10 seksisymbolia
Nykyään media hukuttaa meidät seksisymboleilla. Mutta kuinka käsite syntyi? Ketkä olivat ensimmäiset filmitähdet, jotka saivat kansainvälistä menestystä eroottisella säteilyllään?
Mata Hari antoi vaatteiden pudota tanssiessaan.
Oliko seksisymboleita ylipäätään olemassa ennen filmitähtiä kuten Marilyn Monroe, Jayne Mansfield ja Brigitte Bardot? Vastaus on kyllä. Eivätkä varhaisimmat heistä välttämättä olleet sen viattomampia kuin "seksipommit", jotka ilmestyivät valkokankaalle sodan jälkeen. Monet 1900-luvun alun julkkikset järkyttivät aikalaisiaan näyttämällä rohkeasti ihoa ja viittaamalla häpeilemättä seksiin.
Kaikkina aikoina on ollut taiteilijoita ja atleetteja, jotka saivat nimeä seksuaalisella säteilyllään. Esimerkkinä mainittakoon 1700-luvun Lontoon kurtisaanit, jotka mainostivat itseään painamalla ja levittämällä muotokuviaan. Kutkuttavat nimet kuten Kitty Fisher, Fanny Murray ja Nancy Dawson kiehtoivat yleisöä.
Keisarillista kauneutta
Vaikka eroottinen karisma on aina herättänyt huomiota, olisi se tuskin voinut hallita kulttuuriamme 1900-luvun tavoin ilman valokuvauksen läpimurtoa. Alussa vain harvoja ja valittuja kuvattiin, ja heidän kuviaan pääsi sanomalehtiin. Se tapahtui ainoastaan ihmisille, joilla oli erittäin merkittävä asema yhteiskunnassa. Yksi ensimmäisistä, josta tuli eräänlainen seksisymboli, tai ainakin ihailtu ympäri maailmaa kauneutensa vuoksi, oli Itävallan keisarinna Elisabeth (1837–98), joka tunnettiin nimellä Sissi.
Koska keisarinna Sissi oli ujo ihminen, hän halusi paeta julkista huomiota. Silti hänestä tuli muoti-ikoni ja kauneuden symboli. Aikalaiset kutsuivat häntä maailman kauneimmaksi naiseksi. Samaan aikaan hän oli hyvin tietoinen julkisesta kuvastaan. Täytettyään 32 vuotta hän kieltäytyi uusista muotokuvista, niin maalausten kuin valokuvienkin muodossa. Näin hän jäi ihmisten mieliin ikuisena kaunottarena.
Eksoottista tanssia
Taiteilija, joka tajusi pian käyttää valokuvia itsensä markkinointiin, oli hollantilainen tanssija Margaretha Zelle, joka tunnetaan paremmin nimellä Mata Hari. Hän tuli tunnetuksi eksoottisista tanssiesityksistään, jotka taatusti viittasivat seksiin. Vuonna 1905 hän debytoi tanssijana Musée Guimetissa Pariisissa.
Mata Hari väitti olevansa jaavalainen prinsessa, joka esitti pyhää hindulaistanssia. Tanssinumeron aikana hän vähitellen riisuutui, mikä sai aikaan suuren sensaation.
Monet hänen ihailijansa eivät koskaan nähneet hänen tanssivan, vaan joutuivat tyytymään kiertäviin valokuviin, joissa tähti oli kuvattu ohuissa, lähes läpinäkyvissä teatterivaatteissa. Eräälle ystävälleen hän selitti: "En ole koskaan ollut hyvä tanssija. Yleisöä tuli, koska olin ensimmäinen, joka uskalsi esiintyä alasti".
Marlene Dietrich i manskläder i filmen Marocko från 1930.
10. Marlene Dietrich haastoi normit
Hän teki läpimurtonsa kabareelaulaja Lola-Lolan roolissa elokuvassa Sininen enkeli 1930.
Useissa elokuvissa hän oli tiiviissä yhteistyössä ohjaaja Josef von Sternbergin kanssa, joka vakiinnutti Dietrichin aseman hohdokkaana femme fatalena. Silti hän oli epätyypillinen seksisymboli androgyynin ulkonäkönsä ja tumman äänensä vuoksi. Marlene Dietrich ei koskaan ollut suloinen ja naisellinen perinteiseen tapaan. Sen sijaan hän esitteli usein kontrasteja miehen ja naisen välillä ja esiintyi miesten vaatteissa.
Tällä tavoin Dietrich, joka oli biseksuaali, haastoi heteroseksuaaliset normit. Klassinen esimerkki on elokuva Marokko (1930), jossa hän näyttelee miehen asussa kabaree-esiintyjää. Eräässä numerossa hän kävelee yleisön joukkoon ja suutelee naiskatsojaa.
