Helmikuun 7. päivänä vuonna 1947 Muhammad-niminen paimen oli vartioimassa vuohiaan Länsirannalla, kun yksi eläimistä hävisi yhteen Kuolleenmeren rannan lukuisista luolista. Etsiessään vuohta Muhammad heitti kiven luolaan.
Poika odotti kiven säikäyttävän vuohen niin, että tämä kiljaisisi, mutta hän kuulikin jonkin menevän rikki. Kun Muhammad oli kerännyt rohkeutta ja astunut luolan pimeyteen, hän näki rikkoutuneen ruukun ja pölyisiä kirjoituskääröjä.
Tuona helmikuisena päivänä vuonna 1947 Muhammad ei vielä tiennyt tehneensä yhden vuosisadan suurimmista arkeologisista löydöistä. Vuohijahti oli johdattanut hänet Kuolleenmeren kääröjen luo. Kääröt ajoitettiin myöhemmin vuosille 250-90 eaa., ja ne sisältävät juutalaisia lakitekstejä ja osia Vanhasta testamentista.
Kuolleenmeren kääröt on kirjoitettu pääosin hepreaksi, ja ne sisältävät mm. lakitekstejä, hymnejä ja kalentereita.
Niukkuutta suosiva lahko kirjoitti kääröt
Seuraavina vuosina arkeologit löysivät luolista vielä noin 900 kirjoituskäärön jäännökset – ja aina siitä asti on kiistelty, kuka kääröt oli kirjoittanut.
Nykyisin useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kääröt valmisti ja piilotti luoliin yksi tuon ajan juutalaisista lahkoista ehkä roomalaisia vastaan käydyn suuren juutalaiskapinan aikoina.
Vahvin ehdokas ovat essealaiset, joita kääröjen löytöalueella tuolloin asui. Teoriaa tukevat tekstiilit, joita kääröjen yhteydestä on löydetty.
Siinä missä useimmat tuon ajan juutalaiset suosivat värikkäitä ja kuviollisia villavaatteita, luolista löydetyt tekstiilit ovat valkaistua pellavaa. Essealaisten tiedetään arvostaneen vaatimattomuutta ja käyttäneen yksinkertaisia vaatteita.