Vuonna 1975 arkeologit löysivät yhdeksän aikuisen ja viiden lapsen luurangot vanhasta roomalaiskäymälästä.
Jäännökset lepäsivät Edinburghin laidalla roomalaisessa Cramondin linnoituksessa, mutta kun hautaukset oli tehty 500- ja 600-luvuilla – yli sata vuotta roomalaisten lähdön jälkeen Britteinsaarilta – kukaan ei ei ilmeisesti enää ollut tiennyt paikan käymäläkäytöstä.
47 vuoden ajan tutkijat olivat pohtineet vainajien alkuperää, mutta nyt asiaan on saatu valaistusta, kun Aberdeenin yliopistossa on tehty vainajien hampaista isotooppianalyysit.
Vainajien hammaskiille paljasti, että kaksi heistä oli kotoisin Loch Lomondin seudulta tai vielä etelämpää Skotlannin ylämaalta.
Pitkä vaellus
”Hammaskiille etenkin ikävuosien kolme ja kuusi väliltä toimii aikataskuna, joka sisältää kemiallista informaatiota siitä, missä ihminen on varttunut”, Aberdeenin yliopiston Kate Britton selittää.
Isotooppianalyysit osoittivat kuuden vainajan olleen kotoisin lähiseudulta, kuten olettaa saattaa. Yksi nainen ja yksi mies olivat kuitenkin peräisin muualta Skotlannista eli ainakin sadan kilometrin päästä.
”Usein oletetaan, että tuona aikana oli vaikea matkustaa, koska ei ollut kunnollisia teitä ja poliittiset konfliktit olivat ajalle ominaisia. Cramondin hautausten analyysi paljastaa, että ei ollut epätavallista tulla haudatuksi kauas synnyinseuduiltaan”, Orsolya Czére Aberdeenin yliopistosta kertoo.
Tutkijat rekonstruoivat lisäksi yhden ”pikkulan vainajiin”, kuten skotit löytöä nimittävät, kuuluvan yksilön kasvonpiirteet.