Vattimeren rannikolla asuville tarina on tuttu: Strandin saaren paikalla sijaitsi aikoinaan rikas Rungholtin kauppakaupunki, jonne tulvi ihmisiä käymään kauppaa suolalla, meripihkalla ja karjalla.
Kaupungin taru päättyi kuitenkin äkkiarvaamatta 16. tammikuuta 1362.
Lännestä noussut myrsky pyyhkäisi kaupungin yli, ja meri nielaisi kaupungin asukkaineen yhdessä yössä.
Vaikka itse tulva on hyvin dokumentoitu, Rungholtia ja Suurta hukkumista, millä nimellä katastrofi tunnettiin, pidettiin pitkään vain Atlantista muistuttavana taruna.
Vuonna 1921 vuoroveden muutokset toivat kuitenkin kaupungin rauniot takaisin näkyviin, ja nyt saksalainen arkeologiryhmä on aloittanut tutkimukset meren alle jääneessä keskiaikaisessa kaupungissa.
Vuonna 1652 piirretyssä kartassa näkyy Vattimeri ennen myrskyvuoksea (oikealla) ja sen jälkeen (vasemmalla).
Uusi tekniikka läpäisee mutakerrokset
Tutkimukseen osallistuu tutkijoita muun muassa Johannes Gutenbergin yliopistosta Mainzista, ja siinä hyödynnetään gradiometriaa eli menetelmää, jolla mitataan maanalaisten magneettikenttien muutoksia, sekä seismistä kartoitusta, jossa maan pinnan alaisia kerroksia tutkitaan ääniaalloilla.
Näillä menetelmillä pystytään selvittämään, mitä Vattimeren alla mudassa piilee. Tähän mennessä saksalaistutkijat ovat löytäneet meren pohjasta jo viemäriputkia, padon ja kaksi pientä kirkkoa.
Merkittävin löytö on kuitenkin Rungholtin 40 metriä pitkä ja 15 metriä leveä kirkko, joka on arkeologien tutkiman noin kymmenen neliökilometrin alueen suurin rakennus.
Tutkijoilla on kiire, sillä mudan alle jäänyt keskiaikainen kaupunki tuhoutuu kovaa vauhtia.
”Tuho näkyy erityisen selvästi juuri kirkon ympärillä, joten meillä on kova tarve nopeuttaa tutkimuksia”, tohtori Hanna Hadler Johannes Gutenbergin yliopistosta toteaa.
Arkeologit tutkivat Vattimeren pohjaa gradiometrin avulla.