Kukaan ei ehtinyt varoittaa pienen Çesmen satamakaupungin asukkaita vaarasta, joka lähestyi kaupunkia 3 600 vuotta sitten: kaukaa Egeanmereltä oli tulossa jättimäinen hyökyaalto eli tsunami.
Vesimassat etenivät syvällä merenpinnan alla yli 500 kilometrin tuntinopeudella. Merellä olleet laivat ja veneet eivät huomanneet mitään – kenties lukuun ottamatta pientä aallokkoa.
Hyökyaalto nousi syvyyksistä näkyviin vasta saavuttuaan nykyisin Turkkiin kuuluvan Çesmen edustalla olevalle matalikolle. Aluksi ihmettelevät çesmeläiset erottivat horisontissa vain valkoisena vaahtoavan harjanteen.
Sitten aalto alkoi kasvaa korkeutta. Çesmen edustalla oleva matala lahti oli hidastanut aaltoa merkittävästi, mutta rantaa lähestyessään vesi kohosi noin viiden metrin korkuiseksi seinämäksi.
Edessä oleva tuho paljastui vasta, kun meren raivoisa pauhu täytti koko kaupungin eikä sitä enää voinut paeta.
Hyökyaalto vyöryi rannan yli ja eteni kohti alle sadan metrin päässä rannasta olevaa kaupunkia. Kaupungin laidalla aalto tavoitti noin 18-vuotiaan nuorukaisen.
Hän yritti ehkä paeta tai sitten hän toivoi, että kaupunginmuuri suojelisi häntä veden voimalta – nykytutkijat eivät tiedä varmuudella. Sen he sen sijaan tietävät, että vaahtoava vesiseinämä jäi viimeiseksi, mitä nuorukainen näki.
Çesmen nuorukaisen luuranko löydettiin metrien paksuisten maa- ja rauniokerrosten alta.
Kun arkeologit vuonna 2021 löysivät nuoren miehen luurangon Çesmen raunioista, löytö herätti maailmanlaajuista hämmästystä. Kaivauksia johtavan Vasıf Şahoğlun mukaan nuori mies kuoli historian tuhoisimpiin lukeutuneessa katastrofissa – Theran saarella sattuneen tulivuorenpurkauksen seurauksena. Thera sijaitsee reilut 200 kilometriä Çesmestä lounaaseen, ja sitä kutsutaan nykyään Santoriniksi.
Purkaus oli niin raju, että saari romahti ja vajosi osittain mereen, ja sen tuho saattoi synnyttää myytin Atlantiksesta.
Katastrofi aiheutti useita hyökyaaltoja, jotka saattoivat vaikuttaa Kreetan mahtavan minolaisen kulttuurin romahtamiseen.
Valtavat hyökyaallot surmasivat luultavasti tuhansia ihmisiä itäisellä Välimerellä. Silti tutkijat eivät ole löytäneet ainuttakaan tsunamin uhria – ennen kuin nyt.
Kreetasta tuli Välimeren suurvalta
Jo vuosisatoja ennen Theran tulivuorenpurkausta Kreetasta oli tullut tärkeä liikenteen solmukohta yhdelle pronssikauden kehittyneimmistä kulttuureista: minolaisille merenkulkijoille.
Minolainen kulttuuri kukoisti Kreetalla 2000-luvun eaa. tienoilla. Arkeologiset löydöt osoittavat, että Kreeta oli noihin aikoihin Egeanmeren saarten kuparikaupan ja Vähän-Aasian tinakaupan keskus. Tina ja kupari olivat tuon ajan kysytyimmän hyödykkeen, pronssin, valmistuksen tärkeimmät ainesosat.
Metallikauppa teki kreetalaisista rikkaita, ja moniin saaren kaupunkeihin, kuten Malliaan, Faistokseen ja Knossokseen, rakennettiin komeita palatseja.
Yhdessä Akrotirin seinämaalauksessa minolaisten laivasto purjehtii muodostelmassa, ehkä laivastonäytöksessä.
