Guildhall Art Gallery (City of London)/Imageselect

Rooman herkkuja

Roomalaiset söivät muun muassa strutsinkieliä, joten HISTORIAlla oli tiettyjä varauksia, kun pyysimme taitavaa kokkia valmistamaan meille antiikin ajan ruokalajeja maisteltaviksi.

Video
© Andreas Mikkel Photography

Janix, Mariania ja Torstenius testasivat antiikin maut

Ruokalajit arvosteltiin seuraavalla asteikolla:

🌟 Kautta Juppiterin! Ihan hirveää!

🌟🌟 Tätä voi tarjota vain orjille ja barbaareille!

🌟🌟🌟 Ei ihan paha.

🌟🌟🌟🌟 Maistuu hyvältä, peukut ylöspäin.

🌟🌟🌟🌟🌟 Herkullista, keisarien arvoista.

Porkkanoita kalakastikkeessa

Aterian alkuun pientä purtavaa

Roomalaisilla oli monia alkuruokia, gustatio, jotka maistuisivat nykyihmisellekin.

Arvosteluraati kuitenkin epäili hieman, kuuluisiko porkkanat kalakastikkeessa niihin, ja ryhtyi maistelemaan varovaisesti.

© Andreas Mikkel Photography

Porkkanoita kalakastikkeessa

Vauraat roomalaiset kutsuivat arvovieraita nauttimaan cenaa – se oli useita ruokalajeja sisältävä ateria, joka saattoi alkaa jo kello 14 iltapäivällä ja jatkua pitkälle iltaan.
© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟🌟🌟

HYVÄÄ: Porkkanoista tuli yllättävän hyviä. Sopivan napakoita, eivät maistu kalalta vaan maku on miellyttävän umaminen (lihaisa), ja suolaakin on sopivasti.

HUONOA: Pieni etikkainen sivumaku ja öljyisyys häiritsivät.

Valmista itse oenogarumia 30 minuutissa

Rooman valtakunnan hajottua vuonna 476 aidon roomalaisen oenogarumin saaminen on ollut vaikeaa, mutta kastiketta voi valmistaa itsekin puolessa tunnissa.

Osta pullo liquamen-kalakastiketta esim. nettikaupasta (aasialainen kalakastikekin käy).

Kaada sitä 1 rkl pieneen kattilaan ja lisää 3 rkl valkoviiniä. Lisää 2 tl oliiviöljyä ja hieman kuivattua lipstikkaa ja keitä kokoon, kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut.

Hyvä neuvo: älä työnnä nenääsi avoimeen liquamenpulloon! Haju on yhdistelmä mädäntynyttä kalaa ja vanhaa juustoa.

Shutterstock
Roomalaiset pitivät kalakastikkeesta niin paljon, että he jopa joivat sitä hunajaan ja veteen sekoitettuna.

Kostean illan kaalisalaatti

Kaali paransi alkoholinsietokykyä

Tämä salaatti mukailee roomalaisen historioitsijan Cato vanhemman (234–149 eaa.) ohjetta.

Hän ylisti kaalia ja väitti sen lisäävän alkoholinsietokykyä.

Resepti ei ole alun perin roomalainen vaan se on Kreikasta, jota roomalaiset ihailivat vuosisatoja ja josta he saivat paljon vaikutteita.

© Andreas Mikkel Photography

Kostean illan kaalisalaatti

© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟🌟🌟🌟

HYVÄÄ: Ehdoton suosikkimme. Rapeaa, mukavan makeahkoa ja raikasta. Korianterin vihaajatkin ihastuvat varmasti.

HUONOA: Tuoksu on hieman arveluttava.

Friteerattua kesäkurpitsaa

Roomalaiset pitivät kesäkurpitsasta

Arkeologit ovat löytäneet Pompejista tuhkaan hautautuneen käymälän likakaivosta runsaasti sulamattomia kesäkurpitsan siemeniä, mistä päätellen roomalaiset söivät paljon kesäkurpitsaa.

Oheinen resepti on peräisin antiikin tunnetuimpiin kuuluvalta kulinaristilta, nautiskelija Marcus Gavius Apiciukselta.

