Jalostamalla on kehitetty noin 5 000 erilaista perunalajiketta.

© Amédée Masclef

Näin perunasta tuli eurooppalaisten perusruokaa

Taikauskoiset eurooppalaiset eivät ensin rohjenneet syödä perunaa, mutta sodat ja nälänhädät saivat heidät toisiin aatoksiin. 1800-luvulla vaatimattomasta koisokasvista oli tullut jo merkittävä ravinnonlähde.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017 teksti Tim Panduro og Torsten Weper

Milloin perunaa alettiin syödä?

Yli 7 000 vuotta sitten Perun Chilcan asukkaat löysivät pienen, sitkeän mukulakasvin, joka tuli toimeen Andien vuoriston kylmissä ja karuissa olosuhteissa ja jota saattoi syödä – perunan. 

Arkeologit ovat kartoittaneet perunan historiaa Chilcan luolista löydettyjen perunanjäännösten avulla. 

Koisokasveihin kuuluva peruna on villinä myrkyllinen, mutta arkeologit uskovat, että ensimmäiset perunansyöjät ovat löytäneet sattumalta mukuloita, joista jäätyminen on hävittänyt myrkyn.

Intiaanit ovat ehkä myös huomanneet, miten villit laamat söivät aina suullisen savea ennen perunoita. Tutkimusten mukaan paikallisessa savessa on perunan myrkkyä neutralisoivia aineita. 

Jalostus hävitti perunasta lähes kaikki myrkylliset aineet, ja vuosituhansien kuluessa perunasta tuli olennainen osa Etelä-Amerikan intiaanien ruokavaliota. 

Luonnon perunakellari

Perunaa (Solanum tuberosum) viljellään ituisista siemenperunoista, jotka tuottavat maan alla runsaasti mukuloita.

Miten peruna tuli Eurooppaan?

Espanjalaiset tutustuivat perunaan valloitusretkillään Etelä-Amerikassa 1500-luvulla ja huomasivat nopeasti sen olevan erinomaisen ravitsevaa. 

Aluksi espanjalaiset ruokkivat perunalla pääasiassa intiaaneja, joita he lähettivät orjatöihin inkoilta valtaamilleen hopeakaivoksille.

Ensimmäinen perunalasti saapui Espanjaan noin vuonna 1570.

Muutamaa vuotta myöhemmin englantilainen tutkimusmatkailija Francis Drake toi perunaa Etelä-Amerikasta Englantiin. Sen alkutaival Euroopassa oli kuitenkin vaikea.

Espanjalaiset etsivät Amerikasta kultaa – mutta arvokkain heidän löytämänsä aarre oli peruna.

© M Evans/Scanpix

Miten eurooppalaiset suhtautuivat perunaan?

Espanjalaislaivoissa peruna otettiin ilolla vastaan, kun huomattiin, että perunaa syövillä esiintyi vähemmän keripukkia kuin niillä, jotka söivät pääasiassa lihaa ja laivakorppuja.

Euroopan mantereella perunaan kuitenkin suhtauduttiin epäluuloisesti. Ensinnäkin se kasvoi maan alla – lähellä paholaista – eikä sitä mainittu Raamatussa, kuten papit huomauttivat. 

Lisäksi tuon ajan perunanmukuloissa oli pitkänomaisia, sormia muistuttavia ulokkeita, jotka toivat mieleen spitaalisten kädet, ja se pelotti kansaa.

Ennakkoluulot vahvistuivat entisestään, kun sveitsiläinen kasvitieteilijä julkaisi ensimmäisen tieteellisen kirjoituksen perunasta vuonna 1596. 

Hänen mukaansa peruna aiheutti lepraa ja hillitöntä seksuaaliviettiä.

Yritys tuoda peruna Englannin hoviin epäonnistui täysin, sillä kuningatar Elisabet I:n kokit eivät osanneet valmistaa sitä vaan keittivät myrkylliset lehdet. 

Perimätiedon mukaan koko hovi sairastui ja peruna oli kielletty linnan keittiössä vuosikausia. 

