British Museumin uudet kaivaukset ja analyysit Etelä-Irakissa sijaitsevan Girsun muinaisen kaupungin raunioilla ovat paljastaneet, että muinaiset sumerilaiset keksivät "sivilisaation pelastavan" vesikanavan noin vuonna 2000 eaa.
Kanavassa hyödynnettiin tekniikoita, joita tutkijat luulivat vasta yli 3 500 vuotta myöhemmin keksityiksi.
Arkeologit löysivät salaperäisen rakennelman jo 1920-luvulla, mutta he tulkitsivat sen epätavallisen muotoisen temppelin jäännöksiksi. Nyt sata vuotta myöhemmin uuden Girsu-hankkeen tutkijat uskovat kuitenkin oivaltaneensa 40 metriä pitkän savitiilirakennelman todellisen tehtävän.
Ryhmä kuvaili muinaista rakennelmaa epätoivoiseksi yritykseksi toimittaa vettä kuivalle aavikolle. Sumerien elämäntapa oli uhattuna, kun heidän elintärkeät kanavansa olivat alkaneet kuivua.
"Ihmiset näkivät kanavien kuivuvan ja liettyvän yksi kerrallaan", kertoi arkeologi ja hankkeen johtaja tohtori Sébastien Rey The Telegraph -lehdelle. Hän kuvaili Girsu-löytöä todelliseksi "kuivuuden vastaiseksi koneeksi".
British Museumin arkkitehdin ja kuraattorin Ebru Torunin mukaan yllättävintä rakenteessa on se, että arkeologit olivat aiemmin uskoneet, ettei sen rakentamiseen tarvittavaa teknologiaa ja tietoa ollut olemassa ennen 1700-lukua.
"Se on täysin ainutlaatuinen. Historiassa ei todellakaan ole toista samanlaista esimerkkiä."
Yli 4 000 vuotta vanha savitiilirakennelma on edelleen hämmästyttävän ehjä, kun otetaan huomioon sen ikä.
Myös maailman vanhin silta
Arkeologit epäilivät, ettei kyseessä ollut temppeli, kun he vuonna 2018 lensivät alueen yli lennokilla ja huomasivat, että rakenne sijaitsi aivan 19 kilometriä pitkän muinaisen kanavan vieressä. Tarkemmat tutkimukset paljastivat, ettei kyseessä tosiaankaan ollut temppeli vaan silta, joka on noin 4 000 vuoden iällään maailman vanhin koskaan löydetty silta.
Rakenne oli kuitenkin paljon muutakin kuin silta. Se koostui kahdesta symmetrisestä osasta, jotka olivat noin 40 metriä pitkiä ja kymmenen metriä leveitä. Seinämät olivat kolme metriä korkeita, ja ne oli sijoitettu kahden vastakkaisen ulospäin kaartuvan kaaren muotoon.
Tavoitteena oli ohjata 30 metriä leveä kanava neljän metrin levyiseen käytävään niin sanotun Venturi-ilmiön aikaansaamiseksi, jossa nesteen nopeus kasvaa sen kulkiessa kavennetun "kurkun" läpi. Periaate on sama kuin jos peukalolla suljetaan puoliksi vesiletkun pää.
Digitaalinen rekonstruktio näyttää, miltä silta ja kanavan kaventuma olisivat voineet näyttää.
Juuri vesiletkutemppu oli se, jonka sumerilaiset yrittivät toteuttaa – mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Tavoitteena oli ohjata vettä mahdollisimman pitkälle kuivaan aavikkoon. Tämä siitä huolimatta, että italialainen tiedemies Giovanni Battista Venturi löysi ja kuvasi Venturi-ilmiön ensimmäisen kerran vasta vuonna 1797.
Sumerilaiset tarvitsivat vettä ja ruokaa suurille kaupungeilleen
Sumerien sivilisaatio rakentui vettä Tigris- ja Eufrat-joista kanaviin ohjaavan järjestelmän ympärille. Joet siis kastelivat heidän peltojaan. Näin he pystyivät tuottamaan riittävästi ruokaa suurten kaupunkiensa ruokkimiseksi. Näihin kuului myös Urukin kaupunki, joka oli jopa 90 000 asukkaallaan maailman suurin kaupunki noin vuonna 3100 eaa.
Muinaisista sumerilaisista kirjoituksista on löydetty monia kuvauksia monimutkaisista uhrirituaaleista hedelmällisyys- ja vesijumalien kunniaksi. Eläimiä uhrattiin jumalallisen avun saamiseksi, kun taas nesteitä, kuten vettä tai olutta, kaadettiin maahan sen ravitsemiseksi symbolisesti.
Joskus noin vuonna 2000 eaa. jumalat lakkasivat kuitenkin vastaamasta perinteisiin sumerilaisten rituaaleihin. Girsusta on löydetty useita kivitauluja, joissa kuvataan vesikriisejä ja tuomiopäivän skenaarioita tältä ajanjaksolta.
Siksi arkeologit olettivat, että rakennelma tehtiin Girsuun yrityksenä pelastaa kaupunki asuinkelvottomuudelta. Valitettavasti näyttää siltä, että älykäs järjestelmä ei riittänyt, sillä Girsu menetti suuren osan loistostaan noin vuodesta 2000 eaa. lähtien.