Susi oli ensimmäinen eläin, jonka ihminen kesytti. Se oli myös ainoa eläin, josta esivanhempamme tekivät kotieläimen eläessään vielä liikkuvaa metsästäjä-keräilijän elämää.
Miten sudet sitten onnistuttiin kesyttämään noin 20 000 vuotta sitten? Suomalaistutkijan uusi teoria voi selittää sen.
Jääkauden ankarina talvina metsästäjä-keräilijät saivat ruokansa pääasiassa riistasta.
Ihmisen saamasta energiasta alle puolet voi kuitenkin olla peräisin proteiinista, tai seurauksena voi olla proteiinimyrkytys.
Jääkauden eurooppalaiset saivat ajoittain enemmän lihaa kuin mitä he pystyivät syömään.
Rasvaton liha sisältää runsaasti proteiinia, ja metsästäjä-keräilijät söivätkin talvisin etupäässä metsästämiensä eläimien, kuten biisonien ja jänisten, rasvaista lihaa ja vatsalaukun sisältöä, jolloin paljon rasvatonta lihaa jäi yli.
Ylijäämäliha voitiin syöttää surmattujen susien kiinni otetuille pennuille.
Saharan autiomaassa sijaitsevan Tassili N’Ajjerin luolan seinään on maalattu metsästäjiä koirineen. Kuvat on tehty noin 9 000 – 12 000 vuotta sitten.
Susien kesyttäminen ei maksanut mitään
Kyseessä on ensimmäinen ympäristöön liittyvä selitys sille, miten susista kehittyi kesykoiria. Tutkimusta johti Ruokaviraston erikoistutkija Maria Lahtinen.
Teoria selittää myös sitä, miksi metsästäjä-keräilijöiden ylipäätään kannatti alkaa kesyttää susia vahdeikseen ja vetoeläimikseen: se ei niin sanotusti maksanut mitään, sillä saaliista yli jäänyt liha olisi kuitenkin heitetty pois.
Vähiten aggressiivisista ja oppivaisimmista susista kehittyi ajan mittaan ihmisen parhaita ystäviä, koiria.
Sudetkin hyötyivät, sillä niiden kesyistä jälkeläisistä tuli maapallon lukuisin petoeläin.