Peruna näytti eurooppalaisten mielestä spitaalisen kädeltä. 

© Alamy/Imageselect

Miten peruna valloitti Ranskan?

Ranskan ja Preussin välisen seitsemänvuotisen sodan (1756–1763) aikana farmaseutti Antoine Augustin Parmentier joutui preussilaisten vangiksi. 

Vankeudessa hänelle syötettiin perunoita, ja hän ihastui ravitsevaan ja halpaan ruokaan niin, että otti vapauduttuaan elämäntehtäväkseen saada ranskalaiset syömään perunoita.

Helppoa se ei ollut. Parmentier julkaisi perunaa ylistävän kirjan, jossa oli myös neuvoja sen valmistamiseksi.

Hän tarjosi Pariisin yläluokalle illallisilla perunaa ja antoi kuningas Ludvig XVI:lle perunankukkakimpun tämän syntymäpäivänä 23. elokuuta. 

Kuningas ilahtui, mutta kansa ylenkatsoi perunaa. Jopa puoli miljoonaa pariisilaista näki ennemmin nälkää kuin söi perunaa.

Parmentier keksi kuitenkin juonen, jolla ihmiset saisi kiinnostumaan perunasta, ja hankki vuonna 1787 muutaman hehtaarin karua maata Pariisiin ulkopuolelta perunapelloksi.

Vartijat vahtivat perunapeltoa

Kun Parmentier oli istuttanut perunat, hän palkkasi pellolle vartijoita, joiden näennäisenä tehtävänä oli pitää uteliaat loitolla. 

Heille oli kuitenkin annettu ohjeeksi ottaa vastaan lahjuksia ja sulkea silmänsä, jos joku varasti perunoita.

Tiukka vartiointi vakuutti ihmiset siitä, että pellolla kasvoi jotain äärimmäisen arvokasta, ja he halusivat saada siitä osansa. 

Pian perunan käyttö yleistyi kaikkialla Ranskassa, ja kuningas totesi vaikuttuneena Parmentierille:

”Ranska vielä kiittää teitä siitä, että olette löytäneet köyhille ruokaa.”

Niin tapahtui. 

Kun vallankumous riehui Ranskassa vuosina 1789–99 ja muun muassa kuningas menetti päänsä, Parmentieria ylistettiin, koska hän oli tuonut ”vallankumoukselle ruokaa.” 

Perunapellon vartijat herättivät kansalaisten uteliaisuuden.

© Bridgeman

Mikä oli ”perunasota”?

Vuonna 1778 Preussin kuningas Fredrik II Suuri päätti vallata Baijerin, jossa oli käynnissä perimyskiista. 

Valitettavasti Itävallan hallitsijalla oli samat aikeet, ja seurauksena oli yhteenotto Böömissä.

Kumpikin armeija oli huonosti valmistautunut ja varustettu. Sotilaat lopettivat taistelemisen, sillä heidän aikansa kului ruuan etsintään, erityisesti Böömin perunapelloilta. 

Kuukaudet kuluivat, ja syksyllä 1779 kuninkaat lopettivat ratkaisemattoman sodan, joka tunnetaan virallisesti ”Baijerin perimyssotana” ja epävirallisesti ”perunasotana”. Fredrik Suuren nimi liittyy muutenkin perunaan.

Fredrik II Suuri halusi edistää perunan suosiota kansan keskuudessa.

© AKG images

Koska peruna tuli Suomeen?

Ensimmäiset perunat tulivat Suomeen 1730-luvulla Inkooseen saksalaisten peltiseppien mukana. 

Perunan käyttö yleistyi kuitenkin vasta Pommerin sodan (1757–1762) jälkeen, kun sotaan osallistuneet suomalaiset toivat perunaa mukanaan Saksasta. 

Perunan arvo kansanravintona tajuttiin nopeasti erityisesti papiston valistuksen myötä.

Nykyään suomalaiset syövät vuodessa noin 60 kiloa perunaa henkeä kohti, kun 1950-luvulla luku oli yli 180 kiloa vuodessa.

