Egyptiin Gizan pyramidien juurelle on parhaillaan valmistumassa maailman suurin arkeologinen museo. Sen satatuhatta esinettä vievät yleisön muinaisen Egyptin loiston keskelle.
81 000 neliömetriä laaja Suuri egyptiläinen museo, GEM (Great Egyptian Museum), avaa ovensa vuoden 2022 lopulla, mutta jos et malta odottaa niin pitkään, pääset tutustumaan muutamiin sen ainutlaatuisista aarteista ja niiden matkasta museoon täällä.
1. Aurinkolaiva
Aurinkolaiva asetettiin esille omaan museoonsa vuonna 1982, mutta Suuressa egyptiläisessä museossa sille on enemmän tilaa.
Hauras aurinkolaiva erikoiskäsittelyssä
Aurinkolaivat haudattiin faraon kanssa, jotta tämän sielu pystyi purjehtimaan tuonpuoleiseen auringonjumala Ran kanssa. Farao Khufun eli Kheopsin aurinkolaivassa on kuitenkin merkkejä käytöstä vedessä, joten sen tarkoitusta ei tiedetä varmasti.
Yksi asia on varma: Laiva löi arkeologit ällikällä, kun se löytyi vuonna 1954. Se oli tuolloin purettuna 1 272 osaan. Kun osat saatiin usean vuoden työn jälkeen koottua, tutkijoilla oli käsissään 43,4 metriä pitkä ja 5,9 metriä leveä setripuinen alus, joka oli suurin koskaan löydetty puuesine muinaisesta Egyptistä.
Setri on puulajina herkkä lämpötilan vaihteluille ja ilmankosteudelle, jotka voivat saada puun laajenemaan ja lahoamaan.
Vuonna 2009 kaivauspaikan lähelle rakennettiin laboratorio, missä jokainen puuosa puhdistettiin ja konservoitiin huolellisesti ennen kuin osat koottiin yhteen. Pian tulosta päästään ihastelemaan GEMissä.
Näin aurinkolaiva matkasi museoon
2. Tutankhamenin hauta
3. Ikuista rakkautta
Meryre oli Aton-kultin ylipappi. Farao Akhenaten teki kultista valtionuskonnon noin vuonna 1378 eaa. Faraon poika, Tutankhamen, palvoi taas perinteisiä egyptiläisiä jumalia.
Rakkausliitto ikuistui kalkkikiveen
Meryrea ja hänen vaimoaan Iniuiaa esittävä kalkkikivipatsas on vaivaiset 85 senttimetriä korkea ja kalpenee muiden Suuren egyptiläisen museon patsaiden rinnalla.
Patsas oli silti aikoinaan sensaatio, sillä vaikka muinaiset egyptiläiset rakensivat taitavasti näyttäviä muistomerkkejä hallitsijoidensa kunniaksi, yksityishenkilöiden muistoksi tehdyt patsaat olivat harvinaisia. Kirjuri, neuvonantaja ja ylipappi Meryre teetti kuitenkin itsestään ja vaimostaan patsaan, jossa vaimo on asettanut kätensä hellästi miehensä ympärille.
Pariskunta on kuvattu paljon yksityiskohtaisemmin kuin oli tapana 18. dynastian aikana (1550–1307 eaa.). Tämä näkyy hyvin etenkin Iniuian epäsymmetrisestä palmikkokampauksesta ja Meryren pliseeratusta vaatteesta.
Tästä syystä Sakkarasta Kairon eteläpuolelta vuonna 2001 löydettyä patsasta voidaan pitää ainutlaatuisena. Se pantiin heti esille Kairon egyptiläiseen museoon, mistä se siirrettiin vuonna 2020 Suureen egyptiläiseen museoon.
4. Sotavaunut
Monet Tutankhamenin vaunuista oli päällystetty kullalla.
Tutankhamenilla oli loistokärryt
Muinaisen Egyptin epätasaiset ja hiekkaiset tiet eivät haitanneet Tutankhamenin menoa. Vaikka hänen vaununsa saavuttivat jopa 40 kilometrin tuntinopeuden, matka kuoppaisessakin maastossa sujui miellyttävästi. 18. dynastian aikana egyptiläisten tekninen taituruus saavutti nimittäin sellaisen tason, että tuon ajan hevoskärryjäkin voidaan hyvin verrata nykyajan luksusautoihin.
