Vain 6,5 neliökilometrin kokoinen Gibraltarin alue Pyreneiden niemimaan ja Espanjan eteläosassa ei näytä kartalla kovin merkittävältä.
Suuri osa siitä on massiivista kalkkikivivuorta, joka on vaikeakulkuista ja viljelykelvotonta. Gibraltarin sijainti Afrikan ja Euroopan välisessä salmessa tekee siitä kuitenkin strategisesti merkittävän.
Se, joka on hallinnut Gibraltaria, on nimittäin pystynyt hallitsemaan meriliikennettä Atlantin ja Välimeren välillä, minkä vuoksi siitä on kautta historian taistelu kiivaasti.
Muinaiset kreikkalaiset kutsuivat Gibraltarin kalkkivuorta ja toisella puolella salmea olevaa Jabel Musa -vuorta Herakleen pylväiksi.
Antiikin tarun mukaan väkivahva sankari Herakles loi pylväät ja samalla Gibraltarin salmen halkaisemalla tielleen osuneen suuren vuoren.
Vuonna 711 muslimisotapäällikkö Tariq ibn Zijad nousi vuoren kautta maihin valtaamaan Espanjaa.
Aluetta alettiin kutsua hänen mukaansa Jabal Tariqiksi eli Tariqin vuoreksi, ja nimi muokkaantui ajan mittaan Gibraltariksi.
Alivoimainen armeija piti puolensa
Espanjalaiset valloittivat Gibraltarin vuonna 1462. Espanja oli satoja vuosia Euroopan mahtavin valtio, mutta ajan mittaan se sai kilpailijan Britanniasta.
Vuonna 1704 britit käyttivät niin sanotun Espanjan perimyssodan luomaa kaaosta hyväkseen ja lähettivät laivastonsa valloittamaan Gibraltarin.
Omistusoikeus vahvistettiin rauhansopimuksella Alankomaissa Utrechtissa vuonna 1713.
Sopimuksen mukaan britit saivat siitä lähtien ”omistaa kaupungin, linnan ja linnoitukset ja käyttää niitä ikuisesti ilman poikkeuksia tai esteitä”.
Rauhansopimuksesta huolimatta Espanja havitteli yhä aluetta, ja se alkoi piirittää Gibraltaria vuonna 1779.
Espanjalaisilla oli merkittävä ylivoima: 40 000 sotilasta ja 246 tykkiä brittien 5 500:aa sotilasta ja 96:ta tykkiä vastaan.
Kun brittipuolustajat kuitenkin pitivät sinnikkäästi pintansa, espanjalaiset aloittivat vuonna 1782 voimakkaan pommituksen mereltä nujertaakseen heidät.
Gibraltarissa on nykyään noin 34 000 asukasta.
Britit eivät jääneet nytkään neuvottomiksi. He olivat piirityksen aikana kaivaneet kallion sisään tunneleita, joita pitkin he saivat vietyä tykkejä asemiin korkealle vuoren päälle.
Sitten britit alkoivat tulittaa vihollisiaan ylhäältä kalliolta, jonne espanjalaisten tykkituli ei yltänyt, ja sytyttivät useita espanjalaisten laivoja tuleen – vaikka espanjalaiset olivat varautuneet vuoraamalla erikoisrakenteiset tykkilaivansa märällä hiekalla tulipalojen estämiseksi.
Vuoden päästä espanjalaiset lopettivat piirityksen, ja Gibraltar jäi Britannian haltuun.
Tunneleita laajennettiin ajan mittaan, ja 1940-luvulla niihin mahtui Gibraltarin 16 000 hengen vahvuinen kasarmi.
Kenraali Eisenhower piti siellä päämajaansa johtaessaan liittoutuneiden sotatoimia Afrikassa vuonna 1942.
Toisen maailmansodan jälkeen moni siirtomaa irtautui Britanniasta. Espanjan diktaattori Francisco Franco toivoi, että Gibraltar tekisi samoin ja liittyisi Espanjaan.
Vuonna 1967 järjestetyssä kansanäänestyksessä 12 138 gibraltarilaista äänesti kuitenkin Britanniaan jäämisen puolesta ja vain 44 vastaan.
Nykyään Gibraltar elää erityisesti pankkitoiminnasta ja turismista. Siellä käy vuosittain kymmenen miljoonaa matkailijaa.