The Whistleblower – pohja pitää
Elokuva-arvostelu: The Whistleblower Yhdysvaltalainen The Whistleblower nostaa esiin yhden YK:n historian suurimmista skandaaleista - ja ainakin Tieteen Kuvalehti Historian mukaan onnistuu pysyttelemään tarkasti tosiseikoissa.
Tapahtumat:
Yhdysvaltalainen poliisi lähtee vuonna 1999 työkomennukselle Bosniassa toimivaan yksityiseen turvayhtiöön. Hän huomaa, että sekä yrityksen työntekijät että alueella toimivat YK:n työntekijät käyttävät paikallisia naisia seksuaalisesti hyväksi ja harjoittavat ihmiskauppaa.
Olivatko YK:n työntekijät todella sekaantuneet ihmiskauppaan?
YK:n pääsihteeri pyysi viime vuonna Hollywoodin filmintekijöitä kertomaan järjestöstä hyviä asioita. The Whistleblower ei varmasti tuo järjestöä esiin siinä valossa kuin hän oli tarkoittanut. Tätä rankempia syytöksiä YK:ta kohtaan ei itse asiassa ole koskaan aiemmin esitetty elokuvassa.
Elokuvan karu kertomus perustuu pääasiassa nimihenkilön, Kathryn Bolkovacin, kertomukseen, mutta hänen syytöksiään YK:ta ja yksityistä turvayhtiötä DynCorpia vastaan tukevat useissa oikeudenkäynneissä esiin tulleet seikat ja sisäisten tutkimusten tulokset.
Bolkovac erotettiin DynCorpista kavallussyytöksen perusteella hieman sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt sähköpostiviestejä, joissa esitettiin ihmiskauppaa ja törkeää nuorten naisten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia syytöksiä. Myöhemmin hän käynnisti yritystä vastaan oikeusjutun, jossa todettiin, että hän ei ollut syyllistynyt kavallukseen.
Myös toinen DynCorpin työntekijä voitti samantyyppisen oikeusjutun, jossa käsiteltiin hänen esittämiään syytöksiä siitä, että yrityksen työntekijöillä olisi ollut paikallisia naisia seksiorjina. Lisäksi YK:n sisäisissä tutkimuksissa on vahvistettu monet Bolkovacin syytöksistä oikeiksi.
Kohu sai aikaan sen, että monet Bosniassa työskennelleistä YK:n palveluksessa olleista henkilöistä joutuivat palaamaan kotimaahansa. Heitä vastaan ei kuitenkaan nostettu syytteitä, sillä he nauttivat diplomaattista koskemattomuutta.
Onko filmi puhdas dokumentti?
Ei. Se pohjautuu pitkälti todellisiin tapahtumiin, mutta osaa henkilöiden tiedoista ja tapahtumien kulusta on muokattu juridisista syistä. Esimerkiksi DynCorpin tilalla on fiktiivinen yritys. Osa muutoksista johtuu elokuvallisista syistä. Esimerkiksi kaksi keskeistä naishahmoa edustavat niitä lukuisia todellisia naiskaupan uhreja, joihin Kathryn Bolkovac tutustui.
Bolkovac esiintyy filmissä omalla nimellään, ja hän toimi myös neuvonantajanan kuvauksissa.
Vaikka elokuva sisältää paljon väkivaltaisia ja epämiellyttäviä kohtauksia, todelliset tapahtumat ovat olleet niin raakoja, että niitä on ohjaajan mukaan ollut pakko vesittää valkokankaalle siirrettäessä.