Munkki löysi esihistoriallisen superihmisen
Uusien tutkimusten mukaan esihistoriallinen ihmislaji denisovanihminen oli laajemmalle levinnyt kuin on aiemmin oletettu ja pystyi elämään yli 3 000 metrin korkeudessa. Tämän superihmisen dna:ta on edelleen joidenkin nykyihmisten perimässä.
Kun muuan buddhalaismunkki meni vuonna 1980 rukoilemaan luolaan Tiibetin ylängöllä, hän teki sieltä odottamattoman löydön: epätavallisen suuren alaleuan puolikkaan. Hän vei löytönsä luostariinsa, jossa se sai olla 30 vuotta, ennen kuin se lahjoitettiin tutkimuksiin.
Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuuluu muun muassa tanskalaisia ja kiinalaisia, on selvittänyt, että leuankappale on noin 160 000 vuotta vanha ja kuulunut denisovanihmiselle.
Toinen paikka maailmassa
Denisovanihmisen jäännöksiä on tähän asti löydetty vain yhdestä ainoasta luolasta Siperiasta. Ainutlaatuinen löytö Kiinasta viittaa siihen, että kyseistä ihmislajia eli eri puolilla Aasiaa ennen kuin se hävisi noin 50 000 vuotta sitten.
Luola, josta leukaluu löydettiin, on 3 280 metrin korkeudessa. Tutkijoita ihmetyttää, että muinaisihminen on voinut elää siinä korkeudessa. Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että denisovanihmisillä oli geeni, joiden ansiosta he sopeutuivat elämään ohuessa ilmassa karussa ympäristössä.
”Heillä on ollut valmiudet sopeutua korkeisiin olosuhteisiin ja vähähappiseen ilmaan jo pitkään ennen kuin Homo sapiensilla”, tutkija Zhang Dongju kertoi.
Tiibetiläisillä on edelleen denisovan dna:ta
Dna-tutkimuksissa on osoittautunut, että denisovanihmiset ja Homo sapiensit olivat tekemisissä keskenään ja siksi joillakuilla ihmisillä on edelleen denisovanihmisen dna:ta.
Sitä on havaittu etenkin tiibetiläisillä. Muinaisihmisen jättämä perimä voikin siis selittää tiibetiläisten erityiskyvyn tulla toimeen korkeissa ilmanaloissa.