Ramon Novarro ihailijakuvassa vuonna 1922
9. Ramon Novarro – leikissä latino lover
Ramon Novarro oli nuori meksikolainen, joka löi läpi elokuvatuottajien etsiessä uusia latino lover -hahmoja Rudolph Valentinon menestyksen jälkeen. Novarro nousi pian hyväksi kakkoseksi kilpailussa. Ulkonäön lisäksi hänellä oli sekä persoonallisuutta että karismaa. Vaikka häntä verrattiin Valentinoon, he olivat aivan erilaisia. Toisin kuin tulinen esikuvansa Novarro oli flirttailevampi ja leikkisämpi. Läpimurto tuli vuonna 1925 pääroolista elokuvassa Ben Hur, jossa hän sai tilaisuuden näytellä lihaksiaan. Novarro jatkoi elokuva-ja tv-rooleissa aina 1960-luvulle saakka.
Mae West ja W. C. Fields elokuvassa Veijari Villissä __lännessä 1940.
8. Mae West pidätettiin näytelmän vuoksi
Mae West teki ensin uraa teatterissa. Hänen ensimmäinen roolinsa Broadwaylla oli näytelmässä, jonka hän itse kirjoitti, tuotti ja ohjasi. Teos oli nimeltään Sex, ja 375 esityksen jälkeen hänet pidätettiin, sillä hän "oli tuhonnut nuorten moraalin". West tuomittiin kymmenen päivän pakkotyöhön tai 500 dollarin sakkoon. Skandaali teki hänestä myös kuuluisan.
Elokuvauransa alettua vuonna 1932 West oli jo 38-vuotias. Mutta hän osoitti pian, että myös kypsät naiset voisivat olla seksisymboleja. Kuten hän itse totesi: "Jos on persoonallinen, ei tarvitse olla alasti."
Westistä oli sukeutunut julkean ja seksuaalisväritteisen vihjailun mestari. Hänet tunnetaan parhaiten vastauksesta, "Onko sinulla ase taskussasi, vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut?" elokuvasta Lady Lou (1933). 1950-luvulta lähtien hän omisti enemmän aikaansa yökerhoesityksille ja esiintyi vain yksittäisissä elokuvissa.
Clark Gable elokuvassa Honky Tonk 1941.
7. Clark Gable – sekä mies että poika
1930-luvun puolivälissä Clark Gable oli vakiinnuttanut itsensä Hollywoodin suurimpana miesnäyttelijänä. Mutta niinkin myöhään kuin vuonna 1931 tuottaja Darryl F. Zanuckin hylkäsi Gablen koekuvauksen jälkeen ja lausui: "Hänellä on suuret korvat, ja hän näyttää apinalta."
Yleisö rakasti häntä. Varsinkin naispuoliset katsojat. Erityisen merkittävä oli hänen roolinsa Rhett Butlerina elokuvassa Tuulen viemää vuodelta 1939.
Hänen kollegansa Doris Day saattoi osua naulan kantaan selittäessään, miksi monet naiset pitävät Gablea vastustamattomana: "Hän on hyvin selkeästi maskuliininen, samalla kun hän on säilyttänyt lapsen sisällään. Hän on sekä mies että poika samaan aikaan. Juuri tällä yhdistelmällä on niin valtava vaikutus naisiin", sanoi Doris Day.
Asta Nielsen oli seksisymboli jo vuonna 1910.
6. Asta Nielsen – elokuvan ensimmäinen seksisymboli
Filmihistorian ensimmäinen suuri seksisymboli oli Tanskasta. Asta Nielsenistä tuli kansainvälinen tähti 1910-luvulla, erityisesti Saksassa, jossa häntä kutsuttiin nimellä "Die Asta". Hänen läpimurtonsa tuli elokuvan Afgrunden (1910) myötä, jonka eroottinen tanssikohtaus aiheutti sensaation. Sen rohkeassa, joskin vaatteissa esitetyssä, bondagekohtauksessa Astan miespuolinen vastanäyttelijä, Poul Reumert, seisoo sidottuna tolppaan, kun Asta tanssii kiihottavasti hänen ympärillään. Hän silittää muun muassa takamustaan miehen vieressä. Kohtaus leikattiin pois useassa maassa.
Uransa ajan Asta Nielsen näytteli usein intohimoista naista, jolle koitui traaginen kohtalo. Myös hänen elokuva Iloton katu sensuroitiin.
Elokuvassa Jokin Clara Bow on myyjätär, joka flirttailee pomolleen (Antonio Moreno).
5. Clara Bow – tähti, jossa oli ”sitä jotain”
1927 englanninkieleen ilmestyi uusi suosittu käsite – "_It_". Termi oli peräisin elokuvan nimestä, ja sitä käytettiin ihmisistä, jotka olivat vastustamattoman viehättäviä. Elokuvassa "_It_" (suomeksi Jokin) tähti Clara Bow näyttelee alusvaateosaston myyjää, joka tekee itseänsä tykö miespomolleen. Jälkeenpäin Bowta markkinoitiin "It-tyttönä", vaikka kyseessä ei ollut hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa. Hän oli työskennellyt filmialalla vuodesta 1921, samana vuonna kun It ilmestyi, hän näytteli myös Oscar-palkitussa elokuvassa Siivet.
