Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock
Rautakausi: Kypärä ja aseita

Rautakausi: Salattu metalli muutti maailman

Rauta oli varjeltu salaisuus useita vuosisatoja. Kun sen salaisuus paljastui, maailmalle valkeni, että rauta merkitsi voimaa. Seuraa rautakauden etenemistä ja raudan vaikutusta ihmisten elämään ja arkeen.

Rautaa esiintyy luonnossa paljon yleisemmin kuin ennen rautakautta käytettyjä metalleja.

Kului kuitenkin vuosituhansia, ennen kuin muinaiset ihmiset havaitsivat, että rauta poikkesi kullan ja hopean kaltaisista metalleista ja siitä olisi muuhunkin kuin koristeeksi.

Metalli voi olla myös raakaa voimaa – kuten rauta.

Lue täältä niistä voimista, jotka rautakausi vapautti.

Rautakausi – lyhyt versio

Noin 2000 eaa. ihminen keksi raudan käsittelyn taidon pronssikauden Anatoliassa (nyk. Turkissa).

Rauta oli pronssia vahvempaa. Pronssiin tarvitaan kuparia ja tinaa, joita pronssikauden ihmiset joutuivat usein hankkimaan pitkien matkojen takaa.

Rauta oli yleisempää, ja monissa paikoissa sitä saatiin paikallisesti.

Rautakaudella raudasta tuli yleisin aseiden ja työkalujen raaka-aine.

Rautakausi saapui Pohjois-Eurooppaan kuitenkin vasta yli tuhannen vuoden päästä – Pohjoismaissa sen katsotaan alkaneen noin 500 eaa.

Eurooppalaiset historioitsijat katsovat rautakauden päättyneen Rooman valtakunnan hajoamisen aikoihin 400-luvulla, jolloin alkoi varhaiskeskiaika.

Skandinaviassa rautakausi kesti kuitenkin viikinkiaikaan asti (noin 750–1050 jaa.), jolloin skandinaavit lähtivät uuden laivateknologian ansiosta ryöstöretkille vieraille maille, ja Suomessa kauden katsotaan päättyneen ristiretkiaikaan (noin 1050–1200/1300).

Raudan keksiminen

Alaca Höyük – ensimmäisen taotun rautaesineen löytöpaikka.

Alaca Höyük – ensimmäisen taotun rautaesineen löytöpaikka.

© Shutterstock

Tutkijat eivät tiedä, miten ihmiset keksivät maaperästä saatavan rautaa tai miksi rautateknologia keksittiin Lähi-idässä eikä muualla, missä rautamalmia esiintyy.

Tigris- ja Eufrat-jokea ympäröivä seutu – jota kutsutaan myös hedelmälliseksi puolikuuksi – oli kuitenkin ollut vuosituhansia maailman teknologinen valtakeskus.

Pohjoisessa Anatoliaan ja etelässä Persianlahteen rajoittuva alue oli maanviljelyn, kirjoitetun kielen ja pronssin kehto.

Kokeilut raudalla olivat siten luonnollinen jatke pitkäaikaiselle teknologiselle kehitykselle.

Yhden teorian mukaan rauta keksittiin kuparintuotannon yhteydessä.

Esimerkiksi kuparikiisu-niminen kuparimalmi sisältää myös vähän rautaa.

Anatoliassa elävät ihmiset ovat ehkä uuden aineen löydettyään alkaneet etsiä etenkin ruosteenvärisiä kivilajeja.

Alaca Hüyükin kaupungissa Anatoliassa seppä takoi noin vuonna 2200 eaa. yhden maailman vanhimmista tunnetuista takorautaisista esineistä – tikarin, jossa oli kultainen kahva.

Kartta raudan leviämisestä Eurooppaan

Ennen 2200 eaa.

Rautaa löytyy luonnostaan kaikkialta, mutta raudantuotannosta ei ole merkkejä ennen 2200-lukua eaa.

Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock

Noin 1600–1200 eaa.

Ensimmäiset merkit järjestelmällisestä raudantuotannosta ovat heettiläisten valtakunnasta. Heettiläiset pitivät pitkään raudan salaisuuden omana tietonaan.

Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock

Noin 1100 eaa.

Rautaosaaminen levisi nykyisen Kreikan alueelle. Foinikialaisten mukana rauta levisi kauppatavarana muualle Välimeren alueille.

Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock

Noin 900 eaa.

Rautateknologia levisi sekä Italiaan että etelään Egyptiin ja Sudaniin. Skyyttien ja muiden kaukasialaisten kansojen mukana rauta eteni pohjoiseen Mustallemerelle.

Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock

Noin 700 eaa.

Alppien pohjoispuoliset kansat Alankomaihin asti oppivat raudankäsittelyn taidon.

Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock

Noin 500 eaa.

Myös Pohjoismaat ja Britannia astuivat rautakaudelle.

Jonas Sjöwall Haxø & Shutterstock

Rautaa tuli avaruudesta

Egyptistä Gerzehistä on löydetty rautaisia helmiä haudoista noin ajalta 3000 eaa. Analyysit ovat osoittaneet niiden raudan olevan Niilin lähelle maahan pudonneesta meteoriitista.

Myös varhaisempien rautaesineiden rauta on arkeologien mukaan ollut meteoriittirautaa.

Heettiläisten salaisuus

Heettiläisten kuningas: Šuppiluliuma II.

Heettiläisten kuningas Šuppiluliuma II hallitsi juuri ennen ”pronssikauden romahdusta” (1207–1178 eaa.).

© Shutterstock

Toisella vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua heettiläiset perustivat suuren valtakunnan raudantuotannon alkulähteille Anatoliaan.

Heettiläiset puhuivat indoeurooppalaista kieltä, joka on sukua muun muassa hollannille, skandinaavisille kielille ja ranskalle, ja he aloittivat ensimmäisinä raudantuotannon.

Raudan ansiosta heettiläiset nousivat Lähi-idän suurvallaksi. Useimmat naapurikansat elivät edelleen pronssikautta, minkä vuoksi jotkut historioitsijat ovat arvelleet, että heettiläiset pitivät uuden mullistavan teknologian salaisuutena.

Lisäksi arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että rautateknologia alkoi levitä melko nopeasti heettiläisten valtakunnan romahdettua noin 1200 eaa.

Varhaisin rautalöytö Alppien pohjoispuolelta on partaveitsi noin vuodelta 1000 eaa.

Partaveitsi löytyi Arnitlundista Tanskasta, ja sen terä on pronssia. Siinä on kaksi koristetta – kultainen laiva ja rautainen käärme.

Rauta oli kullan tavoin eksoottinen uutuus ja ehkä tuontitavaraa etelästä. Ensin rautaa käytettiin pitkään vain koristeisiin, ja pronssi oli edelleen aseiden ja työkalujen ensisijainen raaka-aine.

Käyttöesineiden taonta raudasta levisi hiljalleen Lähi-idästä, ja alue toisensa jälkeen astui rautakauteen – Kreikka noin 1100 eaa, Italia ja Sudan noin 900 eaa.

Sudanista teknologia levisi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, ja Italiasta se mateli hitaasti pohjoiseen Alppien yli.

Raudan edut

Seppä takoo rautaa alasimella.
© Shutterstock

Raudan suuri etu oli se, että sitä esiintyy maaperässä runsaammin kuin esimerkiksi kuparia, tinaa, hopeaa ja kultaa.

Pohjoismaissa rautaa saatiin esimerkiksi turvesoilla esiintyvästä suomalmista.

Ennen kuin seppä pystyi muokkaamaan rautaa, se piti kuumentaa yli 1 500 celsiusasteeseen.

Se tehtiin erityisvalmisteisissa uuneissa, jotka vaativat runsaasti polttopuita ja happea.

Seppä joutui usein pitämään tulta yllä käsivoimin suurten palkeiden avulla.

Esimerkiksi pronssin sulatus vaati paljon alhaisemman lämpötilan, ja se voitiin tehdä esimerkiksi tavallisella avotulella.

Kuparista ja tinasta muodostuva pronssi kaadettiin juoksevana muotteihin jäähtymään ja kovettumaan.

