Torpedoalus keikkui brittiläisen nuoremman upseerin Frank Woosnamin jalkojen alla. Hän vilkaisi kelloaan jo kolmannen kerran. Kaksi minuuttia vailla yksi kuului vaimea pamaus.
Woosnam tähysti kahdeksan kilometrin päässä idässä sijaitsevaa Helgolandia kiikarilla. Pääsaaren kallioilta nousi ilmaan parvittain säikähtäneitä lintuja. Ensimmäinen räjähdys oli tehnyt tehtävänsä.
Asukkaat ja sotilaat oli siirretty saaresta pois jo aiemmin, ja nyt myös linnut oli saatu jättämään pesänsä. Woosnam katsoi jälleen kelloaan: 15 sekuntia vaille yksi. Kolme, kaksi, yksi...
Saaresta kohosi tumma pilvi, mutta ääniaalto ehti meren yli vasta hetken kuluttua. Paineaalto osui Woosnamia rintaan, ja savupilvi kasvoi kasvamistaan nousten kilometrien korkeuteen. Lopulta koko saari hävisi näkyvistä.
Helgolandissa oli juuri räjäytetty ennätykselliset 6 700 tonnia trotyyliä, räjähdysgelatiinia, syvyyspommeja ja torpedoja. Brittien operaatio Big Bangiksi kutsuman räjäytyksen tuhovoima vastasi kolmasosaa Hiroshimaan kaksi vuotta aiemmin pudotetun ydinpommin tuhovoimasta.
Pölypilven laskeutuminen kesti päiviä. Vasta sitten Woosnam ja muut paikalla olleet laivaston miehet pystyivät toteamaan, että pääsaari jökotti yhä paikallaan. Monet heistä eivät olisi panneet pahakseen saaren tuhoutumistakaan, sillä sen saksalaisvarustukset olivat maksaneet monen britin hengen toisessa maailmansodassa.
Rantauduttuaan sotilaat havaitsivat, että noin neliökilometrin suuruinen pääsaari oli muuttunut punaiseksi kuumaisemaksi. Sen eteläkärkeen oli ilmaantunut iso kraatteri. Satama, sukellusvenetukikohta ja Helgolandin kylä, jossa oli asunut 2 500 ihmistä, olivat raunioina.