Ajatus äänielokuvasta syntyi suunnilleen samoihin aikoihin, kun ensimmäiset elokuvat tehtiin 1880-luvulla. Äänielokuvasta tuli kuitenkin todellisuutta vasta, kun kuvan ja äänen samanaikaisesta toistamisesta tuli teknisesti mahdollista 1920-luvulla. Ensimmäisen kerran ääntä ja kuvaa yritettiin yhdistää kinetoskoopin keksimisen jälkeen. Kinetoskooppi oli alkeellinen elokuvan katselulaite, jolla pystyttiin luomaan illuusio liikkuvasta kuvasta kurkistuskotelon avulla. Kinetoskoopin vieressä oli fonografi, joka tuotti ääntä vahasylinteristä.
1900-luvun alussa keksijät kokeilivat äänen yhdistämistä elokuvaan gramofonin avulla. Menetelmällä oli lukuisia heikkouksia, kuten levyjen kalleus ja huono kestävyys.
Ensimmäinen äänielokuva oli vuonna 1927 valmistunut ”The Jazz Singer”.