
Janix, Mariania ja Torstenius testasivat antiikin maut
Ruokalajit arvosteltiin seuraavalla asteikolla:
🌟 Kautta Juppiterin! Ihan hirveää!
🌟🌟 Tätä voi tarjota vain orjille ja barbaareille!
🌟🌟🌟 Ei ihan paha.
🌟🌟🌟🌟 Maistuu hyvältä, peukut ylöspäin.
🌟🌟🌟🌟🌟 Herkullista, keisarien arvoista.
Porkkanoita kalakastikkeessa
Aterian alkuun pientä purtavaa
Roomalaisilla oli monia alkuruokia, gustatio, jotka maistuisivat nykyihmisellekin.
Arvosteluraati kuitenkin epäili hieman, kuuluisiko porkkanat kalakastikkeessa niihin, ja ryhtyi maistelemaan varovaisesti.

Porkkanoita kalakastikkeessa
Ainesosat
- 2–3 suurta keltaista tai oranssia porkkanaa
- 1 rkl oliiviöljyä
- 2 rkl oenogarumia (viinillä höystettyä kalakastiketta)
- pippuria
Valmistus
Kuori porkkanat ja leikkaa ne ohuehkoiksi tikuiksi.
Paista oliiviöljyssä kolme minuuttia ja lisää joukkoon itse tehty oenogarum.
Paista pannulla vielä 3–4 minuuttia niin, että porkkanat hieman karamellisoituvat.
Älä kypsennä porkkanoita aivan pehmeiksi vaan jätä purutuntumaa. Mausta pippurilla ja tarjoile lämpimänä.
Vauraat roomalaiset kutsuivat arvovieraita nauttimaan cenaa – se oli useita ruokalajeja sisältävä ateria, joka saattoi alkaa jo kello 14 iltapäivällä ja jatkua pitkälle iltaan.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟🌟🌟
HYVÄÄ: Porkkanoista tuli yllättävän hyviä. Sopivan napakoita, eivät maistu kalalta vaan maku on miellyttävän umaminen (lihaisa), ja suolaakin on sopivasti.
HUONOA: Pieni etikkainen sivumaku ja öljyisyys häiritsivät.

Valmista itse oenogarumia 30 minuutissa
Rooman valtakunnan hajottua vuonna 476 aidon roomalaisen oenogarumin saaminen on ollut vaikeaa, mutta kastiketta voi valmistaa itsekin puolessa tunnissa.
Osta pullo liquamen-kalakastiketta esim. nettikaupasta (aasialainen kalakastikekin käy).
Kaada sitä 1 rkl pieneen kattilaan ja lisää 3 rkl valkoviiniä. Lisää 2 tl oliiviöljyä ja hieman kuivattua lipstikkaa ja keitä kokoon, kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut.
Hyvä neuvo: älä työnnä nenääsi avoimeen liquamenpulloon! Haju on yhdistelmä mädäntynyttä kalaa ja vanhaa juustoa.
Roomalaiset pitivät kalakastikkeesta niin paljon, että he jopa joivat sitä hunajaan ja veteen sekoitettuna.
Kostean illan kaalisalaatti
Kaali paransi alkoholinsietokykyä
Tämä salaatti mukailee roomalaisen historioitsijan Cato vanhemman (234–149 eaa.) ohjetta.
Hän ylisti kaalia ja väitti sen lisäävän alkoholinsietokykyä.
Resepti ei ole alun perin roomalainen vaan se on Kreikasta, jota roomalaiset ihailivat vuosisatoja ja josta he saivat paljon vaikutteita.