Minolaiset kävivät ahkerasti Therassa
Theran saari oli Kreetan minolaisille tärkeä paikka. Heidän rahtilaivansa pysähtyivät siellä matkallaan Kreikan saaristoon ja Vähään-Aasiaan.
Theran leuto ilmasto ja kalavedet houkuttelivat ihmisiä jo kuusituhatta vuotta sitten, jolloin saari muodosti hevosenkengän laguunimaisen lahden ja siitä kohoavan tulivuorisaaren ympärille.
Kenties juuri suojaisa lahti toi minolaiset Theraan 2000-luvun eaa. tienoilla. Saaren pääkaupungista Akrotirista kehittyi kukoistava kauppakaupunki, ja Kreikan saariston ja Kreetan välillä matkaavat kauppiaat ankkuroivat laivansa Theran satamaan ja kävivät vaihtokauppaa Akrotirin kivetyillä kaduilla.
Arkeologien löytämät valumuotit viittaavat siihen, että Therassa käytiin kauppaa kuparilla, jota tarvitaan tinan lisäksi pronssin valmistukseen. Kauppa loi saarelle vaurautta – Akrotirissa oli muun muassa viemäriverkko, ja monia kivitaloja koristivat värikkäät seinämaalaukset.
Thera kuitenkin autioitui tulivuorenpurkauksen seurauksena noin 1600 eaa. Arkeologit ovat löytäneet paksun vulkaanisen tuhkakerroksen alla runsaasti esineistöä huonekaluista astioihin. Kaivauksissa ei kuitenkaan ole löydetty ihmisiä.
Kun arkeologi Arthur Evans kaivoi esiin Knossoksen palatsin 1900-luvun alussa, hän löysi sieltä kauniita seinämaalauksia, jotka kuvasivat nuoria miehiä ja naisia loikkimassa uskaliaasti valtavien härkien yli.
Seinämaalaukset sekä löydetyt symboliset häränsarvet viittaavat siihen, että Kreetalla vaikutti vahva härkäkultti. Omaleimainen kultti sekä Knossoksen palatsin sokkeloiset käytävät toivat Evansin mieleen myytin Kreetan kuninkaasta Minoksesta ja tämän vaimon synnyttämästä pojasta, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä.
Myytin mukaan Minos telkesi Minotaurokseksi kutsutun hirviön palatsinsa labyrinttiin, ja tarina innoitti Evansin nimeämään vasta löydetyn kulttuurin ”minolaiseksi”.
Yksi Knossoksen palatsin kuuluisimmista seinämaalauksista esittää minolaisia akrobaatteja loikkimassa härän yli.
Kreetan suotuisan sijainnin ansiosta minolaiset pystyivät käymään kauppaa niin mannerkreikkalaisten, egyptiläisten kuin Lähi-idän kansojenkin kanssa. Kreetasta kasvoikin nopeasti kauppaimperiumi, jolla oli vahva laivasto ja joka kuljetti kauppatavaraa ympäri itäistä Välimerta.
Minolaiset perustivat pikkusaarille kaupunkeja ja kauppapaikkoja. Yksi tärkeimmistä perustettiin noin 140 kilometriä Kreetalta pohjoiseen sijaitsevalle Theran saarelle.
Theraan kasvoi Akrotirin kaupunki taloineen, seinämaalauksineen ja minolaiseen tyyliin kivettyine katuineen. Vuoden 1600 eaa. tienoilla Akrotirissa arvioidaan olleen lähes 30 000 asukasta.
Syvällä maan uumenissa kyti kuitenkin katastrofi.
Thera oli tikittävä aikapommi
Kun minolaiset asettuivat Theraan, he eivät tienneet, että saari sijaitsi keskellä vulkaanista vyöhykettä Afrikan ja Euraasian mannerlaattojen välissä. Mannerlaattojen liikkeet olivat jo aiemmin aiheuttaneet alueella rajuja maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia.