© Andreas Mikkel Photography

Friteerattua kesäkurpitsaa

Rooman yläluokka kavahti valkosipulin hajua. Vain orjat ja sotilaat söivät valkosipulia sisältävää ruokaa, ja valkosipulin uskottiinkin vahvistavan heitä.
© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟🌟🌟

HYVÄÄ: Ajatella, että sipuli ja kumina voivat maistua keväältä. Hyvä tuoreiden kesäkurpitsojen maku.

HUONOA: Kesäkurpitsat hieman vetisiä, ruoka hieman mauton.

Roomalaiset simpukkapyörykät

Keisarien Roomassa syötiin esicia-pullia

Marcus Gavius Apicius kutsuu ajanlaskumme alun tienoilta olevassa keittokirjassaan simpukkapyöryköitään nimellä esicia.

Hän suositteli myös valmistamaan esiciaa muun muassa jauhelihasta, mutta kaikkein hienoimmat pyörykät sai ”parrattomista simpukoista”.

© Andreas Mikkel Photography

Roomalaiset simpukkapyörykät

© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟🌟

HYVÄÄ: Kalapullamainen koostumus, maku on miellyttävän makea ja hieman sienimäinen.

HUONOA: Maku jakoi mielipiteitä, joten arvosana on keskiarvo.

Sardiineja kalakastikkeessa

Muhennokset olivat arkiruokaa

Roomalaiset valmistivat usein ruokaa pienissä uunivuoissa.

Nämä nimellä patina kutsutut ruuat olivat niin rikkaiden kuin köyhien arkiruokaa, ja ne saattoivat sisältää kaikkea eläinten aivoista pähkinöihin.

HISTORIAn makuraati suhtautui tähän ruokaan ensin epäillen, eikä suotta, kuten osoittautui.

Vanhin tunnettu roomalaisen leivän resepti on Cato vanhemman kirjassa De agri cultura (Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja, suom. Paavo Castrén) noin vuodelta 160 eaa.
© Andreas Mikkel Photography

Sardiineja kalakastikkeessa

© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟

HYVÄÄ: Pahin on ohi. Jos pystyt syömään tätä, voit rauhassa maistella mitä tahansa roomalaista ruokaa!

HUONOA: Järisyttävä yhdistelmä kaiken läpi puskevaa kalan makua ja liikaa suolaa.

Kaurista kuumassa kastikkeessa

Pikkujyrsijätkin maistuivat

Roomalaiset söivät kaikenlaista lihaa. Esimerkiksi Petroniuksen Satyricon-teoksessa noin vuodelta 60 mainitaan ruokalaji, joka sisälsi unikekoja [pieni hiiri] maustettuna hunajalla ja unikonsiemenillä.

Juhlissa Rooman yläluokka nautti kuitenkin riistaa. HISTORIA testasi tätä reseptiä kauriinlihalla.

Roomalaiset joivat viiniä juhla-aterioilla. He suhtautuivat viininviljelyyn ja hienojen vuosikertaviinien tuotantoon intohimoisesti.
© Andreas Mikkel Photography

Kaurista kuumassa kastikkeessa

Roomalaiset rakastivat erikoisia ruokia. Petroniuksen Satyriconissa (noin 60 jaa.) olevassa tarinassa isäntä aukaisi paistetun sian vatsan veitsellään, jolloin sieltä lensi ilmaan pikkulintuja.
© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟

HYVÄÄ: Liha sopivan mureaa, pikantti pippurin maku, makeaa ja mausteista samaan aikaan.

HUONOA: Hulluja nuo roomalaiset. Miksi kauriinlihan pitää maistua ja haista kalakastikkeelta?

Rouhea kasvistisana

Legioonalaisten perusruokaa

Arkena ei syöty paljon lihaa vaan pääasiassa kasviksia ja viljaa.

Puuromainen tisana sisälsi luksusversioissaan terveellisiä vihanneksia, mutta valtakunnan laitamilla sotimassa olevat legioonalaiset joutuivat usein tulemaan toimeen ilman tuoreita kasviksia.

© Andreas Mikkel Photography

Rouhea kasvistisana

Roomalaiset aterioivat sohvalla maaten ja söivät sormin. Todennäköisesti oikein rasvaisiin ruokiin tartuttiin leivänpalan avulla.
© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟

HYVÄÄ: Vähän kuin intialainen dal. Ei maistu pahalta mutta ei erityisen herkulliseltakaan.

