Arkeologit ovat tutkineet Pohjois-Israelista muinaisesta Megiddon kauppakaupungista vuonna 2016 löytynyttä luurankoa, jossa näkyy merkkejä trepanaatiosta eli kallonporauksesta – vainajan kallosta on nimittäin leikattu pois neliön muotoinen pala.
Tutkimukset osoittivat, että mies oli haudattu samaan hautaan kuin nuorempi veljensä noin vuonna 1500 eaa., ja hän on näin varhaisin esimerkki tämän kaltaisesta aivokirurgiasta Lähi-idässä.
Kolmen senttimetrin viillot
Trepanaatiossa eli kallonporausleikkauksessa kallosta poistetaan palanen jonkin aivoissa olevan sairauden hoitamiseksi. Toimenpiteestä on löydetty esimerkkejä jo kivikaudelta, ja sitä on suoritettu kaikkialla maailmassa aina Etelä-Amerikasta Aasiaan.
”Koko Lähi-idässä historiallisista trepanaatioista on aiemmin löydetty vain noin tusinan verran esimerkkejä”, tutkimusta johtanut bioarkeologi Rachel Kalisher yhdysvaltalaisesta Brownin yliopistosta kertoo.
Kalloon tehdyt kolme senttimetriä pitkät leikkausjäljet erottuvat yhä, vaikka kallo onkin vahingoittunut vuosien varrella.
Useimmissa varhaisimmista toimenpiteistä käytettiin ”raaputusmenetelmää”, jossa tiettyä kohtaa kallossa käsiteltiin toistuvasti terävällä esineellä, usein piikivellä, kunnes kallo saatiin läpäistyä.
Vanhemman veljen kalloon on kuitenkin tehty hyvin tarkkoja viiltoja erityisellä terävällä instrumentilla ja saatu näin kalloon selvärajainen, kolme senttimetriä pitkä ja yhtä leveä aukko. Tarkka työn jälki viittaa siihen, että toimenpiteen on suorittanut kokenut ammattilainen.
Molemmat menetelmät ovat olleet hyvin kivuliaita, mutta potilaat saattoivat myös selvitä niistä hengissä. Arkeologit tietävät useita tapauksia, joissa potilaat ovat eläneet vuosia toimenpiteen jälkeen reikä kallossaan.
Lepra levisi perheen parissa
Megiddo oli muinaisen Lähi-idän vauraimpia kaupunkeja, joka hallitsi osaa Egyptiä, Syyriaa, Mesopotamiaa ja Anatoliaa yhdistäneestä Via Maris -kauppatiestä.
Veljekset ovat kuuluneet kaupungin rikkaaseen yläluokkaan, ja heidän mukanaan on haudattu esimerkiksi taidokasta keramiikkaa, koruja ja ruokalahjoja. Vanhemman pojan mukana on haudattu myös toimenpiteessä poistettu kallon palanen.
Luurangon luissa on jälkiä vakavan sairauden aiheuttamista vammoista.
Veljesten luista on tutkimuksissa löytynyt myös reikiä, huokoisuutta ja merkkejä tulehduksista, jotka osoittavat vainajien kärsineen vakavasta sairaudesta.
Rachel Kalishin mukaan luiden poikkeavuudet viittaavat siihen, että veljet ovat sairastaneet lepraa. Jos dna-tutkimukset vahvistavat teorian, kyseessä ovat yhdet varhaisimmista tunnetuista lepratapauksista koko maailmassa.
”Lepra levisi usein perheissä, ei vain lähikontaktien vuoksi vaan koska myös perimä vaikuttaa merkittävästi sairastumisalttiuteen”, Kalisher kertoo.
Tutkimukset ovat valottaneet 3 500 vuotta sitten eläneiden veljesten kohtaloa. Nuorempi veli on kuollut sairauteen ensimmäisenä ollessaan teini-ikäinen tai noin 20-vuotias. Lepra oli usein erityisen vakava 10–19-vuotiailla.
Vanhempi veli on kuollut joitain vuosia myöhemmin 21–46-vuotiaana. Hänen luistaan on päätelty, että hän on sairastanut tautia pidempään ja on täten mahdollisesti tartuttanut sen nuorempaan veljeensä. Hän on lopulta kuollut noin viikko aivoleikkauksensa jälkeen, ja toimenpide onkin todennäköisesti ollut viimeinen epätoivoinen yritys pelastaa pitkälle edenneestä sairaudesta kärsineen potilaan henki.