Kalliopiirrokset: Mitä ne tarkoittavat ja kuka niitä teki?

Kalliopiirrokset ovat muinaisia, ihmisten kiveen esimerkiksi hakkaamalla tai kaivertamalla tekemiä kuvia tai kuvioita.

Skandinaviasta on löydetty etenkin pronssikautisia (n. 1700 eaa. – 500 eaa.) kalliopiirroksia, mutta niitä tunnetaan myös kivi- ja rautakaudelta ja eri puolilta maailmaa, esimerkiksi Australiasta, Lähi-idästä ja Pohjois-Amerikasta.

Kalliopiirroksia kutsutaan myös petroglyfeiksi. Sana tulee kreikan kielen sanoista ’petra’ eli kivi ja ’glyphein’ eli kaivertaa.

Kutsuttiinpa kalliopiirroksia sitten millä nimellä tahansa, kyseessä on kautta maailman sama ilmiö: ihmisten kallioihin ja kiviin hakkaamia, raapustamia tai kaivertamia selviä kuvioita ja kuvia.

Altan lähellä Pohjois-Norjassa on suuri ja paljon matkailijoita houkutteleva kalliopiirrosalue, jonka muun muassa peuroja ja veneitä kuvaavat punaiset piirrokset erottuvat selvästi harmaasta kalliopohjasta.

Skandinavian kalliopiirroksille ominainen punainen väri ei kuitenkaan ole alkuperäinen.

Arkeologit ovat korostaneet punaisella maalilla esimerkiksi eroosion ajan mittaan kuluttamia kallioihin ja kiviin kaiverrettuja piirroksia, jotta ne olisivat helpommin havaittavissa.

Tutkijoiden on usein vaikea selvittää, ovatko kalliopiirrokset alkujaan olleet värjättyjä, sillä okran ja rautaoksidien kaltaiset väriaineet ovat harvoin kestäneet vuosisatojen ajan säänvaihteluita paljaalla kalliolla.

Muun muassa Yhdysvalloista tunnetaan esimerkkejä väritetyistä kalliopiirroksista. Skandinaviassa arkeologit lähtevät kuitenkin useimmiten siitä oletuksesta, että kalliopiirroksissa ei ole alun perin käytetty värejä.

Tuoreet kalliopiirrokset ovat muutenkin erottuneet selvästi kivestä, sillä kivi on usein sisältä eri värinen kuin sen monille ulkoisille voimille altistunut pintakerros.

Kalliopiirrokset eivät ole sama asia kuin kalliomaalaukset.

Kalliopiirrokset, joita kutsutaan myös nimellä petroglyfi, on kaiverrettu kiven pintaan, ja esihistorialliseen kalliotaiteeseen myös kuuluvat kalliomaalaukset (petrogrammit) on maalattu kallioon tai kiveen jollain väriaineella.

Toisin kuin kalliopiirrokset, kalliomaalaukset eivät ole kaiverroksia ja ne ovat aina erivärisiä kuin alustansa.

Arkipuheessa nämä toisiaan muistuttavat taidemuodot usein sekoitetaan keskenään.

Suomesta on löydetty paljon kalliomaalauksia, joita kivikauden ihmiset maalasivat kallioihin punamullalla eli punaisella rautapitoisella pigmentillä.

Kalliopiirroksia esiintyy tyypillisesti paikoissa, joissa on paljon avoimia kallioalueita.

Paikoitellen kalliopiirroksia on niin paljon, että ne muodostavat laajoja kalliopiirroskenttiä.

Kalliopiirroksia esiintyy myös muualla kuin kallioissa. Esimerkiksi Tanskasta Pohjois-Sjellannista löydetty niin sanottu Engelstrupin kivi on irtokivi, jossa on kalliopiirrosten kaltaisia piirroksia.

Skandinavian lisäksi Euroopassa tunnetaan kalliopiirroksia etenkin Val Camonican laaksosta Italian Alpeilla, Galiciasta Pohjois-Espanjassa, Skotlannista ja Pohjois-Venäjältä.

Vaikka nämä alueet ovat kaukana toisistaan, niiden kalliopiirrokset eivät eroa toisistaan merkittävästi tyylillisesti, ja tutkijat ovatkin huomauttaneet, että muun muassa Italian ja Espanjan kalliopiirrokset muistuttavat pohjoismaisia.

Yhden teorian mukaan se viittaa siihen, että kaukaistenkin alueiden välillä olisi ollut jo muinoin jonkinlaista kulttuurista vaihtoa.

Norjalainen Peder Alfssøn julkaisi vuonna 1627 Ruotsin Bohuslänin kalliopiirroksista tekemiään piirroksia.

