Vuonna 1912 brittiläinen amatööriarkeologi Charles Dawson teki löydön, joka ravisteli tiedemaailmaa.
Hän väitti löytäneenä eteläenglantilaisesta sorakuopasta luita, jotka edustivat puuttuvaa rengasta ihmisen ja apinan välillä.
Tämän niin sanotun piltdowninihmisen fossiili käsitti järeäleukaisen kallon, joka oli Dawsonin mukaan 500 000 vuotta vanha.
”Piltdowninihmisen” kallo oli koottu useiden lajien luista.
Kallon yläosa
oli peräisin keskiajalla eläneeltä ihmiseltä.
Leukaluu
oli orangilta, ja siihen oli istutettu simpanssin hampaat.
Vuosikymmeniä löytöä pidettiin äärimmäisen arvokkaana, kunnes vuonna 1953 uusi ajoitusmenetelmä paljasti, että luut olivat mitä todennäköisimmin peräisin keskiajalta eivätkä siten voineet millään kuulua varhaiselle ihmislajille.
Lisäksi analyyseissa selvisi, että kallo oli koottu ihmisen ja kahden eri apinalajin, orangin ja simpanssin, luista.
Hampaita oli viilattu, jotta ne muistuttaisivat ihmisen hampaita.
Väärennöksen tekijää ei koskaan saatu selville, ja epäiltyjä oli useita.
Vuonna 2016 tehty tutkimus osoitti Dawsonin itsensä varmimmaksi syylliseksi.