The Rock – Kallio. Pelkkä nimi sai lainkuuliaiset – ja etenkin vähemmän lainkuuliaiset – amerikkalaiset värähtämään.
”The Rockiksi” kutsuttu karu Alcatrazin vankilasaari kohoaa keskellä San Franciscon lahtea noin kahden kilometrin päässä mantereelta.
Alcatrazia pidettiin Yhdysvaltojen turvallisimpana vankilana, ja siellä tuomiotaan suorittivat maan vaarallisimmat rikolliset. Yleisen käsityksen mukaan Alcatrazista ei voinut paeta – ainakaan elossa.
Vankila sijaitsee vain 511 metrin pituisella ja 180 metrin levyisellä kalliosaarella San Franciscon edustalla. Ensimmäisen kerran siitä kirjoitti espanjalainen tutkimusmatkailija ja upseeri Juan Manuel de Ayala, joka kävi siellä vuonna 1775.
Ayala antoi saarelle nimen La Isla de los Alcatraces eli ”Pelikaanisaari”. Saari oli yksityisomistuksessa vuoteen 1846, jolloin Kalifornian senaattori John C. Frémont osti sen valtiolle 5 000 dollarilla.
Vankilat täyttyivät gangstereista
Valtio rakennutti saarelle linnoituksen vartioimaan San Franciscoon johtavaa laivaväylää. Yhdysvaltojen sisällissodassa 1860-luvulla linnoitus toimi etelävaltalaisten sotavankien vankilana, mutta sen järeitä tykkejä ei koskaan laukaistu vihollista vastaan.
1930-luvulla kieltolaki ja suuri lama lisäsivät rikollisuutta rajusti, ja pakovarmoista vankilaselleistä tuli pian huutava pula, sillä gangsterit olivat kovia pakenemaan ja auttamaan tovereitaan pakoon.
Alcatraz oli oiva paikka vaarallisille vangeille. Saari sijaitsi kaukana mantereelta, ja lahden poikki uiminen oli lähes mahdotonta kylmien merivirtojen vuoksi. Ensimmäiset liittovaltion vangit saapuivat Alcatraziin 11. elokuuta 1934.
Alcatrazissa tuomiotaan suorittivat monet kuuluisat gangsterit, kuten Mickey Cohen, George ”Machine Gun Kelly” Barnes ja jopa itse Al Capone.
Alcatraz sai nopeasti maineen Yhdysvaltojen karuimpana vankilana, ja sinne tuomitut vangit olivat valmiita tekemään lähes mitä vain päästäkseen Alcatrazin kauhuista.
Viisi vankia teki itsemurhan, mutta kukaan ei onnistunut pakenemaan – ainakaan virallisen totuuden mukaan.
Tutustu vankilasaareen:
Alcatraz lukuina
- 9 hehtaarin saari.
- Vastaa kooltaan 18 jalkapallokenttää.
- Sijaitsee San Franciscon lahdessa 1 950 metrin päässä mantereesta.
Vesitorni oli maamerkki
Alcatraziin ei ollut vedetty vesijohtoa, ja vangit joutuivat tulemaan toimeen sadevedellä ja proomuilla tuodulla vedellä. Muun muassa pesulassa käytettiin sadevettä, jota kerättiin saaren luoteisosassa olevaan vesitorniin.
Monissa muissa vankiloissa sallittiin vain kylmät suihkut, mutta Alcatrazin vankien oli otettava kahdesti viikossa lämmin suihku. Näin heitä estettiin tottumasta kylmään meriveteen, minkä toivottiin vähentävän pakohaluja.
Ruokalassa ei saanut puhua
Joka aamu kello 6.55 pillin vihellys kutsui ensimmäiset vangit aamiaiselle vankilan suureen ruokalaan, jossa tarjoiltiin myös päivän muut ateriat.
Puhuminen aterioiden aikana oli kielletty, ja ruokalassa oli kyynelkaasupatruunoita mellakoiden varalta.
Vierailijat voivat tutustua ruokalan lisäksi vankilan keittiöön, jossa valmistettiin päivittäin ruokaa noin 250 vangille.
Sellit olivat pieniä häkkejä
Sellit olivat pieniä – vain 2,7 metriä pitkiä ja 1,5 metriä leveitä. Sängyn ja pöytätason lisäksi niihin mahtui vain WC-istuin ja pieni pesuallas.
Ovessa oli kalterit, jotta vartijat pystyivät aina näkemään vangit. Turvallisuussyistä sellien ikkunat eivät antaneet ulkomuurin suuntaan.
Lintumies lusi Alcatrazissa
Robert Stroud oli kaksoismurhaaja ja parittaja. Hän oli myös itseoppinut ornitologi, joka kirjoitti useita kirjoja linnuista. Tästä johtui hänen lempinimensä ”The Birdman”, ”Lintumies”.
Stroud istui Alcatrazissa vuosina 1940–59, osan ajasta vaarallisille rikollisille tarkoitetulla D-osastolla.
Vartijat asuivat saarella perheineen
Mielikuvituksettomasti nimetty suuri ”Rakennus 64” toimi Alcatrazin vanginvartijoiden ja heidän perheidensä asuntolana.
Vuonna 1905 valmistuneessa rakennuksessa on nykyään näyttelytila sekä kirjakauppa, jossa myydään vankilasaaren historiasta kertovia kirjoja ja Alcatrazin vankien muistelmia.
Vangit tekivät lautan sadetakeista
Kesäkuussa 1962 kolme vankia – Frank Morris ja veljekset John ja Clarence Anglin – karkasivat selliensä seiniin tekemistään aukoista. Sitten he pakenivat vankilasaarelta sadetakeista kyhätyllä lautalla.
Kolmikko hukkui luultavasti San Franciscon lahteen, mutta heidän ruumiitaan ei koskaan löydetty. Seuraavina vuosina heidät nähtiin huhujen mukaan mantereella. Tapaus on yhä auki, eikä kolmikon kohtalosta ei vieläkään varmuutta.
Pääsipä kolmikko elossa mantereelle tai ei, Alcatraz oli joka tapauksessa hyvin pakovarma vankila, mutta sen ylläpitäminen oli hyvin kallista.
1950-luvulla sen käyttökustannukset olivat 10 dollaria päivässä vankia kohti, kun muissa vankiloissa ne olivat kolmasosan siitä.
Yksi syy korkeisiin kustannuksiin oli vankilan sijainti. Merivesi rapautti rakennuksia, ja kun vankila vuonna 1963 oli kalliin remontin tarpeessa, valtio päätti sulkea sen ja siirtää vangit muualle.
Vuonna 1973 Alcatrazista tehtiin museo. Lautat kuljettavat sinne vuosittain yli miljoona matkailijaa – jotka astuvat karulle vankilasaarelle täysin vapaaehtoisesti.