Kirjeitä Iwo Jimalta – loistava taistelukuvaus
Elokuva-arvostelu: Kirjeitä Iwo Jimalta: Alivoimaiset japanilaissotilaat puolustavat toivottomassa kamppailussa Iwo Jiman saarta amerikkalaisia vastaan toisessa maailmansodassa.
Tadamichi Kuribayash johti Iwo Jiman puolustusta. Kirjeissään vaimolleen hän kuvasi saarilla käytyjä ankaria taisteluja 23. maaliskuuta 1944 asti, jolloin hän riisti oman henkensä. Kirjeet luovat elokuvan taustakertomuksen.
Valehteliko Japanin sodanjohto taistelun kulusta?
Kyllä! Armeijan johto tietoisesti joko vaikeni tappioista ja menetyksistä tai vähätteli niitä, jotta armeija, keisari ja koko Japanin keisarikunta ei menettäisi kasvojaan kansan silmissä.
Japanin ylimmän sodanjohdon huhuttiin peittelevän ja vääristelevän totuutta kansalle, poliitikoille ja jopa armeijan päällystölle.
Se oli vakuuttunut, että Japani lopulta voittaisi sodan, eikä se halunnut heikentää sotilaiden ja upseereiden taistelumoraalia kertomalla tappioista.
Kuolivatko lähes kaikki japanilaissotilaat taistelussa?
Kyllä! 19 617 niistä 20 700 japanilaisesta, jotka puolustivat Iwo Jimaa, kuoli taistelussa. Amerikkalaisia kaatui 6 821. Puolustus piti 20 neliökilometrin suuruisella saarella viiden viikon ajan pintansa yli 70 000 amerikkalaissotilasta vastaan, vaikka sillä oli pulaa vedestä, miehistä, aseista ja ammuksista. Japanilaiset linnoittautuivat laajoihin luolastoihin ja bunkkereihin, joita he olivat kaivaneet saarelle kesästä 1944 lähtien.
Elokuvassa luolat ja tunnelit ovat tilavia, kuivia ja valaistuja, mutta totuus oli toisenlainen. Tunnelit olivat ahtaita, matalia ja rikkihöyryjen täyttämiä, ja ne kuhisivat syöpäläisiä.
Räjäyttivätkö japanilaissotilaat itsensä ilmaan?
Kyllä! Tappion edessä moni japanilainen surmasi itsensä. Saarta puolustaneista vain 216 antautui, loput 1 083 eloonjääneestä olivat joko pahoin haavoittuneita tai joutuivat vangiksi ennen kuin he ehtivät tehdä kunniaitsemurhan.
Toisen maailmansodan aikaan Japanissa vaikutti vielä vahvasti vanha samuraiden kunniakoodisto, bushido. Japanilaissotilaan tuli taistella kuolemaan asti, ja tappion edessä hänen odotettiin riistävän henkensä, jotta hän ei tuottaisi häpeää itselleen ja perheelleen. Sen sijaan oli kunnia kuolla maansa ja keisarinsa puolesta.
Vaikka japanilaiset olivat yltiöisänmaallisia, kuvaus armottomasta valtionpoliisista, joka teloitti sotilaita estääkseen epäisänmaalliset teot, on liioiteltu.