Kun Venäjän keisariperhe lähetettiin kotiarestiin Siperiaan vuonna 1918, perheen kolme koiraa otettiin mukaan.
Yksi niistä oli 13-vuotiaan kruununprinssi Aleksein Joy-spanieli. Aleksei poti hemofilia-verenvuototautia ja joutui olemaan paljon yksin. Joysta tuli hänen paras ystävänsä.
Kuriton Joy karkaili vähän väliä, mikä pelasti sen hengen. Kun keisariperhe heinäkuussa 1918 murhattiin Jekaterinburgissa sijainneessa Ipatjevin talossa, myös heidän koiransa ammuttiin – paitsi Joy, joka oli karannut.
Joy-spanieli oli prinssi Aleksein paras ystävä.
Kahdeksan päivää myöhemmin keisaria kannattaneet valkoiset valtasivat Jekaterinburgin bolševikeilta, ja valkoisten puolella Britannian siirtoarmeijassa palvellut Pavel Rodzianko löysi Joyn Ipatjevin talon liepeiltä odottamasta turhaan nuorta isäntäänsä.
Rodzianko tunsi keisariperheen, ja hän tunnisti Joyn. Kun kävi ilmeiseksi, että valkoiset häviäisivät sisällissodan, hän pakeni Britanniaan ja otti Joyn mukaansa.
Joy vietti loppuelämänsä lähellä Windsorin palatsia, jonka maille se myös haudattiin.