Keittiö kadulla: Rooma eli pikaruoalla
Muinaisessa Roomassa köyhät ja keskiluokka asuivat kerrostaloissa vuokra-asunnoissa. Pienissä asunnoissa oli harvoin keittomahdollisuutta jo ilmeisen tulipalovaaran vuoksi. Niinpä kaduilla oli pikaruokaa myyviä kojuja, joista sai ostaa esimerkiksi puuroa kalakastikkeella höystettynä.
Falafel-pyörykät: Egyptin pikaruokaa
Varhaiset egyptiläiset krisitityt, koptilaiset, söivät juhlissaan uppopaistettuja, jauhetuista pavuista tehtyjä pyöryköitä lihan sijaan. Myöhemmin pavut vaihtuivat kikherneisiin ja pyörykät alettiin tarjoilla pitaleivän sisällä salaatin ja erilaisten kastikkeiden kera – falafel oli syntynyt.
Matkan varrella: Mausteet kertoivat tuoreudesta
Euroopan pyhiinvaellusreittien varsille nousi keskiajalla ruokaa myyviä kojuja. Ruoka oli usein huonolaatuista, mutta tiedettiin, että jos kojussa tuoksuivat voimakkaat mausteet, ruoka oli yleensä syömäkelpoista: koju, jolla oli varaa kalliisiin eksoottisiin mausteisiin, ei säästellyt myöskään tuoreissa raaka-aineissa.
Mausteet olivat vierailta mailta tuotava ylellisyystuote.
Kerrosvoileipä: Helppoa ruokaa
Sandwichin jaarli oli käytännöllinen mies, joka mielellään söi samalla kun löi korttia ystäviensä kanssa. Vuonna 1762 hän – tai hänen palveluskuntansa – keksi panna sormet sotkevan lihan kahden leipäviipaleen väliin. Kun palvelijat kysyivät muilta pelaajilta, mitä nämä haluaisivat syödä, nämä sanoivat vain ”samaa kuin Sandwich”.
Fish & Chips: Englannin kansallisruoka
Aluksi englantilaisissa satamissa oli paistettua kalaa myyviä kojuja. 1800-luvun puolivälissä annokseen lisättiin ranskalaiset perunat, ja sen myynti laajeni kaupungin kaduille ja toreille. Etenkin työläiset omaksuivat sormin syötävän pikaruoan nopeasti.
Lihapullia hampurista: Säilyvää matkaevästä
1850-luvulla Yhdysvaltoihin muutti paljon juutalaisia Saksan Hampurista. Matkaeväänä heillä oli paistettuja lihapullia, jotka oli säilyvyyden pidentämiseksi suolattu ja maustettu voimakkaasti. New Yorkissa tästä ”pihvistä Hampurin tapaan” tuli suosittua katukeittiöruokaa, ja sitä voidaan pitää nykyhampurilaisen edeltäjänä.
Sushia kojuista: Kalaisa pikaruoka
Vuonna 1923 Tokiota ravisteli maanjäristys. Ravintola- toiminta pysähtyi, kun keittiöt tuhoutuivat järistyksessä. Sushi-kokit lähtivät kiertelemään katuja siirrettävien kojujensa kanssa, ja sushi levisi kaikkialle Japaniin.
Maanjäristys edisti sushin suosiota.
Drive-in: Ruokaa kyytiin
White Castle oli ensimmäinen yhdysvaltalainen hampurilaisketju. Ketju avattiin vuonna 1921, ja kun autoilu samoihin aikoihin yleistyi Fordin ansiosta, White Castle sai ainutlaatuisen uuden idean: drive-in-ravintolat.
White Castle -ravintolat olivat kuin pieniä linnoja.
Tarjoilu nopeutui: McDonald’s panosti nopeuteen
Veljekset Richard ja Maurice McDonald avasivat vuonna 1940 pienen hampurilaisravintolan Kaliforniaan San Bernardinoon.
Kahdeksan toimintavuoden jälkeen ravintolassa otettiin käyttöön niin sanottu ”Speedee Service System”, mikä nopeutti annosten valmistusta.
Siitä tuli menestys, mutta veljeksillä ei ollut aikeita laajentaa toimintaansa. Niinpä liikemies Ray Kroc sai käyttää kaikki suostuttelutaitonsa saadakseen veljekset tekemään McDonald’sista franchise-ketjun.