Kostean illan kaalisalaatti
Ainesosat
- 1 pieni kaali
- 1 nippu tuoretta korianteria
- hieman rucolaa
- 2 rkl juoksevaa hunajaa
- 5–6 rkl viinietikkaa
- ¼ tl hajupihkajauhetta (tunnetaan myös nimellä asafoetida, myydään luontaistuotekaupoissa)
- suolaa
Valmistus
Valmista kastike kuumentamalla ensin hunajaa pienessä kattilassa.
Lisää sitten viinietikkaa vähitellen, kunnes maku on sopivan hapanimelä.
Ripottele sekaan hajupihkajauhetta (se tuo mukaan hieman sipulin makua) ja anna jäähtyä.
Hienonna kaali, korianteri ja rucola ja sekoita kastike joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟🌟🌟🌟
HYVÄÄ: Ehdoton suosikkimme. Rapeaa, mukavan makeahkoa ja raikasta. Korianterin vihaajatkin ihastuvat varmasti.
HUONOA: Tuoksu on hieman arveluttava.
Friteerattua kesäkurpitsaa
Roomalaiset pitivät kesäkurpitsasta
Arkeologit ovat löytäneet Pompejista tuhkaan hautautuneen käymälän likakaivosta runsaasti sulamattomia kesäkurpitsan siemeniä, mistä päätellen roomalaiset söivät paljon kesäkurpitsaa.
Oheinen resepti on peräisin antiikin tunnetuimpiin kuuluvalta kulinaristilta, nautiskelija Marcus Gavius Apiciukselta.

Friteerattua kesäkurpitsaa
Ainesosat
- 2 kurkun kokoista kesäkurpitsaa
- 1 tl karkeaksi jauhettua pippuria
- 1 tl lipstikansiemeniä
- 1 rkl kuminaa
- 1 rkl oreganoa
- 1 pieni sipuli
- 3 tl vehnäjauhoja
- 3 rkl valkoviiniä
- 4 rkl oliiviöljyä
- oenogarumia (viini-kalakastiketta)
Valmistus
Leikkaa kesäkurpitsat paksuiksi viipaleiksi (0,5–1 cm), kääntele ne 2 tl:ssä jauhoja ja paista kuumassa oliiviöljyssä muutama kerrallaan, niin että viipaleet saavat väriä ja rapean pinnan.
Murskaa kuivat mausteet ja sekoita hienonnetun sipulin ja pippurin kanssa.
Sekoita massaan 1 tl vehnäjauhoja ja lisää sitten valkoviini ja 1 rkl öljyä.
Kuumenna massaa pienessä padassa, kunnes se sakenee. Mausta oenogarumilla ja kaada kastike päälle.
Rooman yläluokka kavahti valkosipulin hajua. Vain orjat ja sotilaat söivät valkosipulia sisältävää ruokaa, ja valkosipulin uskottiinkin vahvistavan heitä.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟🌟🌟
HYVÄÄ: Ajatella, että sipuli ja kumina voivat maistua keväältä. Hyvä tuoreiden kesäkurpitsojen maku.
HUONOA: Kesäkurpitsat hieman vetisiä, ruoka hieman mauton.
Roomalaiset simpukkapyörykät
Keisarien Roomassa syötiin esicia-pullia
Marcus Gavius Apicius kutsuu ajanlaskumme alun tienoilta olevassa keittokirjassaan simpukkapyöryköitään nimellä esicia.
Hän suositteli myös valmistamaan esiciaa muun muassa jauhelihasta, mutta kaikkein hienoimmat pyörykät sai ”parrattomista simpukoista”.