Keskellä lahtea, johon minolaisten laivat ankkuroituivat päivittäin, kohosi pieni saari, joka oli jäänne muinaisesta tulivuoresta. Tulivuori ei ollut purkautunut miesmuistiin, joten theralaiset eivät aavistaneet asuvansa tuhoisan pommin päällä.
”Yhtäkkiä kuumat lähteet, joita saarella oli ollut jo ennen purkausta, muuttuivat kuumemmiksi.” Århusin yliopiston geologi Walter Ludwig Friedrich Therasta vähän ennen tulivuorenpurkausta
Århusin yliopiston geologin ja tutkijan Walter Ludwig Friedrichin mukaan saarelaiset saivat kuitenkin varoituksia purkausta edeltävinä kuukausina.
”Yhtäkkiä kuumat lähteet, joita saarella oli ollut jo ennen purkausta, muuttuivat kuumemmiksi. Lisäksi saarella esiintyi toistuvasti maanjäristyksiä”, hän kertoo HISTORIA-lehdelle.
Friedrich ryhmineen esitti ensimmäisenä, että Theran pronssikautinen tulivuori ei ollut itse Theralla vaan sen ympäröimän lahden keskellä olevassa pienessä saaressa.
Arkeologit ovat jo yli 150 vuoden ajan tehneet kaivauksia Theran pääkaupungissa Akrotirissa eli ”pronssikauden Pompejissa”. Mutta toisin kuin tunnetussa roomalaiskaupungista, he eivät ole löytäneet Akrotirista ainuttakaan uhria.
”Uskomme, että minolaiset ehtivät paeta”, Friedrich toteaa.
Friedrichin mukaan purkaus käynnistyi luultavasti jyrinällä ja pamahduksilla, jotka varoittivat asukkaita vaarasta.
Arkeologit ovat löytäneet Akrotirista maanjäristyksissä romahtaneet portaat ja talon seinät.
Theran pääkaupungissa Akrotirissa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt suuria taloja ja kivettyjä katuja. Talot olivat hautautuneet paksun hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle.
Minolaiset pakenivat kenties laivoilla purkauksen ensimmäisen vaiheen aikana, jolloin räjähdyksiä seurasi taivaalle kohonnut valtava hehkuvan kuuman tuhkan, kaasun ja hohkakiven muodostama pilari. Tuuli puhalsi tuhkapilven kohti itää Turkin rannikolle asti.
Akrotirin kaivaukset kertovat, että asukkaat ehtivät pakata mukaansa ruokaa, juomaa ja muuta tavaraa ennen pakoaan.
Sen jälkeen helvetti pääsi valloilleen.
Hyökyaalto syöksyi kohti Vähää-Aasiaa
Toisin kuin esimerkiksi Vesuviuksen purkauksesta, joka tuhosi roomalaisen Pompejin kaupungin vuonna 79 jaa, Theran purkauksesta ei ole säilynyt silminnäkijäkuvauksia. Jopa 60 metrin paksuinen hohkakivikerros todistaa kuitenkin purkauksen rajuudesta.
Asiantuntijoiden mukaan Theran purkaus oli voimakkuudeltaan 7,1 niin sanotulla VEI-asteikolla, jossa suurin arvo on 8 ja jolla mitataan muun muassa laavan ja purkauskaasujen määrää. Esimerkiksi Vesuviuksen purkauksen voimakkuudeksi on arvioitu 5. Theran purkaus oli siis yli sata kertaa rajumpi, ja se oli siten yksi historiallisen ajan tuhoisimmista.
Tutkijat eivät ole täysin yksimielisiä Theran purkauksen kulusta, mutta se tiedetään, että valtava tuhka- ja hohkakivipilvi, jonka tulivuori syöksi ilmaan purkauksen alkuvaiheessa, ulottui jopa 40 kilometrin korkeuteen.
