1. Jäähdytys
Jääkaappi sai alkunsa panimoiden tarpeesta pitää olut hyvänä ja kylmänä.
Perinteisesti olutta pantiin nimittäin vain viileinä kuukausina, koska oluen pano vaati kylmyyttä. Oluen käydessä syntyy lämpöä, ja liian suuri lämpö saattoi tappaa hiivan ja siten tuhota oluen.
Satoja vuosia oluenpanijat käyttivätkin viilentämiseen jäätä, jota säilytettiin isoissa kellareissa. Vuonna 1876 tapahtui kuitenkin suuri läpimurto, kun eräässä müncheniläisessä panimossa insinööri Carl Von Linde keksi mekaanisen jäähdytyslaitteen.
Jo 1880-luvulla kylmiöt yleistyivät panimoissa. Niiden rakentaminen oli omistajille kallista, mutta olutta voitiin sen jälkeen panna vuoden ympäri eikä vain talvella, kuten ennen.
Panimot kasvoivat suuremmiksi ja niitä voitiin perustaa kauaksi luonnollisista jäänlähteistä. Keksinnön ansiosta myös olutpullojen koko kasvoi, ja ajan mittaan jääkaapit löysivät tiensä myös yksityisiin koteihin.
2. Lasipullot
Olut innoitti myös tekemään lasipulloja. Pullot olivat yksi ensimmäisistä tuotteista, joita alettiin valmistaa massatuotantona 1900-luvun alussa.
Pullonvalmistuskoneen keksi yhdysvaltalainen Michael Joseph Owens. Hän esitteli ideansa Libbey Glass -yritykselle, joka levitti hänen pitkäkaulaisten olutpullojen valmistukseen tarkoitettua tuotettaan. Owensin koneesta tuli nopeasti erittäin suosittu.
Vuonna 1903 sillä voitiin tuottaa minuutissa 12 lasipulloa, ja jo vuonna 1912 minuuttivauhti oli kasvanut 50 pulloon. Vuonna 1915 Owensin konetta käytettiin jo eri puolilla maailmaa.
Owensilla oli keksijänä oikeudet tuottaa myös brandy-, viini- ja erikoispulloja. Hän myi yksinoikeudet muuhun pullotuotantoon Heinzille, joka valmisti ketsuppipulloja, Hazel-Atlas-yritykselle, joka tuotti tavallisia pulloja, ja Ball Brothersille, joka valmisti hillopurkkeja.
3. Pastörointi
Pikkupanimoiden oluenpanijat olivat 1800-luvulla kyllästyneitä siihen, että olut pilaantui nopeasti. Siksi he palkkasivat biologi Louis Pasteurin selvittämään, mistä oluen pilaantuminen johtui.
Pasteur sai selville, että bakteerit pilasivat oluen. Pasteur kehitti prosessin, jossa bakteerit tapettiin kuumentamalla olut ja jäähdyttämällä se sitten nopeasti. Prosessia hän kutsui pastöroinniksi.
Louis Pasteur teki kokeita oluen bakteereilla.
4. Lämpömittari
Fyysikko James Joulen isä oli panimonomistaja. Nuoruudessaan ja työskennellessään panimossa Joule ymmärsi, että työ vaati kykyä ja välineitä mitata tarkasti mekaanista lämpöä.
Hän päätti keksiä mittauslaitteen, joka ilmoittaisi tarkan lämpötilan. Hän tiesi, että lämpötilan oli pysyttävä tarkkaan samana ja että hänen oli työskenneltävä yksin ja keskeytymättä pitkiä aikoja, jotta lämpötilanmittaus ei häiriintyisi.
Hän teki kokeensa panimosta omaksumissaan olosuhteissa ja onnistui kehittämään elohopealämpömittarin, johon suurin osa nykyisistä lämpömittareista yhä perustuu.
5. pH
pH-asteikko on olennainen osa nykyaikaista tutkimusta, ja sillä ilmaistaan nesteiden happamuutta. Elimistön ja juomaveden pH-arvot asettuvat asteikon keskelle, ja ääripäissä ovat hapot ja emäkset. Asteikon keksimisestä voidaan kiittää intohimoisia oluen tekijöitä.
Carlsbergin oluenpanijoita harmitti, ettei heillä ollut tapaa kuvata tuotteidensa happamuutta ja he joutuivat turvautumaan epätarkkoihin menetelmiin.
Asteikon luomisen jälkeen he pystyivät hallitsemaan oluen käyntiprosessia paremmin, ja – mikä tärkeintä – muut saattoivat toistaa sen ja saada aikaan samanlaisen lopputuloksen.
6. Hiilidioksidi
Panimossa englantilainen kemisti Jospeh Priestley havaitsi, että oluen käymisprosessissa syntyi outoa aineitta, joka laskeutui maahan.
Havainnon ansiosta Priestley löysi myöhemmin hapen. Aiemmin oli uskottu, että ilma oli homogeeninen aine, mutta Priestley esitti ensimmäisenä, että ilma oli eri kaasujen seos.
Kaasu, jonka Priestley oli havainnut panimossa, oli hiilidioksidi. Hän keksi myös, miten hiilidioksidia voidaan valmistaa ilman alkoholia, ja sai siten aikaan maailman ensimmäisen kuplivan soodaveden.
7. Löytöretket
Suuret tutkimusretket, joiden aikana eurooppalaiset kartoittivat uusia alueita ja tekivät niistä siirtokuntiaan, olivat pitkiä. Löytöretkille ei varsinaisesti lähdetty oluen vuoksi, mutta sillä oli suuri merkitys niiden onnistumiselle.
Matkan aikana miehistöllä oli harvoin mahdollisuus pysähtyä hankkimaan muonatäydennyksiä. Mukana olevan ruuan piti olla pitkään säilyvää, jotta alusten miehistöt eivät kuolleet nälkään ja janoon.
Esimerkiksi kun Kolumbus lähti purjehdusmatkalle ja päätyi Uuteen maailmaan, laivalla tarjottiin muun muassa juustoa, hunajaa ja oliiveja ja tietysti tynnyreittäin olutta.
Miehistön olutannos saattoi olla niinkin suuri kuin gallona (3,8 litraa) olutta päivässä. Vesi tahtoi pilaantua kannen alla, joten merimiehet eivät juuri juoneet matkan aikana muuta kuin olutta.