Roomalaiset simpukkapyörykät
Ainesosat
- 1 litra tuoreita simpukoita tai 150 g purkista
- 50 g pinjansiemeniä
- 1 tl mustapippuria
- 2 rkl oenogarumia
- 2 rkl liquamenia (kalakastiketta)
- 3–4 rkl oliiviöljyä
- 1 muna
- ½ rkl korppujauhoja
Valmistus
Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja murskaa ne pippurin kanssa esimerkiksi morttelissa.
Huuhdo simpukat ja höyrytä kevyesti, kaada sitten pinjansiemenmassan joukkoon ja hienonna.
Lisää iso muna ja liquamen, sekoita joukkoon korppujauhot. Kuumenna öljy pannulla, muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä ja paista joka puolelta.
Mausta oenogarumilla ennen tarjoilua.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟🌟
HYVÄÄ: Kalapullamainen koostumus, maku on miellyttävän makea ja hieman sienimäinen.
HUONOA: Maku jakoi mielipiteitä, joten arvosana on keskiarvo.
Sardiineja kalakastikkeessa
Muhennokset olivat arkiruokaa
Roomalaiset valmistivat usein ruokaa pienissä uunivuoissa.
Nämä nimellä patina kutsutut ruuat olivat niin rikkaiden kuin köyhien arkiruokaa, ja ne saattoivat sisältää kaikkea eläinten aivoista pähkinöihin.
HISTORIAn makuraati suhtautui tähän ruokaan ensin epäillen, eikä suotta, kuten osoittautui.
Vanhin tunnettu roomalaisen leivän resepti on Cato vanhemman kirjassa De agri cultura (Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja, suom. Paavo Castrén) noin vuodelta 160 eaa.

Sardiineja kalakastikkeessa
Ainesosat
- 2 purkkia sardiineja oliiviöljyssä
- 2 rkl liquamenia (kalakastiketta)
- 2 dl valkoviiniä
- kourallinen tuoretta oreganoa
- nippu rucolaa
Valmistus
Asettele sardiinit keraamiseen uunivuokaan ja kaada purkista liemi päälle.
Huuhdo oregano ja rucola ja hienonna. Ripottele ne kalojen päälle ja lisää valkoviiniä ja liquamenia noin puoleenväliin kaloja.
Paista uunissa 180 asteessa 15 minuuttia. Tarjoa leivän kanssa.

Testiryhmän tuomio
🌟
HYVÄÄ: Pahin on ohi. Jos pystyt syömään tätä, voit rauhassa maistella mitä tahansa roomalaista ruokaa!
HUONOA: Järisyttävä yhdistelmä kaiken läpi puskevaa kalan makua ja liikaa suolaa.
Kaurista kuumassa kastikkeessa
Pikkujyrsijätkin maistuivat
Roomalaiset söivät kaikenlaista lihaa. Esimerkiksi Petroniuksen Satyricon-teoksessa noin vuodelta 60 mainitaan ruokalaji, joka sisälsi unikekoja [pieni hiiri] maustettuna hunajalla ja unikonsiemenillä.
Juhlissa Rooman yläluokka nautti kuitenkin riistaa. HISTORIA testasi tätä reseptiä kauriinlihalla.
Roomalaiset joivat viiniä juhla-aterioilla. He suhtautuivat viininviljelyyn ja hienojen vuosikertaviinien tuotantoon intohimoisesti.

Kaurista kuumassa kastikkeessa
Ainesosat
- 500 g kauriinfileetä
- 3 tl mustapippuria
- 3 tl kuivattua lipstikkaa
- 2 tl hienonnettua persiljaa
- ½ tl juustokuminaa
- 80 g pinjansiemeniä
- 1 ½ rkl hunajaa
- 1 ½ rkl viinietikkaa
- 4–5 rkl punaviiniä
- 1 rkl liquamenia
- 2 rkl oliiviöljyä
Valmistus
Anna fileelle väri kuumalla pannulla 1 rkl:ssä oliiviöljyä ja pane sitten vartiksi 170-asteiseen uuniin.
Ota liha uunista, peitä se ja anna levätä viisitoista minuuttia.
Murskaa pippuri, lipstikka, persilja ja juustokumina ja sekoita ne kattilassa viinin, etikan, liquamenin, hunajan ja 1 rkl:n oliiviöljyä kanssa.
Keitä kokoon, lisää murskatut pinjansiemenet ja ota kattila pois liedeltä. Leikkaa filee viipaleiksi ja kaada päälle kastike.
Tarjoa leivän – mieluusti emmervehnäleivän – kanssa.
Roomalaiset rakastivat erikoisia ruokia. Petroniuksen Satyriconissa (noin 60 jaa.) olevassa tarinassa isäntä aukaisi paistetun sian vatsan veitsellään, jolloin sieltä lensi ilmaan pikkulintuja.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟
HYVÄÄ: Liha sopivan mureaa, pikantti pippurin maku, makeaa ja mausteista samaan aikaan.
HUONOA: Hulluja nuo roomalaiset. Miksi kauriinlihan pitää maistua ja haista kalakastikkeelta?
Rouhea kasvistisana
Legioonalaisten perusruokaa
Arkena ei syöty paljon lihaa vaan pääasiassa kasviksia ja viljaa.
Puuromainen tisana sisälsi luksusversioissaan terveellisiä vihanneksia, mutta valtakunnan laitamilla sotimassa olevat legioonalaiset joutuivat usein tulemaan toimeen ilman tuoreita kasviksia.

