Eräänä aurinkoisena päivänä 800-luvulla etiopialainen vuohipaimen Kaldi oli liikkeellä laumansa kanssa, kun hän huomasi vuohien pomppivan poikkeuksellisen energisinä niiden syötyä erään pensaan punaisia marjoja.
Kaldi popsi itsekin muutaman marjan ja tunsi pian olonsa pirteämmäksi.
On mahdoton sanoa, onko tällä tutulla tarinalla kahvin piristävän vaikutuksen keksimisestä todellisuuspohjaa, sillä kahvin alkuperästä on hyvin vähän historiallista tietoa.
Kaldin tarina kirjoitettiin muistiin vuonna 1671 eli vasta kahdeksisensataa vuotta oletettujen tapahtumien jälkeen.
Mekka kielsi kahvin
Ensimmäiset uskottavat lähteet, joissa kahvi mainitaan, ovat peräisin 1400-luvun Jemenistä.
Niiden mukaan kahvipapuja paahdettiin ja keitettiin vedessä ja kahvia joivat erityisesti muslimimunkit pysyäkseen hereillä öisinä rukoilu- ja meditaatioaikoina.
Kahvi kulkeutui Jemeniin ilmeisesti Itä-Afrikasta somalialaisten kauppiaiden mukana.
Kahvi levisi muuallekin Lähi-idän muslimialueille, ja sen makua ylistettiin.
Kaikki eivät silti ihastuneet kahviin, vaan vuonna 1511 Mekan konservatiiviset imaamit kielsivät kahvin juomisen pitäen sitä maallisena, uskoa horjuttavana nautintoaineena.
Sulttaani Suleiman I kuitenkin rakasti kahvia, ja hän sai suurmuftinsa antamaan kahvinjuonnin sallivan fatwan.
1500-luvun lopussa kahvi alkoi levitä vähitellen myös Eurooppaan.