VIDEO: Tsunamit tuhosivat Välimeren rannikkoa
Tutkijat ovat eri mieltä Theran tulivuoren purkauksen kulusta. Geologit ovat kuitenkin pystyneet rekonstruoimaan purkauksen vaihe vaiheelta sen synnyttämien tuhka- ja hohkakivikerrosten perusteella.
Miljoonia tonneja tuhkaa ja hohkakiveä sisältänyt pylväs jäähtyi kasvaessaan korkeutta, ja lopulta se romahti saaren ylle ja vyöryi valtavalla nopeudella tulivuoren kraatterin rinteitä pitkin mereen.
Samoihin aikoihin kraatteri alkoi laajentua ja halkeilla, jolloin tulivuoren hehkuvan kuumaan ytimeen alkoi tulvia merivettä. Kun vesi pääsi kosketuksiin monituhatasteisen magman kanssa, seurauksena oli voimakkaita räjähdyksiä. Ne lennättivät ilmaan läpimitaltaan yli metrin suuruisia laavamöhkäleitä, jotka murskasivat kiviseiniä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Akrotirissa asti.
Lopulta tulivuori oli sylkenyt ilmaan niin paljon tuhkaa ja kiviainesta, että sen magmakammio ja kraatteri romahtivat. Nyt merivesi tulvi esteettä kuumaan tulivuoreen ja laukaisi valtaisan räjähdyksen, joka pirstoi Theran kolmeen osaan.
Muinainen Theran saari on nykyään jakautunut Santorinin, Thirasian ja Aspronisin saariksi. Lahden keskellä kohoaa kaksi pientä, myöhemmällä ajalla syntynyttä tuliperäistä saarta.
Tuhkapylvään romahdusta seurannut tuhka- ja hohkakivivyöry synnytti luultavasti ensimmäisen ja suurimman ainakin neljästä hyökyaallosta. Romahdus laukaisi valtavan hyökyaallon, joka kiisi hurjaa vauhtia muun muassa kohti 227 kilometrin päässä nykyisen Turkin itärannikolla sijainnutta Çesmeä.
Hyökyaalto nielaisi nuorukaisen
Nykyisen Çesmen paikalla sijainnut Çesme-Bağlararasın rannikkoasutus oli Theran purkauksen aikoihin vilkas kauppapaikka. Kun arkeologi Vasıf Şahoğlu Ankaran yliopistosta alkoi tehdä alueella kaivauksia vuonna 2009, yhtään Theran katastrofin uhria ei ollut koskaan löydetty.
Ensimmäiset löydöt, kuten hyvin säilyneet talot ja tiet, eivät vielä viitanneet Theraan. Pian kaivauksissa alkoi kuitenkin paljastua merkkejä katastrofista: sortuneita seiniä, tuhkakerroksia, murskaantuneita saviruukkuja ja simpukankuoria.
Analysoidessaan tuhkakerroksia tutkijat löysivät niistä tulivuorenpurkauksille tyypillisiä pieniä lasinpaloja. Maaperäkerrosten orgaanisen aineksen radiohiilianalyysit taas osoittivat, että katastrofi oli tapahtunut viimeistään vuonna 1612 eaa.
Vuosiluku vastaa Walter Ludwig Friedrichin määrittämää Theran purkauksen ajankohtaa. Vuonna 2006 Friedrich ryhmineen löysi kahden oliivipuun hiiltyneet jäännökset hohkakivikerroksesta, joka oli peittänyt Theran purkauksen jälkeen. Puut ajoitettiin vuoteen 1613 eaa. 13 vuoden tarkkuudella.
”Se on tällä hetkellä tarkin tiedossamme oleva ajoitus”, Friedrich toteaa.
Şahoğlu ja hänen ryhmänsä tekivät dramaattisen läpimurtonsa vuonna 2021, kun he löysivät Çesmestä liete- ja rauniokerrokseen hautautuneen nuoren miehen luurangon. Vainaja makasi mahallaan, ja hänellä oli samanlaisia vammoja kuin nykyajan tsunamien riepottelemilla uhreilla.
