös:

Keskiaika

Ristiretket: Pyhä sota

6 minuuttia
Historian oppaat

Opas: Normannit maailmalla

9 minuuttia
Historian oppaat

Kuninkaan tyttären vankila

4 minuuttia
Suosituimmat

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!