Helmikuun 7. päivänä vuonna 1947 Muhammad-niminen paimen oli vartioimassa vuohiaan Länsirannalla, kun yksi eläimistä hävisi yhteen Kuolleenmeren rannan lukuisista luolista. Etsiessään vuohta Muhammad heitti kiven luolaan.
Poika odotti kiven säikäyttävän vuohen niin, että tämä kiljaisisi, mutta hän kuulikin jonkin menevän rikki. Kun Muhammad oli kerännyt rohkeutta ja astunut luolan pimeyteen, hän näki rikkoutuneen ruukun ja pölyisiä kirjoituskääröjä.
Tuona helmikuisena päivänä vuonna 1947 Muhammad ei vielä tiennyt tehneensä yhden vuosisadan suurimmista arkeologisista löydöistä. Vuohijahti oli johdattanut hänet Kuolleenmeren kääröjen luo. Kääröt ajoitettiin myöhemmin vuosille 250-90 eaa., ja ne sisältävät juutalaisia lakitekstejä ja osia Vanhasta testamentista.