
Trotskin kuva oli ensimmäinen täysosuma: Paettuaan Unkarista nuori valokuvaaja sai töitä berliiniläisestä uutiskuvatoimisto Dephotista. Hänen ensimmäinen merkittävä tehtävänsä oli kuvata karismaattista neuvostoliittolaista oppositiopoliitikkoa Lev Trotskia Kööpenhaminassa. Capan kuva levisi maailmalle, ja hänen uransa lähti nousuun.

Japani hyökkäsi mahtavaan Kiinaan: Keväällä 1938 Capa matkusti Kiinaan kuvaamaan Kiinan ja Japanin välistä sotaa. Hän tutustui sekä kiinalaisiin rintamaupseereihin että Kiinan suurkaupunkien asukkaisiin, jotka joutuivat jatkuvasti pelkäämään japanilaisten pommituksia.

Sotilaan kuolema: Espanjan sisällissota oli ensimmäinen sota, jota Capa kuvasi. Juuri ammutun tasavaltalaissotilaan kuvasta tuli nopeasti sodan raakuuden symboli. Kuuluisa kuva on herättänyt vilkasta keskustelua siitä, onko kuvan taistelijaa todella juuri ammuttu, onko kuva otettu siellä, missä Capa väitti sen otetun, ja onko kuva ylipäätään Capan ottama.

Capa tapasi Espanjan sisällissodassa Ernest Hemingwayn. Molemmat pitivät juhlimisesta ja naisista, ja heistä tuli hyviä ystäviä. Capa ihaili 14 vuotta itseään vanhempaa Hemingwaytä niin, että alkoi pitää tätä isähahmonaan. Ystävyys hyödytti Capaa myös ammatillisesti: Hemingway tunsi Espanjan hyvin ja jakoi tietojaan auliisti ja Capa hyödynsi hänen yhteyksiään edistääkseen uraansa. Capan ja Hemingwayn ystävyys jatkui sodan jälkeen, ja Capa kävi usein tapaamassa kirjailijaa Yhdysvalloissa.

Maihinnousun ensihetket: Capa oli mukana Normandian maihinnousun ensimmäisessä hyökkäysaallossa ja ikuisti tapahtumia filmille tuhansien sotilaiden kuollessa hänen ympärillään. Capa otti Omaha Beachillä kaikkiaan 72 kuvaa, mutta kuvien kehityksessä tapahtuneen virheen vuoksi vain 11 niistä onnistui.

Ingrid Bergman ihastui Capaan: Gerda Tarosin kuoltua vuonna 1937 Capa eli yksin, kunnes hän vuonna 1945 tapasi elokuvatähti Ingrid Bergmanin. Bergman jopa harkitsi aviomiehensä jättämistä, mutta Capa ei halunnut sitoutua. Hän pysyi poikamiehenä elämänsä loppuun asti.

Rautaesiripun takana: Toisen maailmansodan päätyttyä Capa pelkäsi kuvausaiheiden loppuneen ja masentui. Hän lähti kuitenkin ystävänsä kirjailija John Steinbeckin kanssa Neuvostoliittoon kuvaamaan sikäläistä arkea. Tuloksena oli yhteinen matkakirja Matkalla Neuvostoliitossa.

Juuri itsenäistyneessä Israelissa syttyi sota: Vuonna 1948 levoton Capa lähti kuvaamaan vasta itsenäistyneeseen Israeliin. Hänen kuvatessaan Tel Avivin arkea Israel ajautui sotaan arabinaapuriensa kanssa, ja Capa huomasi yhtäkkiä olevansa taas siellä, missä parhaiten viihtyi: konfliktin keskellä.

Huomaamaton kameramies: Capalla oli taito saada kuvattavansa unohtamaan, että heitä kuvattiin. Elokuussa 1948 hän kuvasi kuukauden ajan taiteilija Pablo Picassoa ja tämän pientä Claude-poikaa telmimässä uimarannalla Ranskan Rivieralla.

Ystävät järjestivät töitä elokuvastudioilla: Vuosikausia sotaa kuvannut, traumaperäisistä stressioireista kärsinyt, 40:tä lähestyvä Capa päätyi yllätyksekseen ystäviensä suosittelemana still-kuvaajaksi Hollywoodin elokuvastudioille. Hän valokuvasi muun muassa Gene Kellyn Tanssiinkutsu-elokuvan kuvauksia, mutta rauhallinen elämä pitkästytti häntä.

Ystävykset perustivat oman kuvatoimiston: Capa perusti muutaman työtoverinsa kanssa Magnum Photos -kuvatoimiston vuonna 1947 voidakseen hallita kuviensa tekijänoikeuksia. Toimisto houkutteli listoilleen maailman parhaita kuvaajia.

Viimeinen kuva: Huhtikuussa 1954 Capaa pyydettiin kuvaamaan Indokiinan sotaa Life-lehdelle, ja toimintaa janoava Capa otti työtarjouksen vastaan. Tiistaina 25. toukokuuta hän astui maamiinaan ollessaan partioimassa vietnamilaisten sotilaiden mukana. Capa haavoittui pahoin ja kuoli lähes välittömästi. Hänen kameransa säilyi kuitenkin ehjänä, ja niinpä Capan viimeiset kuvat ovat säilyneet jälkipolville.