Elintarvikehuijaukset ovat vanha ilmiö

Arsenikkia karkeissa, rotanlihaa makkaroissa ja melamiinia maidonvastikkeessa – elintarvikehuijauksia on tehty kautta aikojen, ja joskus seuraukset ovat olleet kuolettavat.

Arsenikkia karkeissa, rotanlihaa makkaroissa ja melamiinia maidonvastikkeessa – elintarvikehuijauksia on tehty kautta aikojen, ja joskus seuraukset ovat olleet kuolettavat.

Shutterstock

Myrkkyaineet paransivat makua

Missä: Rooma
Milloin: Antiikki

Roomalainen historioitsija Plinius vanhempi (23–79 jaa.) kirjoitti teoksessaan Naturalis historia: ”Viiniin lisätään kaikenlaisia myrkkyjä, jotta se maistuisi meille, ja silti vielä ihmettelemme, ettei se ole meille hyväksi.”

Pliniuksen tarkoittamia keinoja oli monia – valmistaja saattoi lisätä viinin joukkoon maata, kipsiä tai marmoripölyä parantaakseen sen koostumusta ja selkeyttääkseen sen makua.

Esimerkiksi hunajalla ja pihkalla yritettiin saada viiniin makeutta.

Jotkut roomalaiset pitivät lisäaineita mausteina, jotka vain paransivat viiniä.

Usein kyseessä oli kuitenkin silkka huijaus, esimerkiksi kun viiniä laimennettiin merivedellä suolan lisäämiseksi ja säliyvyyden parantamiseksi.

Sen seurauksena viini sekä maistui pahalta että aiheutti juojalleen vatsanpuruja.

Antiikin aikana moni piti vain suotavana, että viini sisälsi lyijyä.

© Giorces/Museo del Bardo & Shutterstock

Yleisin viinejä saastuttava aine oli kuitenkin lyijy, jota ei antiikin aikana tiedetty vaaralliseksi.

Plinius totesi lyijyn olevan turvallista ja suositteli sekoittamaan pienen määrän lyijyä jokaiseen viinitynnyriin parantamaan viinin säilyvyyttä.

Lisäksi roomalaisten mielestä lyijy antoi viinille oivallisen maun – sen tasapainoinen makeus paransi mitä tahansa keskinkertaista viiniä.

Nykyään tiedetään, että lyijy on myrkkyä, joka varastoituu elimistöön ja voi aiheuttaa esimerkiksi hedelmättömyyttä ja pahimmassa tapauksessa kuoleman.

Sahrami on maailman kallein mauste

© Getty Images

Sahramihuijaus toi kuolemantuomion

Missä: Eurooppa
Milloin: Keskiaika

Vuonna 1444 kauppias Jobst Findeker vietiin Nürnbergin suurelle torille ja poltettiin elävältä. Hänen rikoksensa oli sahramin väärentäminen.

Sahramiväärennökset ovat yksi historian yleisimpiä ruokahuijauksia, sillä sahrami on erittäin kallista.

Sen valmistus vaatii uskomattomasti aikaa ja työtä: yhden kuivatun sahramikilon valmistukseen pitää poimia ja puhdistaa 100 000–150 000 kappaletta maustesahramin luottia.

Kalliin hinnan vuoksi onkin ollut houkuttelevaa korvata aito sahrami halvoilla korvikkeilla.

Tavallisia ratkaisuja ovat olleet sekoittaa joukkoon kuivattua ja murennettua kehäkukkaa tai upottaa sahrami hunajaan, jolloin sen paino kasvaa ja makukin muuttuu makeammaksi.

Sahramilla huijaaminen on tavallista vielä nykyäänkin, vaikka mausteen kysyntä onkin vähentynyt viime aikoina.

Huhu luujauhosta kauhistutti

Missä: Britannia
Milloin: 1757

Huonon vehnäsadon jälkeen vuonna 1756 Englannissa oli puutetta laadukkaasta leivästä.

Parlamentti päätti valmistuttaa erityistä hätäleipää, johon laitettiin reilusti leseitä.

Leipä ei kuitenkaan saanut suurta suosiota, koska yhä useampi britti halusi syödä vaaleaa leipää – sellaista, jota yläluokka oli tottunut syömään ja jota voitiin valmistaa vain parhaista jauhoista.

