Galleria: Nuoriso nousi kapinaan

Pariisista tuli sotatanner

Katukivet lensivät ja iskulauseet kaikuivat ilmassa, kun tuhannet ranskalaiset keväällä 1968 lähtivät kaduille Pariisissa osoittamaan mieltään.

Alkuvuonna opiskelijat olivat nousseet vaatimaan parempia asumis- ja opiskeluolosuhteita, demokratiaa oppilaitoksiin sekä yhteiskunnan kontrolloiman tiukan seksuaalimoraalin höllennystä.

Kevään kuluessa myös Ranskan työläiset yhtyivät opiskelijoiden vaatimuksiin. He puolestaan halusivat parempaa palkkaa sekä lyhyemmät työajat. 

Mielenosoitukset levisivät ja kasvoivat, opiskelijalevottomuuksia nähtiin kaikkialla maassa, ja enimmillään yli 11 miljoonaa työläistä lakkoili.

Poliisi hajotti mielenosoituksia raa’asti

Ranskan viranomaiset eivät osoittaneet minkäänlaista ymmärrystä mielenosoittajien vaatimuksille. 

Esimerkiksi presidentti Charles de Gaulle sanoi radiopuheessa, että kapinan lietsojat olivat vain kelvottomia nuoria, jotka eivät selvinneet opinnoistaan. Kaduilla poliisit hajottivat rajuin ottein mielenosoituksia. Monet heistä olivat Compagnies Républicaines de Sécurité -valmiusjoukoista, joihin kuului useita oikeistoradikaaleja rähinöitsijöitä. 

Monet sivustaseuraajat kiinnittivät huomiota siihen, miten herkästi poliisit tarttuivat pamppuihinsa, ja poliisiväkivalta nousi myös otsikoihin. Kansan myötätunto nuoria kohtaan kasvoi. 

Toukokuussa 1968 työläiset, toimistotyöntekijät, pankkivirkailijat ja jopa eroottiset tanssijat liittyivät mukaan mielenosoituksiin, ja 22 prosenttia maan väestöstä osallistui lakkoihin.  

Vallankumouksen pelko sai presidentin pakenemaan

Toukokuun lopulla hallitus lupasi työläisille 10 prosentin palkankorotuksen, mutta vasemmistolaiset ammattiliitot vaativat edelleen syvempiä yhteiskunnallisia muutoksia. 

Ammattiliitto CGT järjesti 29. toukokuuta Pariisiin suurmielenosoituksen iskulauseella ”Valta työläisille!” Huhujen mukaan osa mielenosoittajista poikkeaisi sovitulta reitiltä presidentin palatsin kohdalla ja ryntäisi de Gaullen virka-asuntoon, valtaisi sen ja panisi presidentin viralta. Ranskan tasavallan perusta natisi.  

Valtausta ei kuitenkaan tapahtunut – ehkä siksi, että presidentti ei ollut palatsissaan. De Gaulle oli kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt maasta helikopterilla, eikä kukaan tiennyt hänen olinpaikkaansa.

Sodan vastustajat protestoivat myös

Vuoden 1968 levottomuuksissa myös Vietnamin sota nousi tapetille. Entinen siirtomaa oli toisen maailmansodan päättymisestä lähtien taistellut vapaudestaan, ensin ranskalaisia ja sitten yhdysvaltalaisia vastaan. 

Vuoden 1968 alussa Pohjois-Vietnam aloitti suuren offensiivin Etelä-Vietnamissa ja hyökkäsi yllättäen noin sataan kaupunkiin yhtä aikaa. Hyökkäyksestä kerrottiin laajalti yhdysvaltalaisessa lehdistössä.

Kuvat sodasta levisivät. Yksi ikonisimmista on Etelä-Vietnamin pääkaupungissa Saigonissa 1. helmikuuta otettu valokuva. Siinä kaupungin poliisijohtaja Nguyen Ngoc Loan teloittaa kadulle kommunistipartisaanin, jonka kädet on sidottu selän taakse.

Kuvasta tuli sodan mielettömyyden symboli, ja se vaikutti etenkin yhdysvaltalaiseen nuorisoon, joka alkoi järjestää suuria sodanvastaisia mielenosoituksia. Sodan kannatus Yhdysvalloissa väheni selvästi vuonna 1968, ja koko maailma yhtyi protesteihin.

Kapinasta tuli kansainvälinen

Kaikkialla maailmassa ihmiset nousivat vaatimaan muutoksia. Nuoret esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa vaativat mahdollisuutta vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon, kun taas esimerkiksi Puolassa ja Tšekkoslovakiassa kansa halusi vapautta. Myös Suomessa oli liikehdintää, ja opiskelijat kapinoivat pienimuotoisesti täälläkin.

Opiskelijoiden muutosvaatimukset purkautuivat näkyvimmin niin sanotussa Vanhan valtauksessa marraskuussa 1968, kun opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon Helsingissä  ja penäsivät muutoksia muun muassa yliopiston hallintoon sekä opetukseen. Mitään väkivaltaisuuksia ei kuitenkaan nähty, vaan kaikki sujui rauhallisesti ja jopa presidentti Urho Kekkonen ilmaisi tukensa mielenosoittajille.