Rouhea kasvistisana
Ainesosat
- 100 g kikherneitä
- 100 g halkaistuja herneitä
- 100 g punaisia linssejä
- Noin 1 ½ litraa vettä
- 100 g karkeaa ohrajauhoa
- 1 suuri purjo
- 1 fenkoli
- ½ lehtikaali
- 1 tl fenkolinsiemeniä
- 3 tl tuoretta oreganoa
- hyppysellinen hajupihkaa
- 5–6 rkl liquamenia
- 1 suuri kourallinen tuoretta tilliä
- 1 suuri kourallinen tuoretta korianteria
Valmistus
Huuhdo herneet ja keitä niitä kevyesti suolatussa vedessä puoli tuntia.
Kaada vesi pois, ja sekoita padassa herneet, punaiset linssit ja huuhdotut kikherneet. Kaada päälle kiehuvaa vettä niin että sitä jää kolmisen senttiä linssien ja herneiden päälle.
Keitä puoli tuntia, poista keittämisen aikana pinnalle syntyvä vaahto.
Lisää kiehuvaa vettä, jos pata näyttää kuivuvan liikaa. Hienonna vihannekset ja murskaa kuivamausteet.
Lisää muhennokseen puolen tunnin päästä ohrajauhot vähän kerrallaan, jotta ne eivät paakkuunnu.
Keitä vielä 15 minuuttia, kunnes seos on vellimäinen. Lisää hienonnetut vihannekset, 3 rkl liquamenia ja viimeiseksi mausteyrtit.
Keitä vielä hetki ja mausta vielä 1–3 rkl:lla liquamenia.
Roomalaiset aterioivat sohvalla maaten ja söivät sormin. Todennäköisesti oikein rasvaisiin ruokiin tartuttiin leivänpalan avulla.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟
HYVÄÄ: Vähän kuin intialainen dal. Ei maistu pahalta mutta ei erityisen herkulliseltakaan.
HUONOA: Tarttuu kitalakeen, ja kalakastike alkaa jo kyllästyttää. Jos olisimme legioonalaisia, nousisimme kapinaan. Jos kalakastikkeen korvaisi pekonikuutioilla, tämä ehkä menisi.
Libum ad libitum
Roomalainen kondiittori ei käyttänyt sokeria
Roomalaiset söivät yleensä jälkiruuaksi hedelmiä, mutta vaikka heillä ei ollut sokeria, tarjolla saattoi olla myös makeita leivonnaisia.
Libum oli helppo, maanläheinen jälkiruoka, jota perinteitä kunnioittava historioitsija ja valtiomies Cato suositteli.

