Thomas Edison ajoi filmitähdet Hollywoodiin
Thomas Edison hengenheimolaisineen oli tukahduttaa Amerikan orastavan elokuvateollisuuden alkutekijöihinsä: he yrittivät suojella patenttioikeuksiaan mafiapomon ottein ja vaativat järjettömiä maksuja elokuvien tekijöiltä. Filmiväen piti paeta New Yorkista Kaliforniaan Hollywoodiin pystyäkseen toimimaan vapaasti.

Edison perusti vuonna 1893 New Jerseyyn maailman ensimmäisen elokuvastudion, Black Marian. Hän pyrki saamaan uuden alan täysin hallintaansa muutaman muun yhtiön kanssa.
”Tämä unelias appelsiinilehtojen ympäröimä alue Los Angelesin pohjoisreunalla tulee pian heräämään vilkkaaseen elämään, jos jotakin voidaan päätellä siitä kiinnostuksesta, jota elokuvaväki on osoittanut kaupunkia kohtaan viime aikoina.”
Näin kirjoitti eräs kalifornialainen lehti vuonna 1909. Tuo unelias esikaupunki Los Angelesissa oli nimeltään Hollywood. Se oli tuolloin vielä pieni uskonnollinen maanviljelijäyhteisö, mutta muutos oli jo käynnistynyt.
Muutaman vuoden sisällä Hollywood oli syrjäyttänyt New Yorkin Yhdysvaltojen nuoren filmiteollisuuden keskuksena.
Elokuva-alan dramaattinen alku
1900-luvun alussa elokuva-ala kehittyi Yhdysvalloissa rivakasti. Muutamassa vuodessa elokuvat olivat kasvaneet alle minuutin pätkistä pitkiksi, jopa yli 10 minuutin pituisiksi kertomuksiksi.
Uudet pitkät elokuvat houkuttelivat yleisöä jännittävillä draamoilla ja tyylikkäästi puetuilla näyttelijöillä, ja Yhdysvaltoihin nousi nopeasti tuhansia elokuvateattereita.
Ensimmäiset lännenelokuvat vyöryivät valkokankaalle, ja niitä seurasivat piirretyt ja jännärit, joiden ennennäkemättömät erikoistehosteet saivat kylmät väreet kiirimään katsojien selkäpiissä.
Samaan aikaa kankaan toisella puolella käytiin yleisölle näkymätöntä todellista draamaa pelottelukampanjoineen ja tappouhkauksineen.
Elokuvaväki jakautui kahtia
Varhainen elokuvatekniikka oli nykyiseen verrattuna kovin alkeellista, mutta sen kehittämiseen oli käytetty omaisuuksia. Keksijät halusivat luonnollisesti työstään korvauksen.
Yksi edelläkävijöistä oli Thomas Alva Edison. Hänen Menlo Parkissa New Jerseyssä sijaitseva yhtiönsä toimi myös filmiyhtiönä, joka tuotti 24 vuoden aikana lähes 1 200 elokuvaa.
Vuonna 1908 Edison taivutteli suuret filmiyhtiöt ja -levittäjät yhdistymään suojatakseen patentoituja keksintöjään. Yhtiöt perustivat etujaan valvomaan – ja muiden etuja riistämään – The Motion Picture Patents Companyn (MPPC).
Uusi yhtiö solmi maan suurimman raakafilmin tuottajan Eastman Kodakin kanssa sopimuksen, jonka mukaan tämä myi filmiä vain MPPC:n jäsenille. Sopimus keskitti kaiken todellisen vallan yhdeksälle elokuvayhtiölle.
Ne perivät korkeita maksuja elokuvien levittäjiltä ja elokuvateattereilta MPPC:n jäsenten elokuvien esittämisestä. Lisäksi ne kielsivät riippumattomia tuottajia käyttämästä kameroita, joiden patentin ne omistivat.
Pienemmiltä levittäjiltä, jotka tekivät yhteistyötä riippumattomien elokuvantekijöiden kanssa, evättiin oikeus tehdä kauppaa MPPC:n elokuvilla. Monopoli aiheutti luonnollisesti suurta tyytymättömyyttä.
Etenkin monet teat-terinomistajat olivat käärmeissään niistä valtavista korvauksista, joita he joutuivat maksamaan, sillä heillä ei käytännössä ollut muuta mahdollisuutta kuin esittää yksinomaan MPPC:n jäsenten elokuvia.
Pienet murskattiin armotta
Jos joku yritti nousta vastarintaan, hän sai kuulla suorat sanat. Näin kävi mm. elokuvateatterin omistaja William Foxille.
Hän kertoi myöhemmin oikeudessa saaneensa seuraavanlaisen uhkauksen MPPC:hen kuuluvan General Film Companyn johtajiin kuuluvalta Percival Watersilta kieltäydyttyään esittämästä tämän elokuvia: ”Muista, että me olemme suuri pyörä ja sinä vain pieni puulastu sen pyörän tiellä. Et kai usko, että minä yhtiön johtajana ajaisin ojaan väistääkseni sinua? Minun on ajettava ylitsesi joka päivä, kerta toisensa jälkeen, ja sen seurauksena suuri pyörä jauhaa pienen puulastun nopeasti tikuiksi.”
Fox pysyi tiukkana eikä ottanut yhtiön elokuvia valikoimaansa. Sen sijaan hän perusti Fox Film Companyn vastalauseena MPPC:lle. Monet muut ottivat uhkaukset kuitenkin tosissaan.
Eräs pienempi levittäjä, denveriläinen J. M. Ensor, sai kuulla yhdeltä MPPC-pomolta, mitä hänellä oli vastassa: ”Kuulepas, Ensor, minä olen vaarallinen mies. Esitän tarjoukseni vain kerran. Jos sitä ei hyväksytä, en vastaa seurauksista.” Ensor myi yhtiönsä alle sen käyvän arvon vielä samana iltapäivänä.