Britanniassa on eniten pikaruokaravintoloita asukasta kohti maailmassa. 

© D. Mcclure

Näin pikaruoasta tuli osa arkipäiväämme

Sana ”fastfood” otettiin englanninkielisiin sanakirjoihin vuonna 1951, mutta itse ilmiö on paljon vanhempi. Ihmiset ovat syöneet pikaruokaa jo aivan varhaisimmista kulttuureista alkaen, ja pikaruoan voittokulku on jatkunut koptien uppopaistetuista falafel-pyöryköistä McDonald'sin hampurilaisiin ja siitä eteenpäin kautta maailman.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017 teksti Hans-Henrik Fafner

Keittiö kadulla: Rooma eli pikaruoalla

Muinaisessa Roomassa köyhät ja keskiluokka asuivat kerrostaloissa vuokra-asunnoissa. Pienissä asunnoissa oli harvoin keittomahdollisuutta jo ilmeisen tulipalovaaran vuoksi. Niinpä kaduilla oli pikaruokaa myyviä kojuja, joista sai ostaa esimerkiksi puuroa kalakastikkeella höystettynä. 

Falafel-pyörykät: Egyptin pikaruokaa

Varhaiset egyptiläiset krisitityt, koptilaiset, söivät juhlissaan uppopaistettuja, jauhetuista pavuista tehtyjä pyöryköitä lihan sijaan. Myöhemmin pavut vaihtuivat kikherneisiin ja pyörykät alettiin tarjoilla pitaleivän sisällä salaatin ja erilaisten kastikkeiden kera – falafel oli syntynyt.

© Elias Bröms

Matkan varrella: Mausteet kertoivat tuoreudesta

Euroopan pyhiinvaellusreittien varsille nousi keskiajalla ruokaa myyviä kojuja. Ruoka oli usein huonolaatuista, mutta tiedettiin, että jos kojussa tuoksuivat voimakkaat mausteet, ruoka oli yleensä syömäkelpoista: koju, jolla oli varaa  kalliisiin eksoottisiin mausteisiin, ei säästellyt myöskään tuoreissa raaka-aineissa.

Mausteet olivat vierailta mailta tuotava ylellisyystuote.

© Istock

Kerrosvoileipä: Helppoa ruokaa

Sandwichin jaarli oli käytännöllinen mies, joka mielellään söi samalla kun löi korttia ystäviensä kanssa. Vuonna 1762 hän – tai hänen palveluskuntansa – keksi panna sormet sotkevan lihan kahden leipäviipaleen väliin. Kun palvelijat kysyivät muilta pelaajilta, mitä nämä haluaisivat syödä, nämä sanoivat vain ”samaa kuin Sandwich”.

Fish & Chips: Englannin kansallisruoka

Aluksi englantilaisissa satamissa oli paistettua kalaa myyviä kojuja. 1800-luvun puolivälissä annokseen lisättiin ranskalaiset perunat, ja sen myynti laajeni kaupungin kaduille ja toreille. Etenkin työläiset omaksuivat sormin syötävän pikaruoan nopeasti.

Lihapullia hampurista: Säilyvää matkaevästä

1850-luvulla Yhdysvaltoihin muutti paljon juutalaisia Saksan Hampurista. Matkaeväänä heillä oli paistettuja lihapullia, jotka oli säilyvyyden pidentämiseksi suolattu ja maustettu voimakkaasti. New Yorkissa tästä ”pihvistä Hampurin tapaan” tuli suosittua katukeittiöruokaa, ja sitä voidaan pitää nykyhampurilaisen edeltäjänä.

Sushia kojuista: Kalaisa pikaruoka 

Vuonna 1923 Tokiota ravisteli maanjäristys. Ravintola- toiminta pysähtyi, kun keittiöt tuhoutuivat järistyksessä. Sushi-kokit lähtivät kiertelemään katuja siirrettävien kojujensa kanssa, ja sushi levisi kaikkialle Japaniin. 

Maanjäristys edisti sushin suosiota.

© Polfoto/Corbis

Drive-in: Ruokaa kyytiin

White Castle oli ensimmäinen yhdysvaltalainen hampurilaisketju. Ketju avattiin vuonna 1921, ja kun autoilu samoihin aikoihin yleistyi Fordin ansiosta, White Castle sai ainutlaatuisen uuden idean: drive-in-ravintolat.

White Castle -ravintolat olivat kuin pieniä linnoja.

© Wichita Photo Archives

Tarjoilu nopeutui: McDonald’s panosti nopeuteen

Veljekset Richard ja Maurice McDonald avasivat vuonna 1940 pienen hampurilaisravintolan Kaliforniaan San Bernardinoon. 

Kahdeksan toimintavuoden jälkeen ravintolassa otettiin käyttöön niin sanottu ”Speedee Service System”, mikä nopeutti annosten valmistusta. 

Siitä tuli menestys, mutta veljeksillä ei ollut aikeita laajentaa toimintaansa. Niinpä liikemies Ray Kroc sai käyttää kaikki suostuttelutaitonsa saadakseen veljekset tekemään McDonald’sista franchise-ketjun.

Ehkä sinua kiinnostaa...