Kuparin ja tinan seos, pronssi, levisi maailmalle etanan vauhtia.
Maagisen metallin valmistustaidon leviäminen sen syntysijoilta Kaakkois-Eurooppaan ja sitten edelleen Pohjois-Eurooppaan kesti ainakin 1 500 vuotta.
Tässä artikkelissa kerromme pronssin ajallisesta leviämisestä, esittelemme pronssikauden upeimpia löytöjä kuvien kera ja tutustumme pronssin valmistukseen.
Milloin pronssikausi oli?
Ihmisen kehittämä uusi metalliseos, pronssi, syntyi myöhäisellä kivikaudella. Pronssi sisältää kuparia (noin 90 prosenttia) ja tinaa.
Ajan mittaan punaruskeat pronssiaseet syrjäyttivät huomattavasti heikommat kivestä ja luusta tehdyt aseet.
Pronssikaudeksi kutsuttu aikakausi alkoi Lähi-idässä noin 3500 eaa. ja Pohjois-Euroopassa noin 2000 eaa.
Pronssikaudella ihmiset kävivät vaihtokauppaa pitkien matkojen päähän ja järjestäytyneet armeijat taistelivat keskenään luonnonvaroista.
Pohjois-Euroopassa siirryttiin rautakauteen noin vuoteen 500 eaa. mennessä, kun pohjoiseurooppalaiset olivat omaksuneet seuraavan Lähi-idästä tulleen innovaation, raudan taonnan.
Kuparikausi ennen pronssikautta?
Kupari on alkuaine, jonka järjestysluku on 29 jaksollisessa järjestelmässä ja kemiallinen merkki CU. Nykyään suurin kuparintuottaja on Chile, ja antiikin aikaan etenkin Kypros tunnettiin kuparistaan. Kuvassa on hylätty antiikin aikainen kuparikaivos Kyproksella.
Kuparia esiintyy maaperässä muun muassa Espanjassa, Alpeilla, Turkissa ja Kyproksella (nimi Kypros juontuu alun perin kreikan kielen ”kuparia” tarkoittavasta sanasta).
Välimeren itärannikoilla ihmiset alkoivat kokeilla valmistaa kuparista esimerkiksi kirveenteriä noin 5000 eaa. lähtien.
Pronssikautta edeltänyttä aikakautta kutsutaankin joskus kuparikaudeksi.
Kuparista valmistetut esineet olivat kuitenkin melko hauraita, minkä vuoksi ne eivät yleistyneet käyttöön laajemmin.
Pronssikausi aikajanalla
Eurooppa ja Lähi-itä
Nykyään Lähi-idästä Eurooppaan voi matkustaa muutamassa tunnissa. Pronssikaudella matka kesti paljon pidempään.
Ennen 3500 eaa.
Pronssiseoksen keksimispaikkaa ei voida osoittaa tarkasti. Varhaisimmat arkeologiset pronssilöydöt on tehty Anatoliasta ja Balkanilta.
3500 eaa.
Pronssin valamisen taito leviää Kreikkaan, Kyprokselle, Palestiinaan, Israeliin ja Syyriaan.
3000 eaa.
Pronssilöytöjä Egyptistä, Italiasta, Alpeilta ja Etelä-Espanjasta.
3000 eaa.
Pronssi Egyptissä, Italiassa, Alpeilla ja Etelä-Espanjassa.
2500 eaa.
Pronssi Mustanmeren alueella, muualla Espanjassa, Ranskassa ja Britteinsaarilla (Etelä-Britanniaa lukuun ottamatta).
1700 eaa.
Pronssi Tanskassa, Etelä-Ruotsissa, Alankomaissa, Pohjois-Saksassa ja nyt myös Etelä-Britanniassa.
Tina teki kuparista vahvaa
Pronssin sulamispiste on hieman yli 900 astetta. Kuparin sulamispiste on 1 083 astetta.
Pronssia valmistettiin kuumentamalla kuparia ja tinaa.
Kupari sulaa 1 083 celsiusasteessa ja tina jo 231,9 asteessa.
Pronssiseppien piti siis saada aikaan vain tavanomainen nuotio, jossa lämpötila voi nousta 1400 asteeseen.
Nestemäiset metallit sekoitettiin suhteessa, jossa tinaa oli noin 10 prosenttia.
Sitten pronssi kaadettiin muotteihin, ja metallin jäähdyttyä valmiit pronssiesineet voitiin poistaa muoteista.
Tinaesiintymät Euroopassa
Tina on harvinaisempaa kuin kupari. Pronssikaudella tinakauppaa käytiin siksi pitkien välimatkojen takaa.
Tina oli paljon kuparia harvinaisempaa, ja sitä jouduttiin usein louhimaan syvistä kaivoksista.
Euroopassa erityisesti Cornwall Britanniassa ja Harz Saksassa olivat tärkeitä tinan lähteitä. Esimerkiksi Skandinaviassa pronssin raaka-aineet jouduttiin ostamaan muualta – usein vaihtokauppana meripihkaa tai lampaanvillaa vastaan.