Tuolloin esihistoriallinen kalliotaide alkoi saada ensimmäisen kerran uudemmalla ajalla huomiota Skandinaviassa.

1800-luvun kansallisromantiikan aikana kalliopiirroksia alettiin etsiä järjestelmällisemmin Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Vuonna 1848 ilmestynyt ensimmäinen kirja skandinaavisista kalliopiirroksista ruokki arvailuja mystisten kuvioiden tarkoituksesta.

1900-luvun alkupuoliskolla useimmat arkeologit pitivät kalliopiirroksia pronssikauden hedelmällisyys- ja aurinkokultin ilmentymänä.

Nykyään monet tutkijat tunnustavat, että emme todennäköisesti tule koskaan varmuudella tietämään totuutta muinaisista arvoituksellisista kuvista.

Kaikki tutkijat eivät ole samaa mieltä kalliopiirrosten tarkoituksesta.

Kalliopiirrokset tehtiin kauan ennen kuin kirjoitettu kieli saapui Pohjois-Eurooppaan, ja sen vuoksi kuvista ei ole kirjallisia lähteitä ja niiden tehtävää tai tarkoitusta voidaan vain arvailla.

Koska eläimiä kuvaavat kalliopiirrokset sijaitsevat joskus lähellä eläinten vaellusreittejä, historiantutkijat ovat usein olettaneet, että kalliopiirroksilla on haettu metsästysonnea.

Kun esimerkiksi metsästäjä halusi kaataa peuran, tämän teorian mukaan hän ehkä teki kalliopiirroksen peurasta ja sai piirroksen kautta taianomaisella tavalla eläimestä vallan.

Teorian vastustajat ovat muun muassa huomauttaneet, että kalliopiirroksissa esiintyy vain pieni osa niistä eläinlajeista, joita muinaiset skandinaavit metsästivät.

Jotkut tutkijat uskovat, että kalliopiirrokset – etenkin mesoliittisen kauden hyvin realistiset piirrokset – olivat vain aikansa ihmisten yrityksiä kuvata todellisuutta.

Osa tutkijoista pitää puolestaan kuvia symboleina, joiden merkitystä nykyihmisen on vaikea ymmärtää.

Skandinaviassa maanviljelyn myötä yleistyneillä viljelykuvauksilla oli ehkä uskonnollinen tarkoitus.

Kuvat auringosta, veneistä, auraamisesta, kotieläimistä ja miehistä erektiossa olevine peniksineen on tulkittu ilmaisuksi aurinko- ja hedelmällisyyskultista.

Tämän teorian mukaan kalliopiirrokset olivat pyhiä merkkejä, joilla haluttiin varmistaa hyvä sato ja ihmisten ja eläinten elinkelpoisten jälkeläisten syntyminen.

Kalliopiirroskentät ovat ehkä olleet paikkoja, jonne on kokoonnuttu uskonnollisiin seremonioihin.

Tanskalainen arkeologi Flemming Kaul, joka on vertaillut kalliopiirroksia muun muassa saman aikakauden partaveitsien kuvioihin, pitää kalliotaidetta pronssikautisten uskomusten ja myyttien ilmaisuna.

Erään uudemman teorian mukaan kalliopiirroksilla osoitettiin omistajuutta. Sen mukaan paikalliset yhteisöt osoittivat kalliopiirroksilla alueen saaliseläinten tai karjan kuuluvan itselleen.

Norjalaisen arkeologin David Vogtin mukaan Norjan Øsfoldissa olevat pronssikauden kalliopiirrokset sijaitsivat lähellä mahdollisia pronssikautisia laidunmaita ja ovat siten ehkä osoitus karjan ja laidunten omistajuudesta.

Kalliopiirroksissa esiintyy muun muassa kypärin ja miekoin varustautuneita sotureita, jotka ehkä valvoivat paikallisen päällikön omistusoikeutta.

Vaikka useimmat Etelä-Skandinavian kalliopiirrokset ovat peräisin pronssikaudelta, niitä tehtiin jonkin verran myös rautatakaudella (noin 500 eaa. – 750 jaa.).

Meidän ajanlaskumme alun jälkeen Skandinavian kallioille ilmestyi myös uudenlaisia kuvioita – riimukirjoitusta.

Myös riimut on kaiverrettu kiveen, mutta ne ovat kirjoitusmerkkejä eivätkä kalliopiirroksista poiketen kuvaa itsessään mitään.

Myöskään niitä kuvioita, joita viikingit joskus kaiversivat riimukirjoituksen oheen riimukiviin, ei pidetä kalliopiirroksina.