Antonio Salieria käy sääliksi. Italialainen muusikko toimi 1700-luvun jälkipuoliskolla Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Joosef II:n hovisäveltäjänä Wienissä ja opetti pianonsoittoa muun muassa Franz Lisztille, Franz Schubertille ja Ludwig van Beethovenille. Salieri sävelsi joitakin aikansa menestyneimpiä oopperoita, ja häntä pidettiin yhtenä Wienin lahjakkaimmista taiteilijoista.
Hovisäveltäjän jäätyä eläkkeelle 1820-luvun alussa hänen teoksensa unohtuivat, ja vuonna 1823 73-vuotias Salieri sai vakavan hermoromahduksen. Kuolemansairas ja henkisesti häiriintynyt mies julisti tappaneensa historian ehkä suurimman musiikillisen neron – Wolfgang Amadeus Mozartin.
Tästä Salierin elämän viimeisestä ja synkimmästä luvusta alkaa Miloš Formanin Oscar-palkittu elokuva Amadeus. Mozartin kuolematon musiikki soi, kun kuulemme ikääntyvän hovisäveltäjän huutavan:
"Minä tapoin Mozartin", minkä jälkeen hän yrittää viiltää oman kurkkunsa auki.
Tapauksen jälkeen Salieri joutui mielisairaalaan. Siellä hän tunnusti syntinsä nuorelle papille.
Elokuva: Salieri viimeisteli Mozartin viimeisen teoksen
Kuolemaisillaan ollut Mozart pyysi Salieria auttamaan häntä nuotintamaan viimeisen teoksensa, joka oli Requiem d-molli. Salieri suostui, ja hän nuotinsi teoksen hillittömän ihailun ja ylenpalttisen mustasukkaisuuden vallassa.
Todellisuus: Mozart saneli kuolinmessun oppilaalle
Mozart sai apua viimeisen teoksensa Requiemin d-mollin viimeistelyyn, muttei Salierilta. Mozartin oppilas Süssmeyer auttoi saattamaan sävellyksen valmiiksi.
Mozartin murha on pelkkää kuvitelmaa
Kolmetuntinen Amadeus-elokuva kertoo Salierin ja Mozartin välisestä kilpailusta kuin ooppera, jonka katselua ja kuuntelua ei vain voi lopettaa kesken. Puvut ja lavasteet herättävät 1700-luvun Wienin musiikillisen metropolin upeasti henkiin, ja visuaalisesti yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota moitteettomasti.
Esimerkiksi Don Giovannin esitys on kuvattu samassa teatterissa, jossa Mozart alun perin kantaesitti oopperansa.
Näyttelijät – ja erityisesti F. Murray Abraham Salierin roolissa – ovat erinomaisia. Mozartin musiikki sanelee sykkeen mukaansatempaavalle kerronnalle, josta on totinen torvensoitto kaukana. Elokuvan hitchcockmainen juoni mutkittelee eteenpäin historiallisen totuuden kustannuksella.
Elokuva: Mozart oli konkurssin partaalla
Taide oli merkittävää, mutta Mozart oli koko ajan rahapulassa, ja hänen oli yhä vaikeampi raapia toimeentuloaan kokoon. Mozart kieltäytyi opettamasta opiskelijoita, eikä hän saanut teoksistaan suuria palkkioita.
Todellisuus: Mozart tienasi valtavia summia
Mozart ansaitsi tuloja säveltäjänä, pianonsoitonopettajana, konserttien järjestäjänä ja vierailevana taiteilijana. Saksalaisen Die Zeit -sanomalehden laskelmien mukaan Mozart ansaitsi nykyrahassa vajaata 40 000 euroa vastaavan summan pelkästään Don Giovanni -oopperan esityksistä Prahassa ja Wienissä.
Mozartin kuollessa 35-vuotiaana vuonna 1791 liikkeelle lähti huhuja, että hänet olisi myrkytetty elohopealla. Mozartin kuolemasta kiistellään yhä, mutta yksikään vakavasti otettava historioitsija ei usko, että Salieri oli mahdollisen murhan takana.
Myös hovisäveltäjän kärsiminen jättimäisistä alemmuuskomplekseista ja hänen sairaalloinen kateutensa Mozartia kohtaan poikkeaa totuudesta pahan kerran.
Wienin Mozart-museossa vuonna 2014 järjestetty näyttely valotti Salierin ja Mozartin suhdetta kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkintöjen avulla. Näyttelyssä Salieri kuvattiin hyväsydämisenä ja anteliaana miehenä, joka kuului Mozartin läheisimpiin tukijoihin.
Nämä kaksi näennäistä vihollista kirjoittivat jopa laulusävellyksen yhdessä.
"Haluamme valistaa ihmisiä ja näyttää aidon Salierin sekä kumota sen lavastetun mielikuvan, joka hänestä on muodostunut", museonjohtaja Gerhard Vitek sanoi näyttelyn yhteydessä.
Elokuva: Naamioitu Salieri tilasi kuolinmessun
Salieri kätkeytyi mustaan kuolinnaamioon taakse ja tilasi Mozartilta kuolinmessun. Suunnitelmana oli, että sävellystyö tappaisi jo ennestään sairaan Mozartin, minkä jälkeen Salieri voisi väittää kirjoittaneensa kuolinmessun.
Todellisuus: Kreivi tilasi kuolinmessun
Teoksen tilasi tuntematon henkilö, jolla oli tummat vaatteet ja naamio. Sittemmin on käynyt ilmi, että salaperäinen mies oli kreivi Franz von Walsegg, joka halusi kuolinmessun vastikään kuolleelle vaimolleen.
Amadeus-elokuva ei ole ainoa teos, joka on tahrannut Salierin perintöä. Vuonna 1830 venäläinen kansallisrunoilija Puškin kirjoitti, että Salieri oli Mozartin tappaja.
Rimski-Korsakov sävelsi vuonna 1897 oopperan väitetystä julmuudesta, ja vuonna 1979 huhu herätettiin henkiin Peter Shafferin teatteriproduktiossa Amadeus, johon samanniminen elokuva perustuu.
Salierin viha Mozartia kohtaan oli siis pohjimmiltaan väärä lähtökohta elokuvalla, mutta Amadeuksessa on paljon muitakin historiallisia virheitä. Salieri ei elänyt selibaatissa, kuten elokuvassa väitetään, vaan hän oli naimisissa ja sai lapsen. Myöskään Mozartin alkoholismi ei pidä paikkaansa.
"Nuotteja on liikaa. Karsi joitakin pois, niin se on täydellinen", Pyhän Rooman keisari sanoi Mozartille kuullessaan ensimmäisen kerran Figaron häitä.
"En voi tehdä sitä", kauhistunut Mozart vastasi. "Se on täydellinen juuri sellaisena."
Elokuvataiteena Amadeus on täydellinen teos. Valitettavasti historiallisena dokumenttina yhdestä maailmanhistorian suurimmista musiikkineroista se on kovin riitasointuinen.