Rautaesineet piti sen sijaan takoa työläästi vasaran ja alasimen avulla, mikä vaati kestävyyttä ja käsivoimia.

Taitavat kelttisepät takoivat rautakauden

Rengashaarniska – kelttiläinen rautakauden keksintö.

Kelttiläiset keksivät rengashaarniskan noin 400 eaa. Rengashaarniskoja käytettiin sodissa pitkälle keskiajalle asti.

© Shutterstock

Pronssi- ja rautakauden välisen siirtymäkauden aikana Alppien alueella asui kelttiheimoja, jotka puhuivat gaelin ja kymrin kielille kaukaista sukua olevia murteita.

Kelteistä tuli taitavia rautaseppiä, ja raudankäsittelytaidolla oli suuri merkitys kahdelle vaikutusvaltaiselle kulttuurille:

• Hallstattin kulttuuri (750–450 eaa., nimetty Itävallasta tehtyjen hautalöytöjen paikan mukaan)
• La Tènen kulttuuri (450 eaa.–43 jaa., nimetty Sveitsistä La Tènestä tehtyjen löytöjen mukaan).

Noin 400 eaa. keltit keksivät rengashaarniskan. Pienistä rautarenkaista koostuva suoja sai suuren suosion, ja se omaksuttiin niin Rooman valtakunnassa kuin Pohjois-Euroopan germaanikansojen keskuudessa.

Kelttiläiset mestarisepät varustivat myös ensimmäisenä hevosvaunujen pyörät rautavanteilla.

Lisäksi keltit kehittelivät rautaisia maataloustyökaluja.

Arkeologit ovat löytäneet muinaisesta kelttiläisestä Manchingin asuinpaikasta nykyisessä Baijerissa satoja kiloja rautanauloja, joita käytettiin kaupungin puisessa puolustusmuurissa.

Vendelaika – Ruotsin kultakausi

Kaksi rautakauden kypärää.

Kaksi kypärää rautakaudelta. Sutton Hoon kypärä (vas.) löydettiin Itä-Englannista. Se on 600-luvulta ja sisältää monia metalleja: rautaa, kultaa, hopeaa, pronssia ja tinaa. Se muistuttaa paljon ruotsalaisen vendelkulttuurin sotilaskypäriä (oik.).

© Creative Commons

Ruotsissa niin sanottu vendelaika, jota Suomessa kutsutaan merovingiajaksi (550–800 jaa.), oli lähes yhtä merkittävää aikaa kuin viikinkiaika oli norjalaisille ja tanskalaisille.

Fyrisån-nimisenä joen varrelta Mälarenjärven pohjoispuolelta on löydetty runsaita hautoja, joissa on ollut komeita kypäriä ja monia muita aarteita. Löytöjä on tehty muun muassa Ruotsin vanhasta keskuskaupungista Vanhasta Uppsalasta ja Vendelin kylästä, jonka mukaan aikakautta Ruotsissa kutsutaan.

Ruotsin vaikutus ulottui ehkä aina Englantiin asti – kuuluisassa Sutton Hoon (600-luku) haudassa oli nimittäin arvokas kypärä, joka muistuttaa Ruotsista löydettyjä.

Esimerkiksi muinaisenglantilaisessa Beowulf-runoelmassa (kirjoitettu 700-luvulla) kerrotaan Ruotsin vendelajasta.

Tarinassa Beowulf lähtee 500-luvulla Ruotsin Götanmaalle astuakseen daanikuningas Hrothgarin palvelukseen Lejreen Sjellantiin.

Rauta muutti arkea

Rautakauden aura

Video

Kun pronssin valmistukseen tarvittavaa kuparia ja tinaa piti usein tuoda muualta, rautamalmia löytyi suuresta osasta Eurooppaa.

Siksi rautaa voitiin tuottaa paikallisesti. Jokaisella kylällä oli oma seppänsä, joka valmisti ihmisille raudasta aseita ja maataloustyökaluja.

Rauta on pronssia vahvempaa, ja raudasta tehdyt aurat, sirpit ja viikatteet tehostivat maataloutta vanhoihin kivi- ja pronssityökaluihin nähden.