Pronssin koostumus saattoi vaihdella alueittain. Esimerkiksi brittiläinen pronssi sisälsi usein erityisen paljon tinaa.
Arkeologeille oli pitkään arvoitus, mistä tinaa saatiin varhaiseen pronssintuotantoon Vähässä-Aasiassa.
Nyttemmin Turkista on löydetty jälkiä tinasta. Löytöjen perusteella niillä seuduilla on siis ammoin ollut tinakaivoksia, jotka todennäköisesti kuitenkin ehtyivät pronssikauden kuluessa.
Viisi vaikuttavaa löytöä pronssikaudelta
Nebran pronssikiekko (Saksa, noin 1600 eaa.)
Nebran kiekko on taivaankappaleiden kuvilla koristeltu pronssinen levy, jota on ehkä käytetty jonkinlaisena kalenterina. Sen tekijällä on täytynyt olla tähtitieteen tuntemusta.
Aurinkovaunut (Tanska, noin 1400 eaa.)
Tanskan Sjellannista suosta löydetty figuuri kuvaa jumalallista hevosta, joka vetää aurinkoa taivaalla.
Tutankhamenin hauta (Egypti, 1323 eaa.)
Kaikki ei ole pronssia, mikä kiiltää. Kultaa pidettiin pronssikaudellakin pronssia arvokkaampana. Tutankhamenin kultainen kuolinnaamio on yksi tunnetuimmista arkeologisista löydöistä. Kultanaamiosta huolimatta Tutankhamenin hauta lukeutuu kuitenkin pronssikautisiin hautoihin.
Heepenertin pronssiaarre (800 eaa.)
Heepenertistä Belgiasta löydetty pronssiaarre sisältää 47 pronssista kirvestä ja keihäänkärkeä. Esineet oli haudattu maahan noin 800 eaa., ehkä rituaalitarkoituksessa.
Veksøn kypärät (Tanska, noin 800–1000 eaa.)
Kaksi sarvikypärää on todennäköisesti valmistettu Etelä-Euroopassa. Tämä tunnettu pronssikauden löytö on saattanut myötävaikuttaa laajalle levinneeseen mutta virheelliseen käsitykseen, jonka mukaan viikingit käyttivät sarvikypäriä.
Pronssisepät keksivät miekan
Euroopan pronssikauden alussa aseet olivat vielä pitkälti kivikauden aseiden kaltaisia.
Sotilaat ampuivat vihollista kaukaa nuolilla, ja lähitaisteluissa käytettiin keihäitä, veitsiä ja nuijia.
Lisäksi oli niin sanottuja tikarikirveitä. Tikarikirves oli lyöntiase, jossa varren päähän oli kiinnitetty tikarimainen terä kirveenterän tapaan.
Pronssikaudella oli myös runsaasti tavallisia kirveitä, mutta tutkijoiden arvion mukaan niitä käytettiin ensisijaisesti esimerkiksi puiden kaatoon ja vain poikkeustapauksissa aseina.
Englannista Thamesista löydetty pronssikautinen kilpi ajalta 1200–900 eaa.
Tikarit olivat varhaisimpia pronssista valmistettuja aseita.
Kyprokselta on löydetty noin 15 senttiä pitkä pronssitikari noin ajalta 2500 eaa.
Seuraavina vuosisatoina pronssista valmistettuja tikarikirveitä ilmestyi muuallekin Eurooppaan, ja noin 1800 eaa. tulivat ensimmäiset pronssiset keihäänkärjet.
Muut metallit eivät kuitenkaan hävinneet uuden metalliseoksen myötä, ja etenkin nuolenkärkiä valmistettiin pitkään edelleen piikivestä.
Pronssikauden kilvet valmistettiin yleensä puusta ja nahasta.
Vasta aikakauden loppupuolella pronssisepät pystyivät valmistamaan niin ohutta pronssia, että siitä voitiin tehdä kilpeen suojaava pintakerros.
Kaksi pronssimiekkaa Tanskasta Rørbystä (noin 1600 eaa.) Toinen on niin sanottu umpikahvamiekka, toinen harvinaisempi niin sanottu kippuramiekka.
Miekka on pronssikauden merkittävin keksintö.
Ensimmäiset pronssimiekat saapuivat Eurooppaan noin 1700–1600 eaa.
Vaikka sotureilla oli nyt käytössään kevyt ja tehokas lähitaisteluase, varsinaisia miekkataisteluita käytiin vasta rautakaudella.
Pronssimiekoilla tehdyt kokeet ovat nimittäin osoittaneet, että ne ovat liian pehmeitä kestääkseen toistuvat kahden terän yhteenkolahdukset.
Tollensen taistelu
Tollensen taistelu käytiin näillä paikoilla joen rannalla Tollensen laaksossa Mecklenburg-Vorpommernissa.
Kaksi armeijaa otti yhteen Tollensen laaksossa nykyisessä Saksassa noin 1250 eaa.
