1870-luvulle asti suuri osa japanilaisista ei syönyt lihaa. Japanin suuret uskonnot, shinto ja buddhalaisuus, karsastivat eläinten tappamista, ja vuosisatoja lihansyönti oli siksi tabu ja kielletty.
Proteiinia saatiin kalasta, jota uskonnot eivät kieltäneet ja jota saarivaltio Japanissa riitti ympäröivistä meristä.
700-luvulla japanilaiset omaksuivat Kiinasta kalan pilaantumista estävän säilöntätavan, jossa suolattu kala käärittiin käyneen riisin sisään.
Syötäessä riisi viskattiin pois, mutta 1400-luvulla käynytkin riisikin alkoi maistua japanilaisille ja se syötiin nyt yhdessä lähes raa’an, lyhyesti hapatetun kalan kanssa.