Saint-Bélecin kivitaulun salaisuus nousi otsikoihin ympäri maailmaa, kun ranskalaiset arkeologit paljastivat sen vuonna 2021. He uskoivat saaneensa käsiinsä vanhimman koskaan löydetyn Euroopan alueen kartan.
Siitä lähtien lukuisat tutkijat ovat pyrkineet ymmärtämään sen kirjoituksia. Jos kivitaulun symbolit pystytään tulkitsemaan, se voisi toimia eräänlaisena aarrekarttana siitä, missä hautapaikat ja pronssikautiset asutukset sijaitsivat 4 000 vuotta sitten.
Viime viikkojen aikana arkeologisia kaivauksia on tehty myös Finistèressä Ranskan Bretagnessa, josta kivitaulu löydettiin alun perin vuonna 1900 – ja kaivaukset poikivat tuloksia.
Arkeologit löysivät kivitaulun osia, jotka oli hakattu irti. Viime vuosien tutkimuksiin yhdistettynä uudet löydöt tarjoavat entistäkin täydellisemmän kartan. Nyt tutkijat ovat varmoja, että he voivat selvittää tarkalleen, mitä salaperäinen kartta esittää.
Kivitaulu unohdettiin varastoon
Saint-Bélecin kivitaulun löysi alun perin ranskalainen historioitsija Paul du Châtellier tutkiessaan hautapaikkaa vuonna 1900. Arkeologian toimintatavat oli tuolloin nykyistä vapaampia, joten sen sijaan, että Châtellier olisi lahjoittanut 2,2 metriä pitkän ja 1,53 metriä leveän kivitaulun museoon, hän päätti viedä sen kotinsa kellariin.
Vuonna 1924, 13 vuotta Châtellierin kuoleman jälkeen, hänen perheensä päätti lahjoittaa suurimman osan arkeologin kokoelmasta Ranskan kansalliselle arkeologiselle museolle. Kivitaulu ei kuitenkaan kiinnostanut siellä heti ketään, joten se päätyi varastoon ja unohtui.
Taulu löydettiin uudelleen vasta vuonna 2014, kun useat ranskalaiset arkeologit ja tutkijat alkoivat epäillä, että se olisi itse asiassa kartta. Vuosina 2017–2021 useat ranskalaiset ja englantilaiset asiantuntijat analysoivat taulua fotogrammetrialla ja muilla tekniikoilla. He loivat taulusta täydellisen 3D-mallin, jossa näkyy jokainen yksittäinen kaiverrus.
Välietappi oli uraauurtavan kivitaulun esittely julkisuudelle vuonna 2021, mutta työ ei ollut vielä läheskään valmis. Siitä lähtien arkeologit ovat yrittäneet selvittää tarkalleen, mitä aluetta kivitaulu kuvaa, ja tiettävästi he ovat lähempänä vastausta kuin koskaan ennen.
Kivi löydettiin alun perin yhdestä Bretagnen suurimmista pronssikautisista haudoista.
“Tuntuu erityiseltä yrittää löytää arkeologisia kohteita kartan avulla. Me kun emme muuten koskaan toimi niin", sanoi Yvan Pailler, Bretagne Occidentalen yliopiston professori.
Arkeologiset kohteet löydetään yleensä kehittyneiden tutkalaitteiden ja ilmakuvien avulla tai kun rakennetaan teitä tai kaivetaan uuden rakennuksen perustuksia.
"Tämä on aarrekartta", Pailler selitti. Ryhmä on kuitenkin vasta aloittanut aarteenetsinnän.
"Joistakin kaiverretuista symboleista tuli heti oivalluksia", Pailler sanoi. He näkivät kivitaulun kaiverruksissa jokia ja vuoria, jotka muistuttavat hyvin paljon Roudouallecia eli Bretagnessa sijaitsevaa seutua.
Tutkijat uskovat muun muassa löytäneensä todisteita siitä, että kivikartan siniset (piirretyt) viivat tarkoittavat jokien kulkureittejä.
Tutkijat skannasivat kivitaulun ja vertasivat sitä nykyaikaisiin karttoihin, jolloin tuloksena oli noin 80 prosentin vastaavuus.
"Tällaisia kiviin kaiverrettuja karttoja on useita eri puolilla maailmaa. Yleensä ne ovat varsin vapaita tulkintoja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin vanha kartta kuvaa aluetta juuri tietyssä mittakaavassa", Paillerin kollega Clement Nicolas ranskalaisesta tutkimuslaitoksesta CNRS:stä kertoi vuonna 2021.
Taulussa on monia pieniä syvennyksiä, joita tutkijat pitävät hautakumpuina, asumuksina tai geologisina esiintyminä.
Arkeologien 15 vuoden aarrejahti
Arkeologit ovat viettäneet vastikään muutaman viikon kaivamalla paikkaa, josta kivitaulu alun perin löydettiin.
"Yritämme saada paremman käsityksen kaivauspaikasta, jotta voisimme löytää tavan ajoittaa taulu tarkemmin", Pailler sanoi. Analyysien mukaan taulu ajoittuu varhaiselle pronssikaudelle suurin piirtein aikaan 2 000 vuotta eaa.
Arkeologit löysivät kaivauksissa muutamia ennestään tuntemattomia kivitaulun paloja, jotka näyttävät katkenneen ja joita on käytetty haudan seinämissä. Tämä saattaa olla merkki valtasuhteiden muuttumisesta pronssikaudella.
Kartassa esitetty alue vastaa todennäköisesti muinaista valtakuntaa, joka on saattanut romahtaa kapinan takia. Uudet hallitsijat eivät selvästikään kunnioittaneet karttaa samalla tavalla vaan käyttivät sitä sen sijaan rakennusmateriaalina.
Kivitaulusta puuttuu kuitenkin edelleen suuria osia. Kartan osia on siis saattanut kadota lopullisesti.
Uusien tutkimusten ja kaivausten avulla tutkijat uskovat tulkinneensa kaiverrukset, joita he pitävät merkkeinä aitauksista, teistä ja hautakummuista.
He ovat myös vakuuttuneita siitä, että vanha kartta käsittää noin 30 x 21 kilometrin kokoisen alueen Bretagnessa. Seuraavaksi on tarkoitus kartoittaa koko alue ja verrata sitä kivitaulun merkintöihin. Urakka voi kestää jopa 15 vuotta.