Avaruusalus Apollo 13 irtosi Maan pinnalta 11. huhtikuuta 1970 klo 19.13 mukanaan astronautit James Lovell, John Swigert ja Fred Haise. Heidän oli tarkoitus Apollo 11- ja Apollo 12 -lentojen tapaan laskeutua parin päivän kuluttua Kuuhun.
Ei ollut kulunut vielä vuottakaan siitä, kun Neil Armstrong oli ensimmäisenä ihmisenä astunut Kuun pinnalle, mutta Apollo 13:n poistuessa Maan ilmakehästä yleisön mielenkiinto kuulentoja kohtaan oli jo hiipunut huomattavasti.
Yhdeksän kuukautta aiemmin peräti puoli miljardia ihmistä oli liimautunut tv-ruutujen ääreen ympäri maailmaa seuraamaan Apollo 11:n historiallista kuulaskeutumista. Nyt televisiokanavat eivät enää juuri antaneet Apollo 13:n sotkea ohjelmistoaan. Kuulennoista oli tullut tylsiä.
Katso ”Apollo 13:n” traileri
Muutama minuutti sen jälkeen, kun astronautit olivat sammuttaneet kameransa 13. huhtikuuta 1970, sattui kuitenkin jotain, joka vangitsisi pian koko maailman huomion. Yksi happisäiliöistä räjähti, ja räjähdys repi rikki avaruusaluksen huoltomoduulin kyljen.
Räjähdys katkaisi sähköt suuressa osassa avaruusalusta, ja yhtäkkiä ei enää ollutkaan kyse siitä, laskeutuisivatko astronautit Kuuhun, vaan siitä, palaisivatko he enää koskaan Maahan. Astronautti Jack Swigert totesi kuitenkin vain kylmän rauhallisesti radioitse Nasan komentokeskukseen:
”Houston, meillä on ollut täällä ongelma.”
Astronautit rakensivat itselleen ilmansuodattimen
Elokuva: Itse tehty ilmansuodatin pelasti astronautit
Kun uloshengityksestä syntyvän myrkyllisen hiilidioksidin määrä uhkasi nousta kuumoduulissa vaarallisen korkeaksi, astronautit rakensivat itselleen uuden kemiallisen ilmansuodattimen Nasan insinöörien ohjeiden avulla.
Todellisuus: Suodatin tehtiin teipistä ja sukista
Astronautit käyttivät ilmansuodattimeensa muun muassa kaksi litiumhydroksidisäiliötä, kaksi muovipussia, kaksi letkua, kaksi sukkaa, yhden kuminauhan – ja ilmastointiteippiä.
Katastrofista tuli menestystarina
Apollo 13:n vaarallisessa matkassa oli kaikki suuren draaman ainekset, joten ei ole mikään ihme, että Hollywoodissa päätettiin vuonna 1995 kuvata epäonnistuneesta kuulennosta jännitystä tihkuva draamaelokuva. Tom Hanksin, Kevin Baconin ja Bill Paxtonin tähdittämä elokuva Apollo 13 on nyt nähtävänä Netflixissä.
Katastrofi kääntyi Nasalle menestystarinaksi, joka osoitti, että Yhdysvallat pystyi voittamaan pahimmatkin ongelmat yhteistyön, kylmänrauhallisen viestinnän ja riskinottokyvyn avulla. Kuten päälennonjohtaja Gene Kranz Nasan komentokeskuksessa sanoi: ”Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.”
Apollo 13:n astronautit selvisivät hengissä jäätymisen, hiilidioksidimyrkytyksen ja lämpökilven rikkoutumisen uhasta huolimatta ja laskeutuivat Maahan 17. huhtikuuta.
Kuuluisa lause esitettiin elokuvassa lyhyenä
Elokuva: ”Houston, meillä on ongelma”
Kun happisäiliö räjähti ja vahingoitti Apollo 13:n huoltomoduulia, James Lovell lausui kuolemattomaksi vakiintuneen lauseen: ”Houston, meillä on ongelma.”
Todellisuus: ”Houston, meillä on ollut täällä ongelma”
Oikeasti Nasan komentokeskuksessa kuultiin lausahdus: ”Houston, meillä on ollut täällä ongelma.” Sitä ei myöskään sanonut James Lovell vaan Jack Swigert.
Jos epäonnistuminen ei ollut vaihtoehto Nasalle, ei se ollut sitä myöskään elokuvan tekijöille. Elokuva perustui James Lovellin muistelmiin Lost Moon: The Perilous Voyage of Apollo 13, ja ohjaaja Ron Howard ja muu Apollo 13 -elokuvatiimi halusivat kertoa tarinan kaikin puolin niin todenmukaisesti kuin suinkin oli mahdollista.
Avaruusalus lavastettiin kuvauksia varten niin yksityiskohtaisesti, että James Lovellkin oli myyty astuessaan Apollo 13:n kuvausmalliin. ”Se on aivan uskomatonta. Hallintapaneelit, näyttö, kaikki on toteutettu uudestaan juuri niin kuin ne oikeastikin olivat”, hän sanoi sanomalehti The New York Timesille.
Dialogit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suoraan James Lovellin kirjasta. Näyttelijöiden leijumista avaruusaluksen painottomuudessa ei myöskään toteutettu halvoilla Hollywood-efekteillä, vaan kohtaukset kuvattiin samoissa lentokoneissa, joissa Nasan astronautit harjoittelevat painottomuudessa olemista.
Päähenkilö lähti Nasasta
Elokuva: Epäonninen kuulento jäi Lovellin viimeiseksi
James Lovellin pitkän astronautin uran kruununa piti olla laskeutuminen Kuuhun. Epäonnistunut Apollo 13 -kuulento jäi hänen viimeiseksi matkakseen avaruuteen.
Todellisuus: Lovellista tuli yritysjohtaja
Apollo 13 jäi todella viimeiseksi avaruusalukseksi, johon James Lovell astui. Hän toimi myöhemmin johtajana Fisk Telephone Systems- ja Centel- puhelinyhtiöissä.
Elokuva perustuu täysin tositapahtumiin. Vaikka joku voisi arvella, että James Lovellin vaimon Marilynin vihkisormuksen putoaminen viemäriin lennon lähtöpäivän aamuna on vain elokuvaan rakennettua pahaenteistä symboliikkaa, niin Marilyn Lovellin mukaan niin todella tapahtui.
Sama koskee yhtä elokuvan huippukohtaa, jossa astronautit rakentavat Houstonin komentokeskuksesta saamiensa ohjeiden avulla muun muassa sukista ja ilmastointiteipistä ilmansuodattimen poistamaan kuumoduuliin kertynyttä hiilidioksidia. Se tuntuu elokuvaa varten keksityltä uskomattomalta Hollywood-dramatiikalta, mutta kohtaus vastaa täysin tapahtumien todellista kulkua.
Apollo 13 on Nasa-tutkija Rick Elphicsin mukaan ”yksi kaikkien aikojen todenmukaisimmista avaruuslentojen kuvauksista”.
Yksittäiset poikkeamat todellisuudesta – astronautit eivät esimerkiksi todellisuudessa kokoontuneet James Lovellin luo katsomaan vuoden 1969 Kuuhun laskeutumista yhdessä – eivät riitä horjuttamaan Apollo 13:n asemaa yhtenä kaikkien aikojen autenttisimmista historiallisista elokuvista.
