Arkæolog udgraver skelet.

Miten arkeologisia löytöjä ajoitetaan?

Arkeologien kuukausia tai jopa vuosia kestänyt kaivutyö huipentuu työn vaikeimpaan osaan: löytöjen ajoittamiseen.

Arkeologien kuukausia tai jopa vuosia kestänyt kaivutyö huipentuu työn vaikeimpaan osaan: löytöjen ajoittamiseen.

Nataliya Shestakova

Arkeologisten löytöjen ajoittamiseen voi käyttää useita erilaisia menetelmiä.

Vanhin on niin sanottu suhteellinen ajoitus, jossa löydön ikää arvioidaan yleisellä, hieman epätarkalla tasolla. Sitä käytettäessä uusia löytöjä voidaan esimerkiksi verrata aiempiin löytöihin, joiden ikä on jo määritetty.

Toinen perinteinen tapa on tutkia maakerroksia, joista löydöt ovat peräisin. Yleensä vanhimmat esineet löytyvät alimmista kerroksista, joten tutkijat voivat ajoittaa samalta paikalta tehtyjä löytöjä suhteessa toisiinsa. Tätä tapaa käytettiin esimerkiksi antiikin Troijan ajoittamisessa.

Tutkijoilla on käytettävissään useita erilaisia tapoja ajoittaa arkeologisia löytöjä. Yleisimpiä ovat muun muassa hiili-14-, vuosirengas- ja stratigrafiamenetelmät.

Dodezeerol
© Google Cultural Institute

Radiohiiliajoitus

Eläviin olioihin kulkeutuu ympäristöstä hiili-14:ää. Löydön hiili-14-pitoisuuden mittaamalla voi selvittää, koska eliö on kuollut.

Google Cultural Institute

Doorsnede van boomstam met jaarringen
© Shutterstock

Vuosirenkaat

Puun iän voi määrittää analysoimalla sen vuosirenkaita. Puuhun kasvaa joka vuosi uusi rengas, jonka paksuus riippuu muun muassa vuoden säätiloista.

Shutterstock

Archeologische opgraving met bodemlagen
© Mario Modesto Mata

Stratigrafia

Maaperän kerrostumien analysointi auttaa tutkijoita arvioimaan arkeologisissa kaivauksissa eri kerroksista löytyneiden esineiden ikää.

Mario Modesto Mata

Atomit paljastavat kuolinhetken

Luonnontieteet auttavat arkeologeja ajoittamaan löydöt tarkemmin.

Orgaanisia löytöjä, kuten luurankoja, voidaan ajoittaa niin sanotulla radiohiiliajoituksella. Kaikkiin eliöihin kulkeutuu niiden eläessä ympäristöstä hiili-14:ää, mutta se alkaa hajota heti eliön kuollessa. Siksi tutkijat voivat päätellä eliön kuolinajan mittaamalla sen jäännösten sisältämän hiili-14:n määrän.

Jos löytö on puuta, tutkijat voivat tarkastella sen vuosirenkaiden leveyksiä ja päätellä niiden perusteella, koska puu on kaadettu. Joskus löydöt voidaan ajoittaa jopa puolen vuoden tarkkuudella ja selvittää, missä puu on kasvanut.