Saadakseen kuluttajat ostamaan leipäänsä monet leipurit turvautuivat vanhaan temppuun ja sekoittivat taikinaan aluna-nimistä mineraalia, jota yleensä käytettiin valkaisuun ja parkitsemiseen.

Maku ei kuitenkaan ollut sama, ja kun leipurit sekoittivat joukkoon yhä enemmän alunaa, asiakkaat alkoivat valittaa.

Monet saivat myös vatsavaivoja, ja huhuttiin joidenkin huijausleipää syöneiden lasten ja vanhusten kuolleen suurien tuskien saattelemina.

Syksyllä 1757 julkaistussa kirjassa väitettiin joidenkin leipurien menneen vilpissään niin pitkälle, että he sekoittivat taikinaan jauhettuja ihmisten luita, ja väite sai aikaan suoranaisen hysterian brittilehdistössä.

Yksi kaikkien aikojen suurimmista elintarvikeskandaaleista oli käsillä, ja aivan kuten monta kertaa myöhemminkin, huhut sekoittuivat tosiseikkoihin.

Tarina jauhetuista ihmisten luista osoittautui lopulta sepitteeksi, mutta brittileipurit kärsivät huonosta maineesta monien vuosien ajan.

Alunan käyttö kiellettiin leivän valmistuksessa, mutta siitä huolimatta sen käyttö kasvoi vielä aikansa.

Makeisvalmistaja käytti vahingossa arsenikkia kipsin sijaan sokerin korvikkeena vuonna 1858.

© The Cartoon Collector/Print Collector/Getty Images

Karkkeihin lisättiin arsenikkia

Missä: Britannia
Milloin: 1858

Kakkujen ja makeisten heikko laatu brittimarkkinoilla 1800-luvulla ei ollut mikään salaisuus.

Ainakin yksi tuoteryhmä saattoi kuitenkin olla suorastaan vaarallinen: värikkäät karamellit, jotka maistuivat eritoten lapsille.

Makeiset sisälsivät monesti huomattavasti väitettyä vähemmän sokeria, koska sokeri oli kallista, ja sen sijaan karkkeihin lisättiin erilaisia aineita, kuten kipsijauhetta tai jauhettua kalkkikiveä.

Elintarvikehuijauksia yritettiin suitsia lainsäädännöllä, mutta brittiparlamentti ei ollut kovin halukas hyväksymään lakeja, jotka rajoittivat elinkeinoelämän vapautta.

Vuonna 1858 niin sanotun ”Bradfordin karamellimyrkytyksen” jälkeen poliitikot eivät kuitenkaan voineet enää sulkea ongelmalta silmiään.

Kaikki alkoi, kun Bradfordin torilla makeisia myyvä William Hardaker hankki makeisia Joseph Nealilta.

Ajan tavan mukaan Neal oli korvannut osan sokerista makeisissa apteekista ostamallaan kipsijauheella, mutta hänelle olikin vahingossa annettu kipsijauheen sijaan pussillinen arsenikkia.

Makeiset sekä maistuivat pahalta että näyttivät omituisilta, mutta se ei estänyt Hardakeria myymästä niitä Bradfordin torilla, minkä seurauksena yli kaksisataa ihmistä sai arsenikkimyrkytyksen ja ainakin 20 kuoli.

Skandaali pakotti aloittamaan apteekkitoiminnan tarkemman sääntelyn ja johti elintarvikkeiden sallittuja lisäaineita koskevaan lainsäädäntöön.

Maitoon lisättiin New Yorkissa vettä ja jauhoja 1860-luvulle asti.

© Shutterstock

Panimomaito aiheutti aliravitsemusta

Missä: USA
Milloin: 1858

Jo 1800-luvun puolivälissä lehmänmaitoa markkinoitiin Yhdysvalloissa täydellisenä juomana pikkulapsille.

Sitä pidettiin terveellisenä ja voimistavana, ja lasten uskottiin kasvavan sillä vahvoiksi ja terveiksi.

Todellisuudessa maan suurissa kaupungeissa myyty maito oli usein suorastaan haitallista terveydelle, mikä huomattiin kun ”swill milk scandal” paljastui New Yorkissa vuonna 1858.

Selvisi, että useiden vuosien ajan suurin osa kaupungissa myytävästä maidosta ei ollut alkuunkaan peräisin maaseudulla laiduntavista lehmistä vaan lehmistä, joita pidettiin lukittuina pimeisiin varastoihin lähellä kaupungin panimoita.