Näin ihmisille jäi enemmän aikaa tuottaa esimerkiksi kankaita ja taidekäsitöitä, ja kylät kasvoivat.

Taistelukentällä rautaiset rengashaarniskat ja kypärät olivat tehokas suoja kovia rautamiekkoja vastaan, jotka olivat merkittävästi pronssimiekkoja vahvempia.

Sodista tuli entistä suurempia ja verisempiä. Esimerkiksi Illerup Ådalin taistelussa Tanskassa vuonna 205 voittaja heitti suuret määrät vihollisen keihäitä, kilpiä, miekkoja ja jopa hevosia järveen mahtavana uhrina jumalille.

Pohjois-Euroopassa suuret päälliköt kokosivat rengashaarniskoihin pukeutuneita sotureita ympärilleen suuriin saleihin – esimerkiksi Tanskan Lejreen hallitsija rakennutti 500-luvulla kukkulan laelle 45 metriä pitkän juhlatalon.

Norjan Lofooteilla Borgissa paikallinen hallitsija asui rautakaudella rakennetussa pitkässätalossa, joka oli viikinkiajalla 83 metriä pitkä.

Tällaiset niin sanotut simasalit kuuluvat erityiseen pohjoiseurooppalaiseen soturikulttuuriin, joka yhdistää rautakauden viikinkiaikaan.

Kolme merkittävää rautakauden löytöä

Rautamiekka, jossa pronssinen Marsin kuva, Illerup Ådalista.
© Creative Commons / Nationalmuseet / Lennart Larsen

Illerup Ådal (Tanska, 203 jaa.)

Verisen taistelun voittaja uhrasi vihollisen varusteet järveen. Arkeologit ovat löytäneet paikalta tuhansia esineiden kappaleita Pohjois-Euroopan suurimmasta aseuhrauksesta.

Vyönsolki Sutton Hoosta.
© Creative Commons / Jononmac46

Sutton Hoo (Englanti, 600-luku)

Tuntematon hallitsija laskettiin haudan lepoon 25 metriä pitkässä veneessä. Haudassa oli muun muassa hieno kypärä, kilpi ja yli 4 000 veistettyä granaatinkappaletta upotettuna kultaesineisiin, kuten astioihin ja koruihin.

Valsgärden venehautauksille johtava tie.
© Creative Commons / Johan Anund

Valsgärde (Uppsalan pohjoispuoli, Ruotsi, 500-luvulta.)

Viisi myöhäisen rautakauden venehautausta sisälsivät muun muassa hienoja kypäriä. Ruumiit oli asetettu veneisiin, jotka oli vedetty läheiseltä Fyrisån-joelta. Sen jälkeen sekä veneiden että hauta-antimien päälle rakennettiin kukkula. Kalmistossa, johon on ehkä haudattu ensimmäisiä ruotsalaisia kuninkaita, on myös viikinkiajan laivahautoja.

Rauta vs. muut metallit

Roomalainen ratsusotilaan naamio (pronssia) rautakaudelta (noin 80–125 jaa.).

Leidenin läheltä löydetty roomalainen naamio (800–125 jaa.).

© Shutterstock

Rautakauden ihmiset eivät suinkaan hylänneet koristeellista punaruskeaa pronssia. Rautakaudelta on löydetty esimerkiksi pronssisia rannerenkaita.

Ajanlaskumme alussa roomalaiset ratsumiehet ratsastivat Etelä-Hollannissa pelkoa herättävissä pronssinaamioissa.

Rautakaudella käytettiin myös harvinaisempia metalleja, kuten hopeaa ja kultaa.

Ne olivat arkikäyttöön liian arvokkaita ja hauraita, joten niitä käytettiin pääasiassa koruihin ja koristeluihin.

Mahtimiehillä saattoi olla myös esimerkiksi kultaisia juomapikareita.

Miten rautakausi päättyi?

Rautakauden kylä Lejressä.

Rautakauden kylä Lejressä Tanskassa. Talot ovat tyypillisiä Tanskan rautakaudelle.

