Arkeologisten löytöjen ajoittamiseen voi käyttää useita erilaisia menetelmiä.
Vanhin on niin sanottu suhteellinen ajoitus, jossa löydön ikää arvioidaan yleisellä, hieman epätarkalla tasolla. Sitä käytettäessä uusia löytöjä voidaan esimerkiksi verrata aiempiin löytöihin, joiden ikä on jo määritetty.
Toinen perinteinen tapa on tutkia maakerroksia, joista löydöt ovat peräisin. Yleensä vanhimmat esineet löytyvät alimmista kerroksista, joten tutkijat voivat ajoittaa samalta paikalta tehtyjä löytöjä suhteessa toisiinsa. Tätä tapaa käytettiin esimerkiksi antiikin Troijan ajoittamisessa.