Siellä ne söivät panimoiden mäskijätettä (swill), minkä vuoksi niiden maidossa ei ollut juuri lainkaan ravintoaineita.

Lisäksi maidontuottajat lisäsivät maitoon vettä ja jauhoa tehdäkseen maidosta paksumpaa.

Myös porkkanamehua ja keltaista väriainetta lisättiin maitoon kuluttajien maku- ja näköaistin huijaamiseksi.

Maito todettiin syyksi New Yorkin lasten lisääntyneeseen aliravitsemukseen, ja jopa 8 000 lapsen väitettiin kuolevan vuosittain huonon maidon vuoksi, mikä lienee kuitenkin liioittelua.

Rotanulostetta makkaroissa

Missä: USA
Milloin: 1906

Yhdysvalloissa ilmestyi vuonna 1906 kirjailija Upton Sinclairin kirja The Jungle, jossa Sinclair kuvaili etenkin maan lihateollisuuden ja teurastamojen epäkohtia.

Hän toi muun muassa esiin puistattavaa tietoa siitä, mitä kaikkea kuluttajille myydyt lihatuotteet sisälsivät.

Etenkin makkaranvalmistuksen kuvaus järkytti, sillä se osoitti, että makkarat saattoivat sisältää ihan mitä vain.

Usein niissä käytettiin lihaa, joka oli jo alkanut mädäntyä.

Makkarankuoriin pursotettiin pilaantuvaa lihaa, johon oli lisätty väriaineita ja säilöntäaineita.

Lisäksi makkaroihin saattoi Sinclairin mukaan päätyä kaikenlaisia epäpuhtauksia ja sahanpurua – ja jopa rotanlihaa ja -ulosteita.

Kirja aiheutti Yhdysvalloissa valtavan skandaalin, ja presidentti Theodore Roosevelt ryhtyi kohun seurauksena jo kirjan ilmestymisvuonna toimenpiteisiin saattaakseen voimaan lainsäädännön, joka siistisi hunningolla olevaa lihateollisuutta.

Sinclair ei kuitenkaan uskonut presidentin uusien lakien johtavan suuriinkaan muutoksiin vaan oli vakuuttunut, että huijaus jatkuisi.

Sinclair oli oikeassa. Uudet skandaalit seurasivat vanhoja, ja tarvittiin useita määräyksiä kiristäviä lakimuutoksia, ennen kuin elintarviketeollisuus saatiin kuriin.

Yksi meijerin johtaja tuomittiin vuonna 2008 vankeuteen viidestä vuodesta elinkautiseen. Kaksi muuta johtajaa teloitettiin.

© Ding Lixin/Xinhua/AP Photo

Kemikaali tappoi lapsia Kiinassa

Missä: Kiina
Milloin: 2008

1800-luvulla suuret ruokaskandaalit koettiin Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta nyky-aikana Kiina on noussut ruokahuijausten ykkösmaaksi.

Viime vuosikymmenien suuri muuttoliike kaupunkeihin ja sen aiheuttamat yhteiskunnalliset muutokset ovat luoneet elintarvikekeinottelulle oivalliset olosuhteet Kiinassa.

Maan kasvavien suurkaupunkien väestö tarvitsee paljon ruokaa, ja elintarvikkeiden valvonta on puutteellista.

Tästä on seurannut lukuisia skandaaleja. Muutama vuosi sitten paljastui esimerkiksi, että ravintoloille ja kuluttajille myytiin uutena kertaalleen käytettyä ruokaöljyä, joka oli kerätty viemäreistä.

Vuonna 2008 Kiinaa ja koko maailmaa kuohutti maitoskandaali, kun ilmeni, että kiinalaiset maidon, kuivamaidon ja maidonvastikkeiden tuottajat olivat sekoittaneet tuotteisiinsa typpipitoista melamiinia saadakseen niiden proteiinipitoisuuden näyttämään todellista korkeammalta.

Satojentuhansien lasten arvellaan nauttineen myrkyllisiä maitotuotteita, ja ainakin kuuden lapsen tiedetään varmasti kuolleen – todennäköisesti kuolleita on paljon enemmän.

Skandaali osoitti, että Kiinan hallitus ei pystynyt takaamaan maassa myytyjen elintarvikkeiden turvallisuutta.

Vuonna 2003 tehdyssä pistokokeessa ilmeni, että jopa viidesosa Kiinassa myydyistä elintarvikkeista ei täyttänyt virallisia terveysvaatimuksia.