Science Source Import RM / Imageselect

Mayojen sotavangit paloiteltiin ja uhrattiin

Mayakaupunki Uxulista löydetyn joukkohaudan luiden tutkimusten perusteella uhrit olivat kotoisin kaukaa ja kärsineet julman lopun.

Saksalaiset arkeologit tekivät vuonna 2013 järkyttävän löydön Meksikosta Uxulin mayakaupungista: kaivosta löytyi ainakin 20 ihmisen luita. Uhrit oli paloiteltu ja heitetty kaivoon noin 1 400 vuotta sitten.

Tutkijat ovat selvittäneet, keitä uhrit olivat. 13 uhrin hampaiden strontiumanalyysit osoittivat, että useimmat uhreista olivat varttuneet vähintään 150 kilometrin päässä mayojen valtakunnan eteläisillä alangoilla, jossa nykyään sijaitsee Guatemala.

”Ainakin yksi aikuinen ja pikkulapsi olivat kuitenkin Uxulista”, kertoi arkeologi Nicolaus Seefeld Bonnin yliopistosta.

Seefeldin mukaan vaikuttaa siltä, että valtaosa uhreista oli sotavankeja.

Löytö on läpimurto, sillä tutkijat ovat aiemmin löytäneet vain vähän fyysisiä todisteita mayojen ihmisuhrauksista, vaikka niitä on kuvattu mayojen reliefeissä ja maalauksissa.

Uhrit paloiteltiin järjestelmällisesti

Tutkimuksissa selvisi, että kaivossa oli vähintään 14 miehen ja yhden naisen lisäksi useita teini-ikäisiä sekä vasta noin 18 kuukauden ikäinen lapsi.

Kahdeksan uhreista oli korkea-arvoisia henkilöitä, sillä heidän hampaansa oli koristeltu jadella ja kaiverroksilla.

Luissa olleet iskujen ja viiltojen jäljet osoittavat, että uhrit surmattiin ja heidän päänsä leikattiin irti, minkä jälkeen heidät paloiteltiin järjestelmällisesti.

Joukkohauta löytyi vuonna 2013 mayakaupunki Uxulin kaivauksissa. Ainakin 20 ihmisen luurangon osia oli kaivon pohjalla, ja ne oli peitetty suurilla kivillä.

Nicolaus Seefeld

Arkeologi Nicolaus Seefeld ryhtyi tutkimaan ja analysoimaan luita. Strontiumanalyysien perusteella useimmat uhreista olivat eläneet ainakin 150 kilometrin päässä löytöpaikasta.

Nicolaus Seefeld

Tutkijat löysivät kahdeksan uhrin hampaista koristuksia, kuten kaiverroksia, jotka oli täytetty mustalla värillä niiden korostamiseksi. Hammaskoristeet viittaavat siihen, että uhrit olivat yhteisössään korkeassa asemassa.

Nicolaus Seefeld

Kaikissa luissa oli paloittelun jälkiä. Viiltojäljet (punaiset viivat) ja murtumat (siniset viivat) kallossa viittaavat siihen, että uhrin päänahka irrotettiin ennen kuin osa kallosta hakattiin irti tarkasti suunnatuilla iskuilla.

Nicolaus Seefeld

Luiden viiltojäljet kertovat, että iho, lihakset ja jänteet poistettiin huolellisesti, ennen kuin uhrit heitettiin kaivoon.

Nicolaus Seefeld

Joissakin luissa on merkkejä siitä, että osia ruumiista kuumennettiin nuotion päällä, jotta iho ja lihakset oli helpompi poistaa.

Nicolaus Seefeld

Mayat halusivat osoittaa valtaansa

Joissakin luissa on palamisen jälkiä – tulella kuumentamalla on ehkä yritetty helpottaa ihon ja lihasten irrottamista.

Ihmishampaiden jälkiä ei löydetty yhdestäkään luusta, joten kyseessä ei ollut ihmissyönti.

Paloittelun jälkeen kunkin uhrin ruumiin kappaleet heitettiin kaivoon mahdollisimman kauas toisistaan.

”Se on selvä osoitus siitä, että yksilön ruumiinosien välinen yhteys haluttiin rikkoa”, kertoi Seefeld, joka uskoo, että uhrien runtelu oli mayojen tapa osoittaa mahtiaan.