”Tulkaa pian! Juon tähtiä!”
Näin väitetään benediktiiniläismunkki Dom Pierre Pérignonin huutaneen munkkiveljilleen, kun hän vuonna 1693 maistoi kehittämäänsä uutta juomaa, samppanjaa.
Ranskassa Champagnen alueella elänyttä munkkia pidetään kuplivan viinin keksijänä, mutta todellisuudessa kuohuviini tunnettiin jo kauan ennen Dom Pérignonin haltioitunutta huutoa.
Heikot pullot räjähtelivät
Ensimmäisenä kuohuviiniä valmistivat ilmeisesti alttariviiniä tehneet munkit vuonna 1531. Etelä-Ranskassa sijaitsevan luostarin munkit havaitsivat, että viini alkoi kuplia, jos he pullottivat sen tavallista aiemmin.
Tällöin viinin kypsyminen jatkui pullossa, mistä aiheutui kuplia.
Prosessissa syntyi kuitenkin suuri paine, ja usein huonolaatuiset pullot räjähtelivät luostarin viinikellarissa, minkä vuoksi munkit nimesivät viinin ”paholaisen viiniksi”.
Viinin suosio villiintyi
Englantilainen luonnontutkija Christopher Merret huomasi 1600-luvun puolivälissä, että viinissä saattoi käynnistää vielä yhden kypsymisen sekoittamalla sokeria jo pullotettuun viiniin.
Koska hänellä oli käytössään kestäviä, räjähtämättömiä pulloja, hän onnistui luomaan hallitumman, yhä käytetyn tavan valmistaa kuohuviiniä.
Kuohuvat viinit tulivat suosituksi etenkin 1800-luvulla, jolloin tuotanto nousi 300 000 pullosta 20 miljoonaan pulloon vuosina 1800–1850. Samppanjanmyynnin ennätys 338,7 miljoonaa pulloa tehtiin vuonna 2007.