Tutkijoiden mukaan noin 4 000 sotilasta osallistui taisteluun, jota pidetään yhtenä pronssikauden suurimmista.
Arkeologit ovat tähän mennessä kaivaneet esiin 140:n vaikeasti haavoittuneen miehen jäännökset ja löytäneet useita aseita, muun muassa kaksi puunuijaa sekä piistä ja pronssista valmistettuja nuolenkärkiä.
Yhden teorian mukaan tehokkailla pronssiaseilla varustautunut armeija voitti vanhanaikaisilla kivikauden aseilla varustetun armeijan Tollensessa ja toi siten pronssikauden alueelle.
Pronssikauden loppu
Itäisellä Välimerellä luhistui useita kulttuureja ajalla 1200–1150 eaa.
Alueen kukoistava kauppa tyrehtyi, suuria kaupunkeja paloi maan tasalle ja kreikkalainen kirjoitusjärjestelmä lineaari-B vaipui unholaan.
Tämä tapahtui samaan aikaan niin sanottujen merikansojen hyökkäysten kanssa. Merikansat olivat arvoituksellisia merirosvoja, jotka mainitaan muun muassa egyptiläisten kirjoituksissa.
Luonnontieteellisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että aluetta koettelivat samoihin aikoihin myös useat maanjäristykset ja jopa noin 300 vuoden kuivuuskausi.
Tässä romahduksessa katosivat muun muassa heettiläiset, mykeneläiset ja Kreetan viimeiset minolaiset.
Mahtavat Egyptin ja Babylonian valtakunnat selvisivät ja nousivat uuteen kukoistukseen katastrofaalisten epäonnen vuosien jälkeen.
Pronssikauden kulttuureja
Egypti (alkaen noin 3100 eaa.)
Niilin varren valtakunta oli kulttuurinen suurvalta koko pronssikauden ajan. Vaikka faraot menettivät ajoittain valtansa vieraille valloille, Egyptin kulttuuri säilyi näyttävine pyramideineen, hieroglyfeineen ja loistavine taideaarteineen. Lisäksi egyptiläiset osasivat tehdä olutta, jota he joivat muun muassa uskonnollisissa juhlissa.
Minolaiset (noin 3100–1450 eaa.)
Minolainen kulttuuri sai alkunsa Kreetan saarelta, jonka kuninkaat hallitsivat kauppaa itäisellä Välimerellä. Minolaiset nuorukaiset urheilivat hyppimällä härän selän yli. Minolaisen kulttuurin romahdettua manner-Kreikan mykeneläisistä tuli Euroopan hallitseva kulttuuri.
Heettiläiset (1600–1178 eaa.)
Heettiläisten valtakunta sijaitsi Anatoliassa (Turkin aasialainen osa), ja he saavuttivat menestystä sotatantereilla nopeiden hevosvaunujensa ansiosta. Heettien nuolenpääkirjoitusta sisältävien savitaulujen analyyseissa on selvinnyt, että heetin kieli oli indoeurooppalainen kieli ja kaukaista sukua muun muassa hollannille, skandinaavisille kielille ja ranskalle.
Babylonia (1894–732 eaa.)
Babylonia oli nykyisen Iranin tienoilla Eufrat- ja Tigrisjokien välissä muinoin sijainnut mahtivaltio, jonka pääkaupunki oli Babylon. Babylonialaiset rakensivat suuria temppeleitä jumalilleen, kirjoittivat nuolenpääkirjoituksella savitauluihin ja kävivät sotia kuuluisan Hammurabin (noin 1810-1750 eaa.) kaltaisten mahtavien kuninkaiden johdolla.
Induslaakso (3300–1300 eaa.)
Nykyisen Pakistanin ja Intian alueilla sijainneella valtakunnalla oli oma kirjoitusjärjestelmä ja viemärein varustettuja rakennuksia. Suurimmat kaupungit olivat Harappa ja Mohenjo-daro.
Shang-dynastia (1600–1045 eaa.)
Vanhimmat tunnetut kiinankieliset kirjoitukset kirjoitettiin niin sanottuihin oraakkeliluihin Xia-dynastiaa seuranneen Kiinan toisen dynastian aikana. Oraakkeliluut olivat kilpikonnan vatsakilpiä, joita kuumennettiin, kunnes niihin tuli halkeamia, ja näistä halkeamista ennustettiin tulevaisuutta.
Olympiahistoria: Toiseksi tullut sai pronssia
Kreikkalaisissa Olympian kisoissa voittajat eivät saaneet mitalia vaan heidät kruunattiin oliiviseppeleellä.
Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa Ateenassa vuonna 1896 voittajat saivat oliivipuun oksan ja hopeisen mitalin.
Toiseksi tulleet urheilijat palkittiin laakeriseppeleellä ja kuparisella tai pronssisella mitalilla.
Nykyinen mitalijärjestelmä otettiin käyttöön St. Louisin olympialaisissa vuonna 1904: voittaja sai kultamitalin, toiseksi tullut hopeamitalin ja kolmanneksi tullut pronssimitalin.