Lehden uutinen paljasti: Arkeologit löysivät unohdetun kivikautisen nekropolin

Skottiarkeologi oli kiireinen tutkimustyössään, kun hän törmäsi vuoden 1896 lehtijuttuun pojasta, joka oli löytänyt salaperäisiä luurankoja. Se johdatti miehen yhteen hänen uransa tärkeimmistä löydöistä.

Holm, Orkney, kivikautinen hauta

Tutkijat uskovat, että hautaamisen lisäksi kammioita käytettiin kivikaudella myös rituaaleihin.

© National Museums Scotland

Skotlantilainen arkeologi Hugo Anderson-Whymark oli kiireinen muiden töiden parissa, kun hän törmäsi sanomalehden uutiseen vuodelta 1896.

Sanomalehti kertoi, että poika oli löytänyt Holmin seurakunnasta Orkneysaarilta osan kivipaadesta ja kahdeksan luurankoa. Tämä herätti heti Anderson-Whymarkin uteliaisuuden, sillä hän ei ollut koskaan kuullut tästä löydöstä, joka kuulosti hyvin erityiseltä.

Artikkelissa oli niukasti tietoa, eikä siitä käynyt ilmi löytöjen oletettu ikä tai muita yksityiskohtia, mutta arkeologi päätti kuitenkin tutkia asiaa tarkemmin.

Anderson-Whymark löysi paikan pian Lancashiren yliopiston opiskelijoiden, paikallisten vapaaehtoisten ja lehtiuutisen niukkojen tietojen avulla.

Hän ei joutunut pettymään.

Näkyviin tuli valtava hauta heti, kun arkeologit olivat poistaneet ylimmät maakerrokset.

Haudan halkaisija oli peräti 15 metriä.

Seitsemän metriä pitkä käytävä johti rakennukseen, joka koostui suorakulmaisesta kivikammiosta ja kuudesta sivuhuoneesta.

Sivuhuoneista arkeologit löysivät 14 miesten, naisten ja lasten luurankoa.

Kaksi vainajista makasi syleilyä muistuttavassa asennossa.

Skara Brae, Orkney, kivikausi

Orkneysaarilla on runsaasti kivikautisia muistomerkkejä. Tässä ovat talon sisätilat pääsaari Mainladin Skara Braen kylässä.

© S. Marshall

Hautakumpu hallitsi maisemaa

Arkeologit ajoittivat haudan noin vuoteen 3 000 eaa.

Tutkimukset paljastivat myös, että maanalaisten kammioiden lisäksi hautaan kuului myös maanpäällinen kivirakennelma.

Lähteet osoittavat, että yläosa tasoitettiin 1700- ja 1800-luvuilla ja kivet käytettiin paikalliseen rakennukseen, joka myöhemmin purettiin.

Kun kivet poistettiin, hautapaikka katosi unholaan, kunnes arkeologit löysivät sen uudelleen.

"Se on todellinen arkkitehtoninen saavutus. Alkuperäisen rakenteen on täytynyt näyttää maisemassa valtavan suurelta , ja maanpäällinen kivityö on vaikuttavaa", Anderson-Whymark sanoi brittiläiselle sanomalehdelle The Guardian.

Hän tekee kollegoineen pian luurangoista DNA-analyysit selvittääkseen, olivatko vainajat sukua toisilleen. Perimää verrataan myös samalta aikakaudelta peräisin olevien Orkneysaarten hautojen löytöihin.