Lävistys kulutti esihistoriallisen miehen hampaita
Esihistoriallisen miehen hampaan oudot kulumat viittaavat siihen, että kasvolävistyksiä käytettiin jo 12 000 vuotta sitten.
12 000 vuotta vanhan luurangon alaleuan etuhampaat sekä poskihampaat olivat kuluneet merkittävästi.
Tutkijat ovat löytäneet tähän asti varhaisimman todisteen kasvolävistyksistä Afrikasta nuorelta mieheltä, joka eli noin 12 000 vuotta sitten.
Havainnon teki antropologi John Willman Portugalin Coimbran yliopistosta tutkiessaan luurangon hampaiden omituisia vaurioita.
Esihistoriallisen miehen luuranko löydettiin Tansanian kuuluisasta Olduvain rotkosta vuonna 1913, ja se sai nimen Olduvain hominidi 1, lyhennettynä OH1. Kun luurankoa tutkittiin, sen neljässä alaleuan hampaassa huomattiin silmiinpistäviä kulumia.
Vastaavat nykyaikaisia kulumia
Tutkijat tulivat tuolloin siihen tulokseen, että kulumat johtuivat karkeiden kasvien pureskelusta.
Kun John Willman nyttemmin tutki jälkiä uudelleen, hän huomasi, että ne vastasivat paremmin sen kaltaisia kulumia, joita nykyään näkee esimerkiksi huulilävistysten seurauksena.
Kulumia syntyy, kun lävistyskorun taustaosa hankaa vuosikausia jatkuvasti hampaita vasten. Willmanin mukaan esihistoriallisen miehen lävistyskoru on todennäköisesti ollut puuta.
Lävistyksiä myös poskissa
Willman arvioi hampaiden vaurioiden perusteella, että koru on ollut hieman yli 2 senttiä leveä. Poskihampaiden kulumat viittaavat siihen, että miehellä oli lävistyksiä myös molemmissa poskissa.
Tutkijoiden mukaan esihistoriallisella miehellä oli todennäköisesti lävistyksiä sekä alahuulessa että poskissa.
Kasvolävistys on vanhin Afrikasta löydetty. Willmanin mukaan esihistorialliseen aikaan lävistykset olivat – kuten nykyäänkin – tapa ilmaista henkilökohtaista tai ryhmäidentiteettiä.
Hän toivoo, että havainto vie esihistoriallisen ajan kehon koristelun ja sosiaalisen identiteetin tutkimusta jälleen askelen eteenpäin.