B-elokuva oli alun perin ensimmäinen pitkä elokuva kahden elokuvan näytöksissä, joita järjestettiin Yhdysvalloissa 1930-luvulta 1950-luvulle.
Mykkäelokuvien aikana ennen pääelokuvaa esitettiin usein varieteeteatteria ja lyhytelokuvia.
Varietee-esitykset jäivät pois 1920-luvun lopulla, kun ääni-elokuvat alkoivat yleistyä, ja pian elokuvanäytöksiin vakiintui alkuun uutiskatsaus, piirroselokuva ja lopuksi kaksi varsinaista näytelmäelokuvaa: ensin ”B-elokuva” ja viimeisenä ”A-elokuva” eli se, jota ihmiset etupäässä tulivat katsomaan.
Myös B-elokuvat olivat yleensä isojen studioiden tuotantoa, mutta niitä tehtailtiin murto-osalla pääelokuvien budjeteista ja tuntemattomilla näyttelijöillä.
Usein ne olivat lännen-, tieteis- tai kauhuelokuvia, joissa saattoi usein olla sama päähenkilö. B-elokuvissa studiot harjaannuttivat elokuva-alan tulokkaita ”oikeita töitä” varten.
Muun muassa John Wayne ja Jack Nicholson ovat ponnistaneet kuuluisuuteen B-elokuvista.