Luuranko sekä simpukoiden, näkinkenkien ja planktonin löytyminen raunioista vakuuttivat Şahoğlun siitä, että ryhmä oli löytänyt todistettavasti ensimmäisen Theran katastrofin uhrin.
”Kaupungin tuhosi vesimassojen määrä, ei niinkään hyökyaallon korkeus.” Arkeologi Vasıf Şahoğlu Çesmen hyökyaallosta
18-vuotiaan vainajan lähellä romahtaneessa oviaukossa oli myös koiran luuranko. Joku oli kaivanut kuopan nuorukaisen yläpuolella olevaan maakerrokseen – kenties etsiessään kadonneita läheisiään katastrofin jälkeen. Kuoppa ulottui noin metrin päähän nuoren miehen ruumiista.
Tutkijat eivät tiedä varmasti, kuinka korkea hyökyaalto oli iskiessään kaupunkiin, mutta he ovat arvioineet sen korkeudeksi noin viisi metriä.
”Kaupungin tuhosi vesimassojen määrä, ei niinkään hyökyaallon korkeus”, Vasıf Şahoğlu kertoo HISTORIA-lehdelle.
”Kaupunki ei ollut suoraan etelästä lähestyneen tsunamin reitillä. Siksi tsunami iski ensin suojaisaan lahteen, jossa sen massa ja voima kasvoi ja se muuttui tuhoisammaksi”, hän selittää.
Çesme hylättiin
Şahoğlun tutkimukset osoittavat, että Çesmeen iski ainakin neljä hyökyaaltoa. Niistä ensimmäinen ja suurin osui kaupunginmuuriin ja sen takana oleviin rakennuksiin sellaisella voimalla, että seinät romahtivat ja nuorukainen menetti henkensä.
Muutamaa tuntia myöhemmin tuli seuraava hyökyaalto, ja vähän myöhemmin vielä kolmas. Kun meri lopulta rauhoittui, eloonjääneet palasivat kotiin ja alkoivat etsiä kuolleita hävityksen keskeltä.
Rauha jäi kuitenkin lyhyeksi. Muutaman päivän kuluttua kaupunkiin iski viimeinen voimakas hyökyaalto, joka täytti epätoivoisten etsijöiden kaivamat kuopat lietteellä.
Tutkijat ovat toistaiseksi löytäneet kiistattomia jälkiä hyökyaalloista Çesmen lisäksi vain kuudesta paikasta, joista kolme sijaitsee etelämpänä Turkin rannikolla ja kolme Kreetan koillisosassa.
”Olemme varmoja, että Egeanmeren ympäristöstä löytyy vielä runsaasti uhreja.” Arkeologi Vasıf Şahoğlu Theran katastrofin kadonneista uhreista
Arkeologit eivät kuitenkaan ole löytäneet alueelta uhreja, vaikka hyökyaaltojen on asiantuntijoiden mukaan täytynyt surmata itäisen Välimeren rannikolla tuhansia ihmisiä. Yhden teorian mukaan ne uhrit, jotka eivät kadonneet vesimassojen mukana mereen, haudattiin vielä löytämättömiin joukkohautoihin.
Vasıf Şahoğlu on varma, että tulevissa kaivauksissa löytyy lisää vainajia:
”Olemme varmoja, että Egeanmeren ympäristöstä löytyy vielä runsaasti uhreja. Uskomme, että heitä on jo löydettykin, mutta tutkijat eivät ole vielä yhdistäneet heitä Theran katastrofiin.”
Hänen mukaansa hyökyaalloilla oli Çesmelle kauaskantoiset seuraukset. Purkausta seuranneina kuukausina Egeanmerellä oli luultavasti mahdotonta kalastaa, koska vedessä ajelehti valtavia määriä hohkakiveä, puita ja muuta rojua. Lisäksi suolainen merivesi oli todennäköisesti tuhonnut rannikon viljelysmaat.