Miten peruna liittyy Irlannin siirtolaisuushistoriaan?

1800-luvun Irlannissa peruna oli pääasiallinen ravinto 40 prosentille väestöstä. Yksi perhe saattoi kuluttaa viisi kiloa perunaa päivässä.

Vuonna 1845 perunaviljelyksiin iski perunaruttosieni, joka mädätti sadon pelloille. Seurasi maanlaajuinen nälänhätä. 

Kveekari William Forster kuvaili näkemäänsä vuonna 1847: ”Yhdestä mökistä löysin kaksi nälkiintynyttä miestä, jotka makasivat kostealla maalla kuluneissa vaatteissaan liian heikkoina liikkumaan.”

Kun nälänhätä loppui vuonna 1849, miljoona irlantilaista oli kuollut nälkään ja 1,5 miljoonaa lähtenyt maasta, useimmat siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin.

Miten peruna karisti yltään uskomukset ja taikauskon?

Perunasta tuli pelastus: Eurooppaa koettelivat 1600- ja 1700-luvuilla lukuisat sodat, ja marssivat armeijat ryöstivät maaseudun ruokavarastoja. 

Viljelijöille se oli katastrofi, sillä varastojen tyhjeneminen tiesi nälkää seuraavaan satoon asti.

Perunalla oli yksi etu viljaan nähden: Se kasvoi piilossa maan sisällä, ennen kuin se syötiin. 

Sotilailla ei yleensä ollut aikaa pysähtyä kaivamaan kaikkia arvokkaita mukuloita maasta.

Pakkokeinot auttoivat: Viisaat hallitsijat, kuten Preussin Fredrik II Suuri, tajusivat perunan mahdollisuudet kansan ruokkijana. 

Ongelma oli vain saada kansakin tajuamaan se. Fredrik jakoi ihmisille siemenperunoita, jotta he alkaisivat viljellä perunaa. 

Ne, jotka vastustelivat, saattoivat menettää korvansa tai nenänsä.

Tosiasiat: Vaikka 1600–1700-luvuilla ei tiedetty mitään hiilihydraateista eikä vitamiineista, kansa oppi lopulta, että peruna oli hyvin ravitsevaa. 

Tärkeää oli myös se, että peruna tuotti nelinkertaisen sadon viljaan verrattuna.

Milloin perunasta alettiin tehdä viinaa?

Viinaa alettiin valmistaa viljan sijaan halvemmasta perunasta 1800-luvun alussa. Väkijuomien hinnat romahtivat, ja viinan kulutus lisääntyi. 

Preussin kuningaskunnassa vuosikulutus nousi vuosina 1800–1830 parista litrasta kahdeksaan litraan puhdasta alkoholia asukasta kohti.

Saksalaiset kutsuivat työläisten joukossa yleistynyttä juopottelua ”viinarutoksi”. Tilannetta ei suinkaan parantanut se, että moni työnantaja maksoi osan palkasta viinana.

Sosialistinen filosofi Friedrich Engels näki Wuppertalissa, miten umpihumalaiset työläiset vaelsivat iltaisin kaupungin kaduilla kapakasta toiseen. 

”Heidän lohduttomassa tilanteessaan se ei ollut mikään ihme”, hän kirjoitti.

Kuka keksi perunalastut?

Jo vuonna 1817 englantilaisessa keittokirjassa oli ohje, jossa perunat leikattiin ohuiksi siivuiksi ja paistettiin rasvassa. 

Erään tarinan mukaan perunalastut kehitti kuitenkin Yhdysvalloissa kokki, jonka ammattiylpeyttä oli loukattu.

George Crum työskenteli kokkina ravintolassa Saratogajärven rannalla New Yorkin pohjoispuolella. 24. elokuuta 1853 muuan nirso asiakas lähetti kerta toisensa jälkeen ranskalaiset perunat takaisin keittiöön valittaen, että ne olivat liian paksuja. 

