Säveltäjä Jean-Baptiste Lully oli uransa huipulla vuonna 1687, kun hänelle sattui erikoinen työtapaturma.
Lully oli Ranskan Ludvig XIV:n hovisäveltäjä, jonka tehtäviin kuului myös hovin orkesterin johtaminen.
Se tapahtui lyömällä tahtipuikolla – tai tuolloin oikeastaan tahtisauvalla – tahtia lattiaan.
Epäonnekseen Lully iski sauvalla varpaaseensa, joka tulehtui ja joutui kuolioon.
Kuolio levisi, ja Lylly kuoli siihen kaksi kuukautta myöhemmin.
Tahtipuikon historia
Tahtipuikko voi olla jotain kevyttä puuta, lasikuitua tai hiilikuitua. Tahtipuikko yleensä räätälöidään kapellimestarin mieltymysten mukaan.
Ensimmäinen kirjallinen maininta tahtipuikon käytöstä on vuodelta 709 eaa. Aluksi orkesterin johtajat käyttivät tahtipuikkona viulunjousta tai paperirullaa.
Kapellimestari johtaa orkesteria tahtipuikon lisäksi eleillään ja ilmeillään.