Kun arkeologit kaivavat muinaisia patsaita maasta, veistoksilta puuttuu usein pää.
Monissa tapauksissa pää - ja mahdollisesti muutkin raajat - ovat murtuneet, koska ne työntyvät ulos vartalosta ja ovat alttiimpia murtumaan patsaiden kaatuessa.
Toisinaan taas vallanpitäjiä horjuttamaan pyrkineet kapinalliset tai maahan tunkeutuvat armeijat, ovat "mestanneet" mahtimiesten patsaat tahallaan heitä pilkatakseen.
"Pää on hyvin voimakas, ja pään vahingoittamista pidettiin hyvin tehokkaana tapana vahingoittaa valtaa, olipa kyseessä sitten hallitsija, jumala tai vain kuollut siviili", sanoo New Yorkin kaupungin yliopiston antiikin taiteen professori Rachel Kousser
Päättömiä patsaita on esillä eri puolilla maailmaa lukuisissa museoissa, kuvassa Kööpenhaminan Glyptotekissa.
Patsaita käytettiin uudelleen
Kolmas syy puuttuviin päihin on, että veistosten osat tehtiin yksinkertaisesti irrallisina, jotta patsaita voitiin käyttää uudelleen.
Erityisesti roomalaiset tekivät usein ihannoituja vakiovartaloita, joiden päät voitiin korvata - esimerkiksi kun uusi keisari tuli valtaan tai suosittu hahmo menetti yhtäkkiä suosionsa.
Näissä tapauksissa olemassa olevien patsaiden päät yksinkertaisesti korvattiin uudella päällä sen sijaan, että olisi tehty kokonaan uusia patsaita.
Vastaavasti myös kädet voitiin vaihtaa, jotta patsaat pystyivät tarvittaessa pitelemään eri esineitä tai osoittamaan eri suuntiin.