Tekniikan kehitys söi työpaikkoja: Kadonneita ammatteja

Kun teollinen vallankumous käynnistyi 1700-luvun lopussa, kukaan ei osannut aavistanut, kuinka suuria muutoksia se vielä aiheuttaisikaan.

Keskiössä oli höyrykone ja sen mahdollistama massiivinen koneellistaminen, joka seuraavien vuosikymmenien kuluessa mullisti monia Euroopan maita ja muutti talouksia tehdasvetoiseksi.

Sittemmin maailma on kokenut kaksi muutakin teollista vallankumousta, joista ensimmäisen käynnisti sähkö ja toisen digitalisaatio. Nyt muun muassa tekoäly ja robottiteknologia ovat asiantuntijoiden mukaan tuoneet meidät neljännen teollisen vallankumouksen kynnykselle.

Kaikki teolliset vallankumoukset ovat aina synnyttäneet pelkoa tulevasta ja ennustuksia joukkotyöttömyydestä. Useimmissa tapauksissa kehitys on kuitenkin päinvastoin luonut enemmän uudenlaisia työpaikkoja kuin mitä sen myötä vanhoja on menetetty.

Vaikka uuden tekniikan esiinmarssi on yleensä ollut yhteiskunnan kannalta positiivista, niin yksilöille sen vaikutukset ovat usein olleet dramaattisia. Se tuskin ketään lohduttaa, että työpaikka katoaa historiallisen edistyksen nimissä.

Koneellistuminen iski ehkä kaikkein raskaimmin maatyöläisiin.

1700-luvun lopussa lähes 90 prosenttia monien Euroopan maiden työvoimasta työskenteli maanviljelyksessä.

Maanviljelyn mekanisoituminen vähitellen 1800-luvulla tarkoitti, että miljoonien maatyöläisten oli lähdettävä kaupunkeihin etsimään uutta työtä.

Vuonna 1900 Lontoossa kopsutteli yli 300 000 hevosta – ja jokainen niistä tuotti päivittäin kaduille 10–15 kiloa lantaa.

Lannan siivoamiseen tarvittiin kadunlakaisijoita. He kuuluivat usein yhteiskunnan vähäosaisimpiin ja elivät muuten almuilla.

Jo vuonna 1912 Lontoossa oli kuitenkin enemmän autoja kuin hevosia, ja pian hevoset ja kadunlakaisijat katosivat kokonaan.

Vuonna 1807 Lontoon Pall Mall -katu valaistiin ensimmäisenä maailmassa kaasulampuin. 16 vuodessa Lontooseen asennettiin yli 40 000 katulamppua, ja pian kaasuvalo levisi muihinkin suurkaupunkeihin.

Sen myötä syntyi lyhdynsytyttäjien ammattikunta. He kulkivat sytyttämässä katuvalot yksi kerrallaan tikkaiden tai pitkän varren avulla.

1880-luvulta alkaen alettiin kuitenkin siirtyä sähkövalaistukseen, ja niin katosi lyhdynsytyttäjän työ.

Teollistuminen alkoi Englannissa 1700-luvun jälkipuoliskolla tekstiilituotannon koneellistumisesta.

Tyynyjen ja verhojen hienoja pitsejä tekemään tarvittiin kuitenkin yhä tuhansia ihmisiä.

1900-luvun taitteessa koneet oppivat lopulta myös pitsinteon, ja niin nyplääminen ja virkkaaminen jäivät vain harrastuksiksi.

Imuri keksittiin vuonna 1901, mutta ensimmäiset imurit olivat niin suuria, että niitä ei voinut tuoda sisään koteihin.

Imureita omistavat yritykset lähettivät imurin ja imuroijan tilauksesta ihmisten luo. Valtavaa konetta käytettiin kadulta, ja koti imuroitiin pitkän letkun avulla.

Imurinkäyttäjän ammatti jäi lyhytikäiseksi, sillä yhdysvaltalainen William Hoover patentoi jo vuonna 1908 kotikäyttöön sopivan pienen sähköimurin.

Tulitikkutyöläisen ammattia tuskin kukaan kaipaa. Tulitikut keksittiin vuonna 1832, ja pian tulitikkutehtaita syntyi ympäri Eurooppaa.

Niihin palkattiin varsinkin lapsia kastamaan rikkitikkuja valkoiseen fosforiin. Moni työntekijä sairastui erittäin myrkyllisten fosforihöyryjen vuoksi.

Tulitikkujen valmistus koneellistettiin 1900-luvulla.

Teollistumisen myötä tuhansien työläisten piti saapua tehtaalle tiettyyn aikaan aamulla, usein jo kuudeksi. Työläisillä ei kuitenkaan 1800-luvulla ollut herätyskelloja.

Britannian teollisuuskaupungeissa alkoi kiertää herättäjiä, knocker upper, jotka herättivät työläisiä koputtamalla kepillä näiden ikkunaan.

Käytäntö jatkui aina 1900-luvun puoliväliin asti, kunnes herätyskelloista tuli riittävän halpoja joka kotiin.

Puhelinliikenteen alkuaikoina ihmiset soittivat puhelinkeskukseen ja pyysivät keskuksen hoitajaa yhdistämään puhelunsa tavoittelemalleen vastaanottajalle.

Aluksi tehtävään palkattiin poikia, mutta puhelinalan pioneereihin kuulunut Graham Bell totesi vuonna 1878 naisten olevan parempia asiakaspalvelijoita, ja pian ala naisistui lähes täysin.

Vuonna 1930 Yhdysvalloissa puhelinkeskuksissa työskenteli 235 000 naista, mutta automatisointi oli jo alkanut, ja seuraavien vuosikymmenten aikana määrä romahti.

Suomessa viimeinen käsivälitteinen puhelu tehtiin 1. huhtikuuta 1980.

Maito on helposti pilaantuvaa, ja vaikka kotijääkaapit keksittiin vuonna 1913, harvalla oli varaa sellaisiin vielä pitkään aikaan.

Siksi maitomiehet toivat vielä pitkälle 1900-luvulle monissa Euroopan kaupungeissa maidon päivittäin kotiovelle.

Suomessa maitoa ostettiin kaupungeissa päivittäin maitokaupasta omaan astiaan. Jääkaapit alkoivat yleistyä Suomessa 1950-luvulla, ja kaikkiin koteihin ne levisivät vasta 1970-luvulla.

Jääkaapit tekivät maitomiehistä tarpeettomia.

Latojan koulutus takasi elinikäisen työpaikan pitkälle 1900-luvulle.

Lehtitaloissa ja kirjapainoissa latojat latoivat tarvittavat tekstin painoa varten irtokirjasimista eli kirjakkeista.

Käsi- ja koneladontakin jäivät historiankirjoihin digitaalisen sivunvalmistuksen yleistyessä 1900-luvun lopussa.