Jerusalemin läheisessä vuoristossa sijaitseva Te’omim-luola on toiminut joskus pyhäkkönä, jossa on pyritty kommunikoimaan kuolleiden kanssa.
Yhteyksien luomisessa on käytetty apuna erilaista rekvisiittaa, kuten ihmisten pääkalloja, öljylamppuja sekä miekkoja ja muita metalliaseita.
Näin ovat päätelleet luolaa tutkineet Israelin Bar-Ilan-yliopiston ja Jerusalemin heprealaisen yliopiston arkeologit ja tutkijat, jotka ovat kertoneet tutkimuksistaan Harvard Theological Review -lehdessä julkaistussa artikkelissa.
Useista onkaloista koostuvaa luolastoa on tutkittu jo vuosia, ja kaivauksissa sieltä on löydetty 100–300-luvuilta peräisin olevia esineitä. Alue kuului tuolloin Rooman valtakuntaan.
Esineiden joukossa on muun muassa yli 120 öljylamppua, jotka oli sijoitettu suurimman onkalon seinillä olleisiin kapeisiin, syviin koloihin. Lamppujen väliin oli asetettu aseita ja pääkalloja.
Lamput olivat löydettäessä niin syvällä koloissaan, että arkeologien oli ongittava ne esiin pitkillä, koukkupäisillä tangoilla.
Luolan seinien raoista löytyi öljylamppuja ja pääkalloja.
”Lamput oli sijoitettu niin syvälle kolojen kätköihin, että niihin oli hankala päästä käsiksi, mikä viittaa siihen, että niiden ensisijainen tarkoitus ei ole ollut tuoda valoa pimeään luolaan”, tutkijat kirjoittavat.
Kuolleet ennustivat tulevaa
Tutkijoiden mukaan vaikuttaakin siltä, että luola on ollut nekyomanteion, portti tuonpuoleiseen – eli paikka, jonne ihmiset ovat kokoontuneet puhumaan kuolleiden kanssa ja saamaan näiden kautta tietoa tulevasta.
Luolassa suoritettuihin rituaaleihin kuului muun muassa seremonia, jossa nuori poika tarkkaili ja tulkitsi öljylamppujen liekkien pimeille seinille muodostavia kuvioita.
Aseiden tarkoituksena oli suojata istunnon osallistujia.
Historiallisten lähteiden mukaan tuohon aikaan uskottiin henkien pelkäävän metallia, ja etenkin pronssin ja raudan uskottiin pelottavan pois ei-toivotut henget.
Vielä vuodelta 1873 peräisin olevissa kuvauksissa kerrotaan, että paikalliset pitivät luolaa pyhänä ja että esimerkiksi luolassa virtaavalla lähdevedellä uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia.
Suurin onkalo on 50 metriä leveä, 70 metriä pitkä ja 11 metriä korkea.