Çesme autioituikin katastrofin jälkeen vähintään sadaksi vuodeksi. Se ei kuitenkaan ollut katastrofissa eniten tuhoa kärsinyt paikka.
Platonin mukaan Atlantis katosi mereen hyökyaaltojen ja maanjäristysten seurauksena. Kuvaus muistuttaa Theran tuhoa.
Räjähtänyt Thera saattoi olla tarujen Atlantis
Kreikkalaisen filosofin Platonin mukaan mahtava Atlantis katosi mereen. Siksi monet uskovatkin, että Thera saattoi olla tarunhohtoinen saarivaltakunta.
Filosofi Platon kirjoitti vuoden 360 eaa. tienoilla dialogit Kritias ja Timaios, joissa mainitaan kadonnut Atlantiksen valtakunta. Platonin mukaan saarella vaikutti kehittynyt kulttuuri, jonka laivasto hallitsi merta.
Platon kertoi myös Atlantiksen edistyksellisestä arkkitehtuurista, ja kun arkeologit 1800-luvulla löysivät Therasta suuria värikkäillä seinämaalauksilla koristeltuja kerrostaloja, jotkut uskoivat heidän löytäneet tarujen Atlantiksen.
Itse asiassa Theralla oli yhtäläisyyksiä kadonneen valtakunnan kanssa. Platon kirjoitti Atlantiksen muodostuneen sisäkkäisistä maa- ja vesikehistä. Kuvaus muistuttaa hieman Theraa, joka muodosti alun perin kehän lahdessa kohonneen tulivuorisaaren ympärille. Myös saaren tuho, jonka Platon väitti olleen jumalten rangaistus atlantislaisten ylpeydestä, muistuttaa Theran kohtaloa:
”Sitä seurasi voimakkaita maanjäristyksiä ja hyökyaaltoja, ja yhdessä onnettomassa päivässä –– Atlantis katosi meren syvyyksiin.”
Monet tutkijat uskovat vielä nykyäänkin teoriaan, jonka mukaan Thera oli Platonin Atlantis.
Skeptikot ovat kuitenkin nostaneet esiin useita heikkouksia teoriassa. Yksi niistä on se, että Platon kirjoittaa saaren kadonneen jo 9 000 vuotta ennen hänen elinaikaansa. Tulivuorenpurkaus kuitenkin tuhosi Theran vain noin 1 200 vuotta ennen Platonin aikaa.
Platon kirjoittaa myös, että Atlantis sijaitsi Atlantissa, kun taas Thera sijaitsi itäisellä Välimerellä. Pienistä eroista huolimatta Thera on kuitenkin yhä yksi vahvimmista ehdokkaista Atlantikseksi.
Minolainen kulttuuri näivettyi
Purkausta seuranneina kuukausina ilmakehään levinnyt tuhkapilvi himmensi auringon ja aiheutti luultavasti nälänhätää hyvinkin kaukana Therasta. Tuhkaa on löydetty muun muassa Grönlannin mannerjäästä, ja Kiinan Qin-dynastian aikaisissa kirjoituksissa kerrotaan nälästä, tulvista ja pitkittyneestä kuivuudesta 1600-luvun eaa. Kiinassa.
Eniten kärsi kuitenkin Kreetan minolainen kulttuuri. Laskelmien mukaan ensimmäinen hyökyaalto saapui 140 kilometrin päässä etelässä sijaitsevan Kreetan pohjoisrannikolle noin 13 minuutissa. Theran purkaukseen perehtynyt arkeologi Alexander MacGillivray arvioi, että katastrofi saattoi tappaa jopa 30 000 ihmistä pelkästään Kreetan rannikolla.
Pääkaupunki Knossoksen palatsi sijaitsi 60 metriä merenpinnan yläpuolella, ja se säästyi hyökyaallolta, mutta tulivuorenpurkauksen synnyttämät maanjäristykset tuhosivat osia palatsista ja kaupungista. Vaikka minolaiset selvisivät sekä purkauksesta että tsunameista, heidän kulttuurinsa suuruuden aika oli ohi.
