Sipsit syntyivät näpäytyksenä nirsolle asiakkaalle
Liian paksuja! Niin kommentoi eräs asiakas käsin lohkottuja ranskanperunoita Moon Lake Lodge -ravintolassa Saratoga Springissä New Yorkin osavaltiossa vuonna 1853.
Ranskanperunat olivat saapuneet Euroopasta Yhdysvaltoihin 1700-luvun lopulla, ja jossain vaiheessa ne olivat löytäneet tiensä myös Moon Lake Lodgen ruokalistalle.
Ravintolan kokki George Crum valmisti kärsivällisesti asiakkaalle uuden annoksen perunoita, mutta nekin olivat nirsoilijan mielestä liian paksuja.
Tällä kertaa Crum sai valittajasta tarpeekseen ja päätti antaa tälle opetuksen.
Jos asiakas halusi ohuita perunoita, niitä hän myös saisi!
Crum leikkasi perunasta läpikuultavan ohuita viipaleita, paistoi ne öljyssä, ripotteli niille reilusti suolaa ja lähetti tarjoilijan taas viemään annoksen hankalalle asiakkaalle.
Sipsien suosio yllätti
Crumin suureksi yllätykseksi asiakas ei suinkaan närkästynyt saatuaan ohuita, tönkkösuolattuja perunalastuja vaan söi ne hyvällä halulla.
Tieto uudesta herkullisesta perunalisukkeesta levisi nopeasti, ja pian kaikki halusivat Crumin ”Saratoga Chipseiksi” nimeämää rapeaa ja suolaista herkkua.
Ensi alkuun perunalastuja sai vain ravintoloista, mutta niiden suosio kasvoi pian niin suureksi, että niitä alettiin valmistaa ja pakata myös vähittäismyyntiin.
1900-luvun alussa perunalastujen kysyntä oli jo niin suurta, että niitä alettiin valmistaa teollisesti.
Ensimmäisen maailmansodan aikainen sokerin säännöstely vauhditti sakariinin myyntiä.
© ETSYPesemättömät kädet veivät sakariinin jäljille
Baltimoressa sijaitsevan Johns Hopkins yliopiston kemistit Constantine Fahlberg ja Ira Remsen olivat tekemässä kokeita kivihiilitervalla, kun Fahlberg työpäivän jälkeen nuolaisi vahingossa sormeaan ja huomasi sen maistuvan makealta.
Hän päätteli maun johtuvan kokeissa käytetyistä kemikaaleista ja päätti selvittää, mistä niistä.
Fahlberg palasi laboratorioon ja alkoi käydä läpi aiemmin päivällä kokeissa käyttämiään koeputkia ja mittalaseja.
Lopulta hän löysi makean maun aiheuttajan ja tuli samalla keksineeksi maailman ensimmäisen keinotekoisen makeutusaineen, ”sakariinin”.
Veronkiertoa brandyllä
Brandy syntyi, kun viinikauppiaat alkoivat haihduttaa viinistä vettä välttääkseen tilavuuteen perustuvat satama- ja tullimaksut.
Maissihiutaleet olivat terveysruokaa
Veljekset John ja Willian Kellogg pitivät terveyskylpylää Battle Creekissä Michiganissa.
He kokeilivat jatkuvasti erilaisia tapoja valmistaa aterioita viljasta ja muun muassa tekivät keitetystä vehnästä hiutaleita.
Kerran vuonna 1898 veljekset keittivät vehnäpuuroa liian pitkään, mutta levittivät silti puuron ohueksi levyksi ja paistoivat sen.
Tuloksena oli rapeita vehnähiutaleita, joihin kylpylän asiakkaat ihastuivat.
Myöhemmin Kelloggit korvasivat vehnän maissilla, josta asiakkaat pitivät vielä enemmän. Niin syntyivät maissihiutaleet.
William Kellogg alkoi valmistaa rapeita maissihiutaleita teollisesti.
© Kellogg CompanyUlos unohtuneesta limonadista tuli mehujäätä
Eräänä talvipäivänä vuonna 1905 11-vuotias kalifornialaispoika Frank Epperson oli sekoittanut puutikulla itselleen limonadia vedestä ja juomajauheesta.
Hän unohti kuitenkin juoman yöksi ulos, ja kun hän meni seuraava aamuna katsomaan, se oli jäätynyt.
Epperson käytti lasia kuuman veden alla ja veti jäätyneen juomakalikan puutikkuineen ulos.
Mehujää oli syntynyt. Epperson antoi mehujääpuikolle nimen ”eppsicle”.
Kun hän vartuttuaan sai lapsia, nämä alkoivat kutsua mehujäätä ”popsickleksi”, millä nimellä Epperson myös patentoi keksintönsä vuonna 1923.
Vanha herkku
Frank Epperson ei itse asiassa keksinyt mehujäätä ensimmäisenä.
Jo muinaiset roomalaiset haetuttivat orjilla vuorilta jäätä, joka murskattiin ja maustettiin hedelmillä ja siirapilla.
Myös Kublai-kaani tarjosi makeutettua jäätä vieraalleen Marco Pololle 1200-luvulla.