Usein hän oli 1920-luvun naisihanteelle tyypillisissä rooleissa. Tuon ajan Yhdysvalloissa heitä kutsuttiin nimellä flappergirls. He olivat nuoria naisia, jotka lyhyissä hameissaan ja hiuksissaan rikkoivat vanhoja konventioita ja ottivat ilon irti elämästä. Myös romantiikan ja seksin suhteen.
Douglas Fairbanks näytteli Don Juania 1934..
4. Douglas Fairbanks – atleetti
Yksi mykkäelokuvan suurimmista miestähdistä oli Douglas Fairbanks. Hän sytytti naisten sydämet vahvalla, urheilullisella vartalollaan. Hän oli myös viehättävä tavalla, jota amerikkalaiset mielellään kutsuivat sanalla "dashing".
Maskuliinisella karismallaan hänestä tuli yksi elokuvahistorian ensimmäisistä toimintasankareista rooleillaan elokuvissa Zorron merkki (1920), Robin Hood (1926), Musta merirosvo (1926) ja Rautanaamio (1929). Näissä elokuvissa Fairbanks sai mahdollisuuden osoittaa fyysisiä lahjojaan. Hän kiipesi, taisteli ja keinui verhoissa ja kattokruunuissa seinästä seinään. Kameran lähestyessä hän näytti toisen suurista ansioistaan – häikäisevän hymynsä.
Theda Bara näytteli roolin Kleopatrana 1917.
3. Theda Bara oli ensimmäinen vamppi
Theda Bara debytoi elokuvissa 1914 ja näytteli vuoteen 1926 mennessä yli 40 elokuvassa. Keskellä uraansa hänet laskettiin yhdeksi maailman suurimmista elokuvatähdistä.
Hänen myötään valkokankaalla esiintyi uusi hahmo: vamppi. Se oli seksuaalisesti aggressiivinen muunnelma klassisesta femme fatalesta. Vamppi tiesi osaavansa vietellä, halusi tehdä sen, eikä tyytynyt pelkkään ajatukseen.
Bara esiintyi kernaasti erittäin paljastavissa luomuksissa, jotka hän usein oli suunnitellut itse. Monia näistä puvuista, kuten pukua elokuvasta Kleopatra (1917), pidettäisiin uskaliaina vielä nykyäänkin.
Näin Theda Barasta tuli kiistanalainen elokuvatähti, ja hänet tuomittiin Amerikan kirkkojen saarnatuoleista käsin.
Lopulta Theda Bara kyllästyi olemaan vamppi. Hän yritti vakiintua vakavana näyttelijä, mutta nykyään hänet muistetaan vain varhaisesta panoksestaan.
Pola Negri näytteli Hollywood-elokuvissa mystistä eurooppalaista kaunotarta
2. Pola Negri näytteli mystistä eurooppalaista
Pola Negrieli Apolonia Chalupiec syntyi Puolassa. Hän haastoi Theda Baran aseman filmiteollisuuden tärkeimpänä vamppina esiinnyttyään saksalaiselokuvassa Die Bergkatze vuonna 1921. USA:an muutettuaan hän oli hetken Hollywoodin parhaiten palkattu naisnäyttelijä. Usein hän sai mystisten eurooppalaiskaunotarten rooleja.
Elokuvassa Sheikki näyttelivät Rudolph Valentino ja Agnes Ayres.
1. Rudolph Valentino kuoli nuorena
Yksi suurimmista seksisymboleista oli Rodolfo Alfonso Rafaello Pierre Guglielmi di Valentina D'Antonguolla. Moinen nimi ei kuitenkaan mahdu elokuvajulisteeseen, joten nimeksi tuli Rudolph Valentino.
Ennen kaikkea aistillinen tangokohtaus elokuvassa Four Horsemen of Apocalypse (1921) teki hänestä naiskatsojien märkien unien kohteen. Toiset olivat epäileviä italialaissyntyisen ensirakastajan suhteen.
Valentinon tunnetuin osa oli nimirooli elokuvassa Sheikki (1921), jossa hän ryöstää – ja viettelee – voimakastahtoisen Lady Diana Mayon. Mikään ei ole parempaa legendastatukselle kuin kuolla nuorena ja uran huipulla. Rudolph Valentino on tästä hyvä esimerkki. 1926 hän kuoli yllättäen, 31-vuotiaana. Tuhannet naiset kerääntyivät hautajaisiin, joista tuli varsin kaoottinen tapahtuma joukkoja hillitsevine ratsupoliiseineen.