HUONOA: Tarttuu kitalakeen, ja kalakastike alkaa jo kyllästyttää. Jos olisimme legioonalaisia, nousisimme kapinaan. Jos kalakastikkeen korvaisi pekonikuutioilla, tämä ehkä menisi.

Libum ad libitum

Roomalainen kondiittori ei käyttänyt sokeria

Roomalaiset söivät yleensä jälkiruuaksi hedelmiä, mutta vaikka heillä ei ollut sokeria, tarjolla saattoi olla myös makeita leivonnaisia.

Libum oli helppo, maanläheinen jälkiruoka, jota perinteitä kunnioittava historioitsija ja valtiomies Cato suositteli.

© Andreas Mikkel Photography

Libum ad libitum

Vauraat roomalaismiehet tai heidän vaimonsa eivät astuneet keittiöön. Ruuan valmistivat orjat, ja parhaista kokkiorjista maksettiin maltaita.
© Andreas Mikkel Photography

Testiryhmän tuomio

🌟🌟🌟

HYVÄÄ: Kun leivonnaiseen lisää hunajaa tai siirappia, se saa tarvittavaa makeutta, jotta sitä voi kutsua jälkiruuaksi.

HUONOA: Itse kakku maistuu lähinnä leivältä. Hunaja tai siirappikaan eivät pelasta, jos kaipaa todella makeaa.

Tanskalainen toimittaja Anne Knudsen on kirjoittanut ”Latinalaisen keittokirjan” yhdessä kahden Rooman historian asiantuntijan kanssa.

© Birgitte Carol Heiberg/Jysk Fynske Medier/Ritzau Scanpix & Gads Forlag

400 roomalaista reseptiä on säilynyt nykyaikaan

Antiikin ruokalajeista on saatu tietoa tunnettujen roomalaisten, kuten Caton ja Pliniuksen, muistiin kirjoittamista resepteistä. Kysyimme roomalaisen keittotaidon tutkimuksesta ”Latinalaisen keittokirjan” kirjoittajalta, toimittaja Anne Knudsenilta.

HISTORIA: Miten saitte kokoon kokonaisen kirjan verran antiikin Rooman aikaisia ruokaohjeita?

Anne Knudsen: ”Jo antiikin aikaan Cato, Plinius vanhempi ja moni muu julkaisivat keittokirjoja, joista moni on valitettavasti kadonnut.

Joitakin kuitenkin löydettiin ja kopioitiin 1200- ja 1300- sekä 1400-luvulla, jolloin alkoi antiikin renessanssi.

Reseptejä on nykyään Euroopan kirjastoissa, joten meillä oli käytössämme noin 400 reseptiä, joista noin viisikymmentä päätyi kirjaan.”

Monista ruuista tiedetään vain ainesosat. Miten toimitte silloin?

”Tiedämme paljon roomalaisten ruokailutavoista, esimerkiksi että he eivät käyttäneet haarukkaa.

Liha leikattiin pieniksi paloiksi ja tarjoiltiin usein kastikkeessa, minkä perusteella laadimme paljon patareseptejä.

Käytimme apuna myös brittiläisiä ja ranskalaisia keittokirjoja, joissa on pyritty jäljittelemään roomalaisia ruokalajeja. Emme kuitenkaan esimerkiksi keittäneet raaka-aineita niin usein kuin britit.”

Mikä oli kummallisinta, mitä antiikin roomalaiset söivät?

”Antiikin tunnetuimpiin kuuluva keittokirjailija Marcus Gavius Apicius sai jo aikalaisiltaan ihmettelyä omalaatuisista raaka-aineistaan, kuten strutsinkielistä.

Roomalaiset pitivät myös esimerkiksi sian utareita herkkuna – ja kaikkea hienonnettua lihaa, sillä sen valmistaminen vaati aikaa ja osoitti, että tarjoajalla oli paljon keittiöorjia.

Pyrimme valitsemaan ”Latinalaiseen keittokirjaan” ruokia, joita voi valmistaa helposti saatavilla olevista aineksista.