Archaeological Institute of Kashihara
Demonimiekka

Mikä on demonimiekka?

Japanilaisarkeologit löysivät hautakummun kaivauksissa harvinaisen, lähes 2,5 metriä pitkän miekan, jota ei ollut tarkoitettu kuolevaista vihollista vastaan.

Japanilaiset arkeologit löysivät 300-luvun hautakummun kaivauksissa Osakan itäpuolella joulukuussa jotakin ”ennennäkemätöntä ja jännittävää”: keskelle hautakumpua syvälle paksuun savikerrokseen oli haudattu niin sanottu demonimiekka.

2,37 pitkä miekka on suurin Itä-Aasiasta löydetty, ja tutkijoiden mukaan se onkin liian suuri käytettäväksi taistelussa – ainakin tässä maailmassa. Miekka, jossa on käärmemäisesti aaltoileva terä, onkin todennäköisesti ollut rituaalinen, ja sen tehtävä on ollut suojella vainajaa kuoleman jälkeen.

Japanilaisen uskomuksen mukaan oni (demonit) ja yurei (kummitukset) yrittävät siepata vainajan sielun matkalla tuonpuoleiseen, ja demonimiekalla vainaja saattoi puolustautua pimeyden voimia vastaan.

Miekan lisäksi löytyi pronssipeili, jonka tarkoitus oli ilmeisesti myös karkottaa pahat henget.

Japanilainen pronssipeili

Pronssipeili on kilven muotoinen ja suurin Japanista koskaan löydetty.

© Archaeological Institute of Kashihara

Vainaja oli merkittävä henkilö

Miekka löytyi niin sanotusta kofunista eli japanilaisesta hautakummusta. Merkittävimmät henkilöt haudattiin niistä suurimpiin Japanissa 200–500-luvuilla.

Kofun, josta demonimiekka löydettiin, on halkaisijaltaan 109 metriä, ja siihen on todennäköisesti haudattu joku Japanin poliittisen eliitin jäsen. Koska demonimiekan valmistaminen oli hyvin kallista, vainajan on täytynyt olla vaikutusvaltainen ja vauras. Yhden teorian mukaan hän oli paikallishallitsija, jolla oli läheiset suhteet keisariin.

Hautakummulla on tehty kaivauksia vuodesta 2018 lähtien, ja siitä on löydetty aiemmin muun muassa viisi metriä pitkä arkku, jonka tutkimusten toivotaan kertovan enemmän demonimiekan omistajasta.

Demonimiekka

2,37 metriä pitkä miekka on edelleen saven peitossa, ja se kunnostetaan ennen kuin se asetetaan näytteille.

© Archaeological Institute of Kashihara