© Wikimedia Commons

Rautakauden katsotaan päättyneen eri aikoihin eri alueilla.

Etelä-Euroopassa monet tapahtumat ja mullistukset johtivat yhteiskunnan muutoksiin – yksi merkittävä tapahtuma oli kristinuskon tekeminen Rooman ainoaksi sallituksi uskonnoksi vuonna 380 jaa.

Seuraavalla vuosisadalla Länsi-Rooma luhistui ja germaaniheimot saapuivat täyttämään syntyneen valtatyhjiön.

Rautakauden kiinteät puitteet murenivat – vaikka edelleen käytettiin rauta-aseita.

Skandinaviassa purjeen kehittäminen 700-luvulla johti uuteen mullistavaan uutuuteen, viikinkilaivaan.

Skandinaavit alkoivat nyt purjehtia entistä kauemmas etelään ja hyökkäillä kristittyihin valtakuntiin.

Se johti myös suuriin elämäntavan ja kulttuurin muutoksiin, ja myöhemmin historiantutkijat alkoivat kutsua seuraavia vuosisatoja viikinkiajaksi (noin 750–1050).

Rautakauden terminologiaa

Rautakauden aseita.

Rautakautisia aseita Tanskasta. Akvarelli 1800-luvulta.

© Creative Commons, Nationalmuseet, Niels Elswing

Rautakausien sekamelska

Eri maissa arkeologit jakavat rautakauden eri alakausiin. Esimerkiksi aseiden ja korujen koristelun kehitys vaihteli eri alueilla, eikä ole olemassa yhtä yhtenäistä järjestelmää, joka kattaisi kaikki alueet ja maat.

Rautakausi Alankomaissa

Alankomaissa rautakausi jaetaan usein seuraavasti:

  • Varhaisrautakausi (800–500 eaa.)
  • Keskirautakausi (500–250 eaa.)
  • Myöhäisrautakausi (250–12 eaa.)

Myöhäisrautakauden ja keskiajan välistä aikaa (12. eaa. – 450 jaa., jolloin Rooman vaikutus Alankomaissa oli suuri, kutsutaan Alankomaissa omalla nimellään roomalaisajaksi.

Rautakausi Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa

Tanskalaiset arkeologit jakavat aikakauden noin vuoden 400 tienoilla. Sitä varhaisempaa aikaa kutsutaan vanhemmaksi rautakaudeksi ja sen jälkeistä aikaa nuoremmaksi rautakaudeksi. Nuoremmalle rautakaudelle olivat tyypillisiä suuret kansainvaellukset Euroopassa Rooman valtakunnan romahdettua.

Toinen Tanskassa käytetty jako on:

  • Esiroomalainen rautakausi, myös kelttiläinen rautakausi (500 eaa.–0)
  • Roomalainen rautakausi (0–400 jaa.)
  • Germaaninen rautakausi (400–750 jaa.)
  • Vanhempi germaaninen rautakausi (400–550 jaa.)
  • Nuorempi germaaninen rautakausi (550–800 jaa.)

Myös Norjassa ja Ruotsissa puhutaan esiroomalaisesta ja roomalaisesta rautakaudesta (Norjassa yleensä roomalaisajasta). Vanhemmasta ja nuoremmasta germaanisesta rautakaudesta niissä käytetään nimiä:

  • Kansainvaellusaika (400–550 jaa.)
  • Merovingiaika (noin 550–800 jaa.) – Ruotsissa vendelaika

Suomi

Suomessa rautakausi jaetaan pääosin seuraaviin vaiheisiin:

  • Esiroomalainen rautakausi (500 eaa.–1 jaa.)
  • Roomalainen rautakausi (1–400 jaa.)
  • Kansainvaellusaika (400 jaa.–600 jaa.)
  • Merovingiaika (600–800 jaa.)
  • Viikinkiaika (800–1050 jaa.)
  • Ristiretkiaika (1050–1200 jaa.) (Savo ja Karjala –1300 jaa.)

Lisäksi voidaan käyttää tarkempaa jaottelua esimerkiksi alueittain, sillä kehitys oli erilaista eri puolilla Suomea.