Libum ad libitum
Ainesosat
- 500 g ricottajuustoa
- 125 g täysjyvävehnäjauhoja (mieluusti spelttiä)
- 1 muna
- 1 munankeltuainen
- 1 munanvalkuainen
- 1 rkl hunajaa
- suolaa
- 3 rkl oliiviöljyä
- 8–10 viininlehteä
Valmistus
Raasta ricotta haarukalla ja sekoita suolan, munan ja munankeltuaisen kanssa.
Lisää joukkoon jauhot vähän kerrallaan. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä. Käytä mieluusti enintään läpimitaltaan 20–25 sentin vuokaa, jotta kakku kypsyy läpikotaisin.
Vuoraa vuoan pohja ja reunat viininlehdillä ja lisää taikina. Voitele pinta munanvalkuaisella. Peitä vuoka kannella ja paista 40 minuuttia 150 asteessa.
Poista kansi ja paista vielä 8–10 minuuttia, kunnes kakku on kullanruskea ja kiinteä.
Leikkaa kakku kolmioiksi ja kaada päälle runsaasti hunajaa tai granaatti-omenasiirappia.
Vauraat roomalaismiehet tai heidän vaimonsa eivät astuneet keittiöön. Ruuan valmistivat orjat, ja parhaista kokkiorjista maksettiin maltaita.

Testiryhmän tuomio
🌟🌟🌟
HYVÄÄ: Kun leivonnaiseen lisää hunajaa tai siirappia, se saa tarvittavaa makeutta, jotta sitä voi kutsua jälkiruuaksi.
HUONOA: Itse kakku maistuu lähinnä leivältä. Hunaja tai siirappikaan eivät pelasta, jos kaipaa todella makeaa.

Tanskalainen toimittaja Anne Knudsen on kirjoittanut ”Latinalaisen keittokirjan” yhdessä kahden Rooman historian asiantuntijan kanssa.
400 roomalaista reseptiä on säilynyt nykyaikaan
Antiikin ruokalajeista on saatu tietoa tunnettujen roomalaisten, kuten Caton ja Pliniuksen, muistiin kirjoittamista resepteistä. Kysyimme roomalaisen keittotaidon tutkimuksesta ”Latinalaisen keittokirjan” kirjoittajalta, toimittaja Anne Knudsenilta.
HISTORIA: Miten saitte kokoon kokonaisen kirjan verran antiikin Rooman aikaisia ruokaohjeita?
Anne Knudsen: ”Jo antiikin aikaan Cato, Plinius vanhempi ja moni muu julkaisivat keittokirjoja, joista moni on valitettavasti kadonnut.
Joitakin kuitenkin löydettiin ja kopioitiin 1200- ja 1300- sekä 1400-luvulla, jolloin alkoi antiikin renessanssi.
Reseptejä on nykyään Euroopan kirjastoissa, joten meillä oli käytössämme noin 400 reseptiä, joista noin viisikymmentä päätyi kirjaan.”
Monista ruuista tiedetään vain ainesosat. Miten toimitte silloin?
”Tiedämme paljon roomalaisten ruokailutavoista, esimerkiksi että he eivät käyttäneet haarukkaa.
Liha leikattiin pieniksi paloiksi ja tarjoiltiin usein kastikkeessa, minkä perusteella laadimme paljon patareseptejä.
Käytimme apuna myös brittiläisiä ja ranskalaisia keittokirjoja, joissa on pyritty jäljittelemään roomalaisia ruokalajeja. Emme kuitenkaan esimerkiksi keittäneet raaka-aineita niin usein kuin britit.”
Mikä oli kummallisinta, mitä antiikin roomalaiset söivät?
”Antiikin tunnetuimpiin kuuluva keittokirjailija Marcus Gavius Apicius sai jo aikalaisiltaan ihmettelyä omalaatuisista raaka-aineistaan, kuten strutsinkielistä.
Roomalaiset pitivät myös esimerkiksi sian utareita herkkuna – ja kaikkea hienonnettua lihaa, sillä sen valmistaminen vaati aikaa ja osoitti, että tarjoajalla oli paljon keittiöorjia.
Pyrimme valitsemaan ”Latinalaiseen keittokirjaan” ruokia, joita voi valmistaa helposti saatavilla olevista aineksista.