Etelä-Puolasta Wieliczkan kaupungista paljastui mystinen aarre.
Arkeologit tekivät koekaivausta vanhassa synagogassa, kun esiin tuli puulaatikko, jossa oli 350 metalliesinettä.
Krakovan Jagellon yliopiston arkeologin Michal Wojenkan mukaan laatikossa oli muun muassa hopeapikari, pronssiastioita, joissa on hepreankielisiä kirjoituksia, ja hopeoituja kynttilänjalkoja.
”Esineistä ei ole vielä paljastunut tietoa siitä, milloin arkku on haudattu”, Wojenka kertoi HISTORIA-lehdelle.
Maahan haudatussa puulaatikossa oli noin 350 metalliesinettä huolellisesti pakattuna. Mukana oli kaksi rimonimiä eli Toora-kääröjen kahvojen koristetta. Lisäksi laatikossa oli muun muassa neljä hopeoitua kynttilänjalkaa sekä kaksi perinteistä yhdeksänsakaraista kynttilänjalkaa, joita käytetään juutalaisessa Hanukka-juhlassa.
Itävalta-Unkarin tunnukset ovat tärkeä vihje
Laatikossa oli myös 18 Itävalta-Unkarin armeijan tunnusta. Wojenkan mukaan ne ovat peräisin kosteassa maassa jo hajonneista sotilaslakeista, joita on mahdollisesti käytetty laatikossa pehmusteina.
Tunnukset ovat ensimmäisen maailmansodan ajalta, jolloin Wieliczkaa ympäröivä alue kuului Itävalta-Unkarille.
Sodan sytyttyä Venäjän armeija valtasi alueen ja ryösteli juutalaista yhteisöä.
”Kun venäläiset lähestyivät Wieliczkaa vuonna 1914, asukkaat yrittivät kätkeä arvoesineitään. Voi siis olla, että synagogan johtajat päättivät kaivaa esineet maahan tuolloin”, Wojenka pohtii.
Laatikon pohjalla oli 18 tunnusta, jotka ovat peräisin Itävalta-Unkarin armeijan varusteista, Niissä on Itävalta-Unkarin keisarin Frans Joosefin nimikirjaimet. Hän hallitsi vuodesta 1848 kuolemaansa asti vuonna 1916.
Ehkä piilotettiin natseilta
Jos esineet piilotettiin ensimmäisen maailmansodan aikaan, ei tiedetä, miksi juutalaiset eivät kaivaneet aarretta esiin sodan jälkeen. 1920-luvulla kaupungissa asui noin 1 135 juutalaista.
Tavarat on saatettu myös kätkeä toisen maailmansodan aikaan, jolloin natsit miehittivät aluetta ja kokosivat sen juutalaiset Wieliczkaan. Vuonna 1942 heidät kaikki, noin 8 000, lähetettiin keskitysleireihin.
Ne jotka selviytyivät leiriltä hengissä, eivät palanneet.
Yksi tärkeimmistä löydöistä on hopeinen toorasinetti. Se on yleensä kiinni kankaassa, johon toora kääritään, kun sitä ei käytetä. Sinetissä on kaksi leijonaa, jotka pitävät kruunua kymmenen käskyn päällä. Sinettiin on kiinnitettynä ”yad” eli osoitin, jota käytetään tooran luennassa. Sinetissä on mahdollisesti vuosiluku, joka näkyy vasta kun se puhdistetaan.
Juutalaiset ovat ehkä kätkeneet arvoesineet ennen kuin heidät on viety keskitysleirille ja pehmustaneet laatikon vanhoilla ensimmäisen maailmansodan aikaisilla lakeilla.
”Tämä kaikki on kuitenkin vain arvailua”, kertoo Michal Wojenka.
Hän toivoo, että esineitä puhdistettaessa niistä paljastuu lisätietoja, esimerkiksi nimiä tai vuosilukuja.