Crum leikkasi mielenosoituksellisesti perunat aivan ohuiksi viipaleiksi ja keitti niitä rasvakeittimessä, kunnes ne olivat kuivia ja rapsakoita. 

Saadessaan perunalastut eteensä asiakas ihastui ikihyviksi.

Tarinasta riippuen sipsit kehitti George Crum, hänen sisarensa Catherine Wicks, ravintolan omistaja Cary Moon tai sitten joku aivan muu, ja suositun tarinan mukaan valittava asiakas oli miljonääri Cornelius Vanderbilt.

Myöskään ranskalaisten perunoiden alkuperästä ja iästä ei ole täyttä varmuutta. Oli miten oli, nykyään perunavalmisteet, kuten sipsit ja ranskalaiset, muodostavat 75 prosenttia perunamarkkinoista.

Sipsien keksijänä pidetään kokki George Crumia – tai esimerkiksi hänen sisartaan Catherine Wicksiä.

© Saratoga Historical Museum & Nom Nom Paleo

Mikä oli seuraava askel perunan maailmanvalloituksessa?

1600-luvulla hollantilaiset veivät perunan Kiinaan, jossa sitä pidettiin pitkään köyhien ruokana. 

Vaikka peruna piti kansan hengissä esimerkiksi puhemies Maon epäonnistuneiden poliittisten kokeilujen aikana, sitä halveksittiin, koska se muistutti huonoista ajoista ja nälänhädästä.

Perunaa alettiin arvostaa vasta, kun Kiinan väestö kasvoi yli miljardiin. Peruna on riisiä täyttävämpää, ja sen kasvatus vaatii vähemmän vettä.

Nykyään sitä viljellään Kiinassa viiden miljoonan hehtaarin alalla, ja Kiina on maailman suurin perunantuottaja. 

Onko perunoita käytetty aseena sodissa? 

Itäsaksalainen maanviljelijä Max Tröger näki 23. toukokuuta 1950 kaksi outoa lentokonetta peltojensa yllä Chemnitzin lähellä.

Seuraavana päivänä perunapellot kuhisivat koloradonkuoriaisia. Ilmoituksia samanlaisista hämäräperäisistä lennoista ja kuoriaisista alkoi tulvia muualtakin maasta.

DDR:n kommunistinen johto kertoi tietävänsä, mitä oli tekeillä: kyseessä oli biologinen hyökkäys, jossa ”amerikkalaiset imperialistit” (Yhdysvallat) olivat pudottaneet kuoriaisia DDR:ään pyrkien tuhoamaan maan elintarviketuotannon.

Koloradonkuoriainen sai DDR:ssä nopeasti uuden kutsumanimen Amikäfer (jenkkikuoriainen).

”Jenkkikuoriaiset tuhoavat satomme. Ne uhkaavat siten myös sinun olemassaolosi perustaa!” julisteet huusivat.

Idea kuoriaishyökkäyksiin saattoi tulla saksalaisilta itseltään. Vuonna 1943 natsit kasvattivat koloradonkuoriaisia, joita piti pudottaa Britanniaan tuhoamaan perunasatoja. Aietta ei koskaan toteutettu.

Myös tšekit syyttivät Yhdysvaltoja koloradonkuoriaisista.

© Tatobeetle.org & maniputátori.cz

Voiko peruna kasvaa Marsissa

Vuonna 1995 tehdyssä kokeessa perunaa onnistuttiin viljelemään avaruuslennolla. Koetta ei tehty huvikseen: jos Nasa lähettää jossain vaiheessa astronautteja Marsiin, mukaan lähtee perunoita.

Suunnitelman mukaan astronautit viljelevät vihanneksia kolme vuotta kestävällä matkalla Marsiin ja takaisin, ja peruna on luonteva valinta, sillä se ei vaadi kasvaakseen paljon tilaa. 

Perunaa kaavaillaan tärkeimmäksi viljelykasviksi myös Marsiin joskus mahdollisesti perustettavalle siirtokunnalle. 

Ehkä sinua kiinnostaa...