Olivatko ihmiset muinoin primitiivisiä, väkivaltaisia yksilöitä, jotka löivät toisiaan nuijalla päähän järjestyksen pitämiseksi? Vai elivätkö he rauhanomaisesti yhdessä, kunnes ajatukset valtioista ja omistusoikeudesta muuttivat heidät väkivaltaisiksi?
Antropologit ovat kiistelleet tästä kysymyksestä vuosikymmeniä. Nyt eräs tutkijaryhmä perehtyi asiaan, ja vastaus on paljon vivahteikkaampi kuin aiemmin on luultu.
Tutkijoiden menetelmä perustuu 3 500 ihmisen luurankojen tutkimiseen. He asuivat nykypäivän Turkissa, Iranissa, Irakissa, Syyriassa, Libanonissa ja Israelissa 12 000–400 eaa. välisenä aikana.
Tuloksena oli se, että todisteita väkivallasta – erityisesti päävammoina – esiintyi useimmiten ajanjaksoina, joille oli ominaista poliittinen mullistus, heikot valtiot tai ilmastonmuutoksen kaltaiset dramaattiset muutokset fyysisessä ympäristössä.
Vahvat valtiot vähensivät väkivaltaa
Väkivalta oli yleisintä 6500–5300 vuotta sitten kalsoliittisena aikana, joka on kivikauden ja pronssikauden välinen ajanjakso.
Tuolloin väestö kasvoi nopeasti, hajanaiset asutukset muuttuivat valtioiksi ja metalli korvasi puun sekä kiven aseiden valmistusmateriaalina. Arkeologien mukaan tällainen kehitys lisäsi väkivaltaa.
Tutkimuksen mukaan väkivalta väheni pronssikaudella, kun valtioista tuli tarpeeksi vahvoja tukahduttaakseen vihamielisyydet.
Rauhanomaiset suhteet kestivät kuitenkin vain rautakaudelle asti. Tuolloin Assyrian valtakunta haastoi valtatasapainon, ja saataville tuli vahvoja ja kestäviä aseita. Tutkijoiden mukaan 300 vuotta kestänyt kuivuus lisäsi entisestään väkivaltaa.
Ilmastonmuutoksen ja poliittisten levottomuuksien aikakaudella on tärkeää ottaa opiksi tutkimuksesta ja ymmärtää sekä syitä, jotka lisäävät väkivaltaa, että olosuhteita, jotka voivat lieventää vihamielisyyksiä, sanoi tutkimuksen toinen kirjoittaja Giacomo Benati Scientific American -lehden mukaan.
“Meillä on nyt paljon paremmat edellytykset ymmärtää sekä väkivallan vähentymistä että lisääntymistä", hän lisäsi lopuksi.