Korujen löytämiseen pienistä kaivauskuopista Hovin kaupungissa Lillehammerin eteläpuolella tarvittiin melkein suurennuslasia.
Norjalaiset arkeologit löysivät viisi pientä noin kynnen kokoista ja paperinohutta kultapalaa. Pienestä koostaan huolimatta niitä koristivat leimatut aiheet, jotka esittävät tyypillisesti miestä ja naista erilaisissa vaatteissa, koruissa ja kampauksissa, kertovat arkeologit.
Arkeologit ovat kaivaneet ja haravoineet tiensä niin sanottujen guldgubbe-korujen luokse. Se on ruotsinkielinen termi pienille kultaisille hahmoille, jotka ovat peräisin germaaniselta rautakaudelta. Ajanjakso tunnetaan Norjassa merovingiaikana, joka alkoi noin vuonna 550 jaa. ja ulottui viikinkiajalle.
Aiemmissa kaivauksissa arkeologit ovat löytäneet Hovista 30 kultakorua, ja he uskovat, että paikalla oli aikoinaan pakanatemppeli, niin sanottu "jumalanhovi", jossa järjestettiin uhrimenoja.
Olivatko kultalevyt pääsylippuja?
Arkeologit olivat jo sanoneet, etteivät olisi kovin pettyneitä, jos he eivät tällä kertaa löytäisi enempää kultakoruja. Sitten maassa kimalteli yhtäkkiä jotain.
”Riemua riitti pitkään", sanoi arkeologi Kathrine Stene Oslon yliopistosta. ”Sensaatiomaisempaa löytöä ei voisi tehdä."
Hän on projektipäällikkö kaivauksissa, jotka ovat jatkuneet koko kesän ja syksyn osana Mjøsbruan ja Lillehammerin välisen E6-moottoritien uudistamista.
Viisi kultakorua löydettiin Hovin kaupungin läheltä Norjasta. Pieneen kokoonsa nähden ne ovat varsin yksityiskohtaisia.
Kolme kultakorua löydettiin sieltä, missä pakanatemppelin seinä oli aikoinaan ollut. Kaksi muuta löydettiin pylväskuopista.
Kultakorun löytäminen on jo sinänsä huomionarvoista, mutta nämä viisi kultalevyä poikkeavat muista: ne löydettiin ja kaivettiin esiin sieltä, mihin ne todennäköisesti alkujaan jätettiin.
"On todella upeaa, että voimme yhdistää kultakimpaleet rakennuksen eri osiin", Kathrine Stene sanoi.
Aiempi teoria kultakorujen käytöstä oli se, että ne saattoivat olla eräänlainen pääsylippu temppeliin. Pääsylippua ei kuitenkaan todennäköisesti löytyisi seinän alta.
Sen sijaan arkeologit uskovat nyt, että ne olivat eräänlainen uskonnollinen ele rakennuksen suojelemiseksi.
Kaivauspäällikkö Katrine Stene esittelee yhtä pienistä kultakoruista.
Temppeli saattoi olla käytössä 400 vuotta
Hovin pakanatemppeli löydettiin sattumalta vuonna 1993. Lääninkonservaattori Harald Jacobsen ajoi E6-moottoritietä pitkin ja huomasi maiseman.
Hänen mielestään se näytti siltä, mitä arkeologit kutsuvat kulttuurikerrokseksi – maaperältä, jossa on jälkiä ihmisen toiminnasta. Pikainen tutkimus osoitti, että hän oli oikeassa, ja kahden kultakorun löytyminen todisti, ettei kyseessä ei ollut mikään tavallinen asuinpaikka.
Arkeologit eivät kuitenkaan vieläkään tiedä muinaisesta temppelistä mitään varmaa. He uskovat esimerkiksi, että pakanatemppeli oli käytössä noin vuodesta 600 aina 1100-luvulle asti, mutta syksyn ja talven kuluessa radiohiilitutkimus antaa varmempia vastauksia.
He uskovat myös, että rakennus oli puhtaasti uskonnollinen:
"Täällä ei todennäköisesti pidetty juhlia. Niitä järjestettiin luultavasti suuremmassa salissa, mutta ehkä täällä pidettiin juomaseremonioita. Mahdollisesti tänne pääsi vain valikoitu yhteiskunnan piiri, eliitti", Stene sanoi.
Guldgubbe-koruja on löydetty monista paikoista Skandinaviassa viimeisten muutaman sadan vuoden aikana. Ne ovat yleisimpiä Bornholmin saarella, josta viimeisimpien, vuonna 2019 päivitettyjen lukujen mukaan on löydetty 2 708 Skandinavian 3 243 kultaisesta guldgubbe-korusta.