Minolaisista on säilynyt runsaasti muistoja
Minolaisten seinämaalauksissa ja sineteissä kuvataan Kreetan kuuluisia härkäakrobaatteja.
Arkeologi Arthur Evans löysi Kreetalta Knossoksesta patsaan, joka kuvaa jumalatarta tai papitarta.
Kreetalla tehdyt löydöt osoittavat, että minolaiset muistuttivat monin tavoin nykyihmisiä. Tämä savipatsas kuvaa pientä lasta keinumassa.
Tämä 26 sentin korkuinen häränpää on yksi tunnetuimmista Knossoksesta löydetyistä esineistä. Se on valmistettu vuolukivestä, helmiäisestä ja jaspiksesta.
Aivan kuten Çesmessä, hyökyaaltojen suolavesi todennäköisesti tuhosi Kreetan rannikon viljelysmaat ja pilasi vesilähteitä. Lisäksi hyökyaallot murskasivat suuren osan minolaisten laivastosta.
Tuhoutuneiden laivojen tilalle voitiin rakentaa uusia, mutta minolaisten tärkeä merikuljetusten ja kaupan keskus, Thera, oli tuhoutunut.
”Se oli valtava menetys. Ennen purkausta Thera oli ollut hyvin tärkeä kauppapaikka Egeanmerellä, mutta nyt se oli mennyttä”, Walter Ludwig Friedrich toteaa.
Lisäksi monet muutkin itäisen Välimeren satamakaupungit, joissa minolaiset olivat käyneet kauppaa, olivat tuhoutuneet joko kokonaan tai osittain.
Kreetan asema Välimeren suurvaltana alkoi heikentyä, ja Manner-Kreikassa vaikuttanut kilpaileva kansa, mykeneläiset, alkoi teroittaa miekkojaan.
Vuoden 1450 eaa. tienoilla mykeneläiset hyökkäsivät Kreetalle ja valloittivat saaren. Mykeneläinen kulttuuri syrjäytti vähitellen minolaisen, ja seuraavien 350 vuoden aikana minolaiset katosivat historiasta.
Knossos oli Kreetan palatseista suurin, ja se myös säilyi pisimpään valtakeskuksena.
Kreetan palatsit haihtuivat savuna ilmaan
Theran tulivuorenpurkauksen jälkeisinä vuosisatoina kaikki Kreetan minolaiset palatsit tuhoutuivat. Tutkijat eivät tiedä, kuka tai mikä tuhon aiheutti.
Theran tulivuorenpurkauksen jälkeen kreetalaiset jälleenrakensivat vaurioituneet palatsit ja kaupungit.
Palatsit olivat tärkeitä, koska ne olivat ilmeisesti paikallisia hallintokeskuksia. Eri alueilla oli mahdollisesti myös oma paikallishallitsijansa.
Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt pitkään. 1400-luvulla eaa. kaikki Kreetan neljä suurta palatsia Knossosta lukuun ottamatta tuhoutuivat tulipaloissa ja monet saaren rakennuksista raunioituivat. Tuhon syystä ei edelleenkään ole varmuutta.
Yhden teorian mukaan saarelaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, koska nämä eivät olleet Theran katastrofin jälkeen kyenneet ruokkimaan kansaa.
Toisen teorian mukaan tuhon aiheuttivat Manner-Kreikasta tulleet hyökkääjät, sotaisat mykeneläiset, jotka olivat jo pitkään haastaneet minolaisten valta-aseman.
Kaivaukset ovat osoittaneet, että mykeneläiset olivat 1400-luvun eaa. lopulla vallanneet jo lähes kaikki Kreetan tärkeimmät asutuskeskukset. Vuoden 1300 eaa. tienoilla myös Kreetan palatseista viimeinen, Knossoksen palatsi, tuhoutui ja hylättiin.