Tutankhamenin haudasta löydettiin peräti kuudet hevoskärryt: yhdet sotavaunut, kahdet seremoniavaunut ja kolmet metsästysvaunut.
Epätasaisen alustan aiheuttamia tärähdyksiä vaimensivat etenkin pyörät, joiden puiset reunat olivat joustavat. Lisäksi akselin napa oli voideltu eläimen rasvalla, jotta pyörät pyörisivät kitkatta.
Tutankhamenin hevoskärryt ovat olleet esillä Egyptin eri museoissa. Suuressa egyptiläisessä museossa ne ovat samassa paikassa ensi kertaa sen jälkeen, kun faraon hauta avattiin lähes sata vuotta sitten.
5. Ramesses II:n patsas
Ramesses II:n 11-metrinen patsas oli ensimmäinen Suureen egyptiläiseen museoon tuotu esine.
Faraon jättipatsas kulki pitkän matkan
Ramesses II hallitsi Egyptiä 66 vuotta, kunnes kuoli vuonna 1224 eaa. Farao sai lisänimen ”Suuri”, ja suuri on myös hänen yksitoista metriä korkea ja 83 tonnia painava patsaansa, joka koristaa Suuren egyptiläisen museon sisääntuloaulaa. Patsas on niin suuri, että se siirrettiin museoon kahdella erikoisvalmisteisella ajoneuvolla vuonna 2018 ennen sisääntuloaulan katon rakentamista.
Patsaan matka museoon on ollut pitkä. Se tehtiin 3 200 vuotta sitten Assuanissa sijaitsevalla louhoksella ja tuotiin Egyptin vanhan valtakunnan pääkaupunkiin Memfikseen, missä se todennäköisesti seisoi Ptah-jumalalle omistetun temppelin edessä. Vuonna 1820 patsas löydettiin kuuteen osaan hajonneena, ja vasta vuonna 1954 palat onnistuttiin yhdistämään rautatangoilla.
Yli 50 vuoden ajan Ramesses II:n patsas nökötti Kairon päärautatieaseman edustalla ruuhkaisen liikenteen pakokaasujen seassa, jotka syövyttivät sen graniittia. Patsas siirrettiin Gizan egyptiläiseen museoon vuonna 2006 ja kuljetettiin myöhemmin poliisisaattueessa nykyiseen paikkaansa GEMiin.
6. Obeliski ilmassa
Suureen egyptiläiseen museoon on tuotu obeliskeja kaikkialta Egyptistä.
Obeliski leijuu ilmassa
Uuden museon sisäänkäynti tarjoaa ainutlaatuisen näyn. Siellä vieraat pääsevät hämmästelemään ylös nostettua obeliskia, jonka pohjan salainen teksti on nyt näkyvissä. Obeliski on valmistettu Ramesses II:n aikana, ja se löydettiin San el-Hagarista Pohjois-Egyptistä, minne farao rakennutti temppeleitä ja pystytti obeliskeja.
Obeliski painaa 110 tonnia ja on 16 metriä korkea. Sitä tulee kannattelemaan neljä pylvästä, jotka suojelevat sitä esimerkiksi Kairon metron aiheuttamalta tärinältä.
Obeliskin pohjassa on ollut yli 3 500 vuoden ajan piilossa Ramesses II:n kartussi – soikea hieroglyfejä sisältävä kehä eli faraon merkki. Nyt se tulee yleisön nähtäville, kun obeliski nostetetaan neljän pylvään ja läpinäkyvän levyn avulla irti maasta niin, että sen ali voidaan kulkea.
Ennen kuin obeliski pääsee paikalleen, se vaatii kuitenkin puhdistusta ja huoltoa. Projektinjohtaja Atef Moftahin mukaan se symboloi ”Egyptin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta”.
7. Kolmoispatsaat
Mykerinoksen patsas on tehty grauvakka-hiekkakivestä, jonka egyptiläiset yhdistivät Osirikseen eli jälleensyntymisen jumalaan.
Kolmoispatsas korosti faraon statusta
Farao Mykerinos eli Menkaura, joka hallitsi Egyptiä neljännen dynastian aikana (2558–2449 eaa.), koki kovia kuolemansakin jälkeen. Hänen hautamuistomerkkinsä, joka on pienin Gizan pyramideista, ryöstettiin useita kertoja ja yritettiin myös tuhota. Hänen sarkofaginsa taas lepää merenpohjassa, koska sitä Lontooseen vuonna 1830 kuljettanut alus upposi.
Vuonna 1907 faraon muisto kirkastui hieman, kun hänen hautansa läheltä löydettiin hänelle omistettu temppeli. Temppelistä kaivettiin esiin muun muassa neljä ehjää triadia eli kolmea hahmoa esittävää patsasta, jotka oli tehty tummasta hiekkakivestä. Patsaat ovat 92,5 senttimetriä korkeita ja esittävät Mykerinosta ja joko hänen kahta vaimoaan tai Egyptin nomoksia eli läänejä symboloivia jumalattaria.
GEM-museossa voi nähdä näistä patsaista parhaiten säilyneet. Yhdessä niistä Mykerinoksen vierellä seisovat rakkauden jumalatar Hathor ja Egyptin eteläistä 7. nomosta symboloiva Sesheshet.
8. Upeita muumioarkkuja
Egyptistä löytyy yhä koristeellisia ikivanhoja muumioarkkuja.
Muumioarkut koreilevat väreillä
Kun Sakkarasta Kairon eteläpuolelta vuonna 2020 löydettiin 59 muumioarkkua, löytö poiki runsaasti otsikoita lehdissä eri puolilla maailmaa. Arkut olivat sinetöityjä, ja kun egyptiläisarkeologit avasivat ne lehdistötilaisuudessa kameroiden tallentaessa tapahtumaa, niistä löytyi pappien ja kirjureiden muumioituja jäännöksiä 26. dynastian ajalta (672–525 eaa.).
Sekä arkut että hautatekstiilit olivat niin hyvässä kunnossa, että niiden koristekuviot ja hieroglyfit loistivat kirkkaissa sinisen, keltaisen, punaisen ja ruskean sävyissä, vaikka ne oli tehty lähes 2 600 vuotta sitten. Siksi päätettiin hyvin pian, että kaikki muumioarkut laitettaisiin esille GEM-museoon.
”Meillä on sellainen olo, että tämä on vasta alkua”, totesi Egyptin muinaismuistoministeri Khaled El-Enany lehdistötilaisuudessa.
Joitakin kuukausia myöhemmin lähistöltä löydettiinkin vielä sata muumioarkkua. Autiomaan hiekkaa kaivetaan yhä siinä toivossa, että sieltä löytyisi vielä lisää arkkuja, jotka voisivat valottaa muinaisen Egyptin elämää.
9. Huippuluokan konservointia
Konservointikeskus on niin laaja, että sillä on jopa oma voimalaitoksensa ja paloasemansa.
Konservointikeskus muuttaa käsityksiä
GEM ei ole avautuessaan vuonna 2022 vain maailman suurin arkeologinen museo. Yksi ensimmäisistä museoon rakennetuista osista oli konservointikeskus, missä sadat tutkijat ja konservaattorit voivat konservoida, luokitella ja analysoida museon esineitä.
Juuri siellä on muun muassa viime vuosina selvitetty, että Tutankhamenin tikarin terä on taottu meteoriitista ja että hänen vaununsa oli setripuun sijaan tehty muualta Välimeren seudulta tuodusta jalavasta.
”Löydämme täällä aarteet uudelleen”, selitti keskuksen johtaja Al-Tayeb Abbas avajaisissa vuonna 2010.
Keskuksen pinta-ala on 7 000 neliömetriä, ja se käsittää viisi päälaboratoriota, jotka ovat erikoistuneet eri materiaaleihin: kiveen, puuhun, orgaanisiin materiaaleihin, kuten tekstiileihin, nahkaan ja papyrukseen, epäorgaanisiin materiaaleihin, kuten saveen, lasiin ja metalliin, sekä ihmisen jäännöksiin, esimerkiksi muumioihin.
Yksi keskuksen päätehtävistä on selvittää